11. tammi, 2021


Vuosi 2021. Harvoin, jos koskaan uuteen vuoteen on asetettu niin paljon toiveita kuin tähän vuoteen. Ainakaan sotavuosien jälkeen.

Koronan kaltaista maailmanlaajuista pandemiaa meidän sukupolvemme ei ole aiemmin kokenut. Se on muuttanut maailmaa, käytöstämme ja tapojamme enemmän kuin mikään muu. Pian on esimerkiksi kulunut vuosi siitä, kun kättelin jotakuta viimeksi. Kuka olisi voinut kuvitella moista vielä vuosi sitten. Tai sitä, että halaaminen on pannassa. Tai sitä  että toisten ihmisten välttely ja etäisyyksien pitäminen alkaa tammikuussa 2021 tuntua normaalilta. Tai päinvastoin, kun näkee elokuvissa tai vanhemmissa tv-ohjelmissa ihmisiä väkijoukkoina ilman maskeja, se näyttää oudolta.


Teini-ikäisestä saakka bändikeikoilla käyneenä kuitenkin edelleen tuntuu hämmentävältä, ettei niitä tällä erää juuri ole. Sen jälkeen kun keikoilla rupesin käymään joskus 1970-luvun alkupuoliskolla, vuonna 2020 livekokemuksia oli ylivoimaisesti vähiten. Parhaina vuosina kävin katsomassa jopa 150 keikkaa vuosittain. Siis kaksi-kolme joka viikko. Ja festarit siihen päälle.

Viimeisin livekeikka taisi olla elokuun puolivälissä Jarkko Martikaisen soolokeikka Kemin RockBar & Grill 82:ssa. Sen jälkeen on ollut tyytyminen tarjolla olleisiin livestriimeihin, jotka ymmärrettävästi ovat lisääntyneet ja varmaan tulleet osin myöskin jäädäkseen. Näin oletan.

Livestriimit ovat tarjonneet korvikkeen livekeikoille tänä tautisena aikana. Ei ne tietenkään livekokemusta vastaa, mutta ovat kuitenkin tarjonneet omalla tavallaan mahdollisuuden nauttia livemusiikista, vaikkakin "vain" tietokoneen tai kännykän välityksellä. Artisteille ne ovat antaneet väylän esiintyä, esittää laulujaan ja parhaimmillaan jopa tuoda esiin uutta materiaalia. Ja onhan niissä jonkinmoinen vuorovaikutus, kiitos chat-mahdollisuuden. Ja vielä, digilippusysteemin kautta artistit ovat saaneet sentään hieman liksaa, vaikka tietysti varsinaisten keikkapalkkioiden tasosta ollaan kaukana. Mutta tyhjää parempi tämäkin.


Artistit ovat olleet kovilla. Todella kovilla. Varsinkin taloudellisesti. Kun keikkoja ei ole, eikä keikkapalkkioita, tulot ovat mitä ovat. Etenkin heillä, jotka eivät muita töitä muusikkouden ohella tee. Laskunsa ja lainansa artisteillakin on maksettavanaan. Jokainen osaa kuvitella, mitä omalle taloudelle tekee, kun tuloista iso siivu jää tulematta.

Parhaimmassa asemassa ovat artistit, joiden levyt myyvät ja joiden biisit soivat päntiönään radioissa ja saavat teosto- ja gramexkorvauksia. Mutta iso siivu heidänkin tuloistaan on poissa.
Enkä vähättele ketään muutakaan, joka on joutunut koronan talousiskujen kohteeksi joutumalla työttömäksi tai lomautetuksi. Heitä on paljon. Niin musiikkibisneksessä kuin monella muullakin alalla. Joukkoon mahtuvat muun muassa keikka- ja tanssipaikat, tapahtumajärjestäjät, tarjoilijat, deejiit, elokuvateatterit ja niin edelleen. Lista on loputon.


Onneksi nyt on toivoa ilmassa koronarokotteiden myötä. Toivon todellakin, että kaikki, joilla ei siihen lääketieteellistä estettä ole, ottavat rokotteen. Mitä laajempi rokotekattavuus on, sen paremman turvan se koronaviruksen suhteen antaa. Rokotevastaisia valitettavasti on, samoin erilaisiin salaliittoteorioihin uskovia, kuten heitäkin, jotka pitävät koronaa edelleen liki vaarattomana kausi-influenssan tapaisena sairautena.

Vaikka meillä tilanne on moneen muuhun maahan verrattuna kohtuullisen hyvä, siihen ei pidä tuudittautua. Maailmanlaajuisesti yli 90 miljoonaa sairastunutta ja yli 1,9 miljoonaa kuollutta kertoo siitä, ettei pienimpääkään vähättelyyn ole varaa ja jokaisen on tehtävä oma osuutensa tartuntojen vähentämiseksi.

Toivon hartaasti, että jo kevään aikana tilanne helpottaa niin paljon, että livekeikkoja ja muita tapahtumia voidaan taas järjestää edes rajoitetuin osallistujamäärin. Ja toiveissa on, että myös kesäfestarit - joita valmistellaan täyttä häkää - voidaan pitää ilman koronapelkoa.

Itse kannan korteni kekoon, otan rokotteen heti kun vuoroni on. Siihen asti pesen käsiä ja käytän maskia, pidän etäisyyksiä, välttelen väkijoukkoja eli noudatan viranomaisten antamia ohjeita. Toivon, että myös Sinä teet samoin, jotta pääsemme mahdollisimman pian siihen uuteen normaaliin, mitä se sitten onkaan. Se on meidän kaikkien Telluksella asuvien etu.
 

28. maalis, 2020

40 vuotta sitten, maaliskuussa 1980 Oulussa, Pyrinnön urheilutalolla järjestettiin järjestyksessään kymmenennet Rockin SM-kilpailut. Katsomossa oli runsaasti kemiläisiä, sillä kolmisarjaiseen loppukilpailun oli selvinnyt peräti kolme kemiläisyhtyettä. Myös allekirjoittanut, eli tuleva Rokkineuvos istui kavereineen lehtereillä.

Tuolloin elettiin sittemmin hiipuneiden Rockin SM-kisojen kulta-aikaa. Edellisenä vuonna kilpailu oli nostanut valokeilaan mm. Jyri Honkavaaran luotsaaman Ratsian, oululaisen Spidersin ja salolaisen Vaavin. Pari vuotta aiemmin (1977) kisan oli voittanut Jimi Sumén Dreams ja vuonna 1973 kantribändi Vanha Isäntä.

Alunperin Popmuusikot ry:n järjestämällä Popyhtyiden Suomenmestaruuskilpailulla, joka sittemmin muuttui Rock SM-skabaksi, oli Pohjois-Suomessa oma merkityksensä jo senkin takia, että vuonna 1971 mestaruuden oli voittanut torniolaishaaparantalainen Battaglia Nobility -yhtye.

Oulun finaali-illassa Uuden aallon sarjassa mukana oli Juha Kaunis ja Pelkkää Nollaa, vaikka yhtyeen musiikilla ei ollutkaan juuri tekemistä silloisen uuden aallon musiikin kanssa. Progesarjassa Kemiä edusti Ektoplasma ja keskityylin sarjassa Dawson. Yksikään kemiläisyhtyeistä ei lukeutunut suosikkien joukkoon, eikä kahta pronssisijaa parempaa kisoista herunutkaan.

Ylivoimainen ennakkosuosikki uuden aallon sarjassa oli joensuulainen Hassisen Kone, joka mestaruuden veikin, eikä syyttä. Ismo Alangon johtama bändi erottui muista varsin selvästi. Biisit edustivat täysin uudenlaista musiikkia ja laulusolistina toimineesta Alangosta karisma hohkasi kauas. Yhtyeestä muodostui yksi suomirockin legendoista, ansaitusti.

Toiseksi uuden aallon sarjassa sijoittui Clash- ja New York Dolls -vaikutteinen Xtaasi ja Juha Kaunis ja Pelkkää Nollaa saalisti SM-pronssia. Yhtyeessä soittavat laulaja Juha Pitkäsen lisäksi Erkki Kari, rummut, Puntti Valtonen, kitara, Jari Nieminen, kitara, sekä Ahti Kortelainen, basso. Kisabiiseihin lukeutuivat kappaleet Taunus V 6 Turner ja Miestenlehdet. Pitkänen laittoi peliin kaikki lavamaneerinsa, verkkopaidan repimisen, mikinjalan kanssa heilumisen, yleisön joukossa juoksemisen sekä kaatoi huipennukseksi päähänsä purkillisen maitoa. Mies ei siis ottanut itseään turhan vakavasti.

Yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen oli tapahtunut vajaata vuotta aiemmin  Kemin bändimestaruuskilpailuissa 8.7.1979 Meripuiston laululavalla. Tie Rock SM-finaaliin kulki Rovaniemen aluekarsintojen ja Oulun välikarsintojen kautta.


Oulun finaali nosti esiin Alangon lisäksi muitakin yhä vahvasti musiikkielämässä vaikuttavia nimiä, kuten Kaija Kokkolan (nyk. Koo), joka lauloi keskityylin sarjassa hopeaa diskofunkillaan saavuttaneessa Steel City -yhtyeessä. Hopeatilan jakaneessa Stressi-yhtyeessä lavalla nähtiin puolestaan myöhemmin tuottajina vahvan uran luoneet Gabi Hakanen ja Mara Salminen.  Keskityylin voiton vei espoolainen Backwoods -yhtye, josta ei sittemin ole erityisemmin kuultu.

Hardrockia soittanut kemiläisyhtye Dawson jätettiin tylysti neljänneksi. Yhtye kuitenkin jätti lähtemättömän jälkensä ainakin kemiläisen rockin historiaan.  Vele Kuijalan (RIP) – laulu, Erkki Hurun – kitarat, Petteri Hätisen – kitarat, Reijo Savimäki – rummut ja Reijo Sippola – basso muodostama yhtye levytti vuonna 1982 Hi-Hat -levymerkille ainoaksi jääneen albuminsa Sateenkaaren tällä puolen.

Unto Torniaisen ja Tommi Liuhalan tuottaman albumin nimikappale on Erkki Hurun sovittama omaperäinen versio amerikkalaissäveltäjä Harold Arlenin ikivihreästä Over The Rainobowsta. Levyn kaikkiaan tusinasta kappaleesta kahdeksan on Hurun sävellyksiä, loput Reijo Sippolan. Nykyään Huru pyörittää omaa nimeään kantavaa Erkki Huru Bandia.

Progesarjan voitti valkeakoskelainen Kari Goskinen Band (KGB) ja jo vuonna 1974 Kemissä perustettu Ektoplasma sijoittui kolmanneksi. Yhtyeessä vaikutti monta Meri-Lapin musiikin ystäville tuttua nimeä kuten Tapani Törmänen, Matti Aho, Antti Hämeenkorpi, Kari Kauppila ja Arto Perkiö sekä osin samoja heppuja kuin Juha Kauniin bändissä, kuten Jari Nieminen ja Erkki Kari.

Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rock_SM#1979
https://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-musiikkia/juha-kaunis
Jarno Mällinen: Kun Hassisen Kone voitti. Kaleva 28.1.2008.
http://populappi.rovaniemi.fi/

26. maalis, 2020


Maailma on koronapandemian vallassa. Tilanne on ryöpsähtänyt silmille todella nopeasti. Vielä kuukausi sitten tuskin kukaan osasi ennakoida kuinka pahaksi tilanne voi äityä.

Pandemia vaikuttaa kaikkeen. Aivan kaikkeen.

Muun muassa artistien työtilaisuudet ovat menneet. Tulot ovat minimissään, pudonneet jopa nollaan. Myös keikkapaikat ja niiden pitäjät ovat monen muun tavoin pahassa pulassa tulolähteiden romahdettua.

Vaikka tilanne on lohduton, läheskään kaikkea emme ole vielä varmastikaan nähneet. Pelkään pahoin, että pahin on vielä edessä. Poikkeusolot jatkunevat läpi kevään. Ja uusiempien ennusteiden valossa on hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että tilanne jatkuu kesän yli, syksyyn saakka, jopa pidemmällekin.

Edessä voi olla varsin ankea kesä.

Kesä ilman kesäfestareita, livekeikkoja, terassielämää, ulkona syömistä, piknikkejä, uimarantaelämää, kesätoreja, markkinoita ja niin edelleen. Kesä ilman minkään valtakunnan yleisötapahtumia voi olla täyttä todellisuutta. Tuhansien kesätapahtumien maassamme tämä näkymä olisi vielä jokin aika sitten kuulostanut täysin uskomattomalta. Ei enää.

* * *

Kotimaan festareista ensimmäisenä peruttiin toukokuun Steelfest Hyvinkäällä, ulkomailla brittien legendaarinen Glastonbury. Suomen varsinaisista kesäfestareista ensimmäisenä peruuntumisesta ilmoitti eilen Puolangan LankaFest.

Lienee vain ajan kysymys, milloin kuulemme festivaalien peruutusuutisia jatkuvana virtana. Järjestetäänkö lainkaan perinteisiä suurfestareita kuten esimerkiksi Kauhajoen Nummirockia, Helsingin Tuskafestivaalia, Seinäjoen Provinssia, Joensuun Ilosaarirockia ja Turun Ruisrockia? Jokaisessa festivaaliorganisaatiossa mietintämyssy on varmasti jo tiukasti päässä.

Urheilumaailmassa perumiset ovat jo todellisuutta. Jääkiekon MM-kisat, niin miesten kuin naistenkin, suomalaisten odottamat jalkapallon EM-kisat on joko peruttu tai siirretty. Ja monet muut tapahtumat, suurimpana tietysti Tokion olympialaiset. Myös kaikki kansalliset ja kansainväliset sarjat ovat pysähdyksissä. On varsin mahdollista, ettei monen odottamia sarjoja esimerkiksi kotimaan jalka- ja pesäpalloilussa järjestetä lainkaan tänä kesänä. Mutta sekin voi olla silkkaa todellisuutta. Aika näyttää.

* * *
Toivon hartaasti, että olen väärässä ja koronapandemia saadaan kuriin.

Se edellyttää, että kaikkia viranomaisten antamia ohjeita ja suosituksia noudatetaan viimeisen päälle. Siis KAIKKIA, ehdottomasti. Nyt ei ole sijaa sooloilulle, ei kenelläkään. Kukaan ei ole virukselta turvassa, ellei ihmiskontakteja rajoiteta ihan minimiin. Se on ainoa keino suojella itseämme, läheisiämme, kanssaihmisiämme ja tulevaisuuttamme.

Nyt on aika olla kuuliainen kansalainen, ihan viimeisen päälle.

Tärkeintä on pysyä elossa ja terveenä. Sen rinnalla kaikki muu on toisarvoista. Silti paniikkiin ei ole syytä, varovaisuuteen kylläkin. Siksi jokaisen, jonka ei ole välttämätöntä liikkua, on syytä pysytellä kotonaan. Koti on ihmiselle aina ja varsinkin juuri nyt, se paras paikka oleskella.

19. maalis, 2020


Esittävät taiteilijat, musiikintekijät, säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja moni muukin luovan työn tekijä, itsensä työllistäjä on tällä hetkellä pahassa pulassa. Täsmennettynä, he ovat suorastaan kusessa.

Koronavirus veti maton heidän altaan totaalisesti. Kaikki livekeikat ja koko elävään musiikkiin perustuva ansainta on peruuntunut. Tulot katosivat, mutta menot ei. Yhtälö on erittäin vaikea. Moni joutuu miettimään tuskaisasti millä maksaa lainansa, vuokransa ja muut laskunsa ja millä ostaa ruokaa perheelleen.

Pahinta on, ettei kukaan tiedä kuinka pitkään tilanne kestää. Muutamia viikkoja, kuukausia tai jopa pidempäänkin.

Ja ettei väärinymmärryksiä syntyisi, painotan, että tärkeintä tässä kriisissä on huolehtia itsestään ja läheisistään, pyrkiä pitämään itsensä terveenä. Ja se taas edellyttää että viranomaisten määräyksiä on syytä noudattaa säntillisesti.

Jos koronavirus tuntuu jostakusta vielä harmittomalta, käykää katsomassa netisssä kuvia vaikkapa Italian ruumisarkkurivistöistä. Viimeistään sen pitäisi pysäyttää huomaamaan, että se mitä nyt tapahtuu on totisinta totta.

Me ei olla täällä Suomessakaan lintukodossa, vaan pandemia on vyörymässä tännekin, vaikka tiettävästi Suomessa koronavirus ei - vielä - olekaan vaatinut kuolonuhreja. Sama pätee tänne Länsi-Pohjaan, jossa ei ole tiedossa toistaiseksi yhtään tartuntaa. Länsi-Pohjan keskussairaalassa eli Länskässä on tosin todettu kaksi tartuntaa, mutta kummassakin tapauksessa kyse on ollut muualla Suomessa asuvista ja kumpikin on jo poistunut Länsi-Pohjan alueelta.

Ja edelleen, ettei väärinymmärryksiä syntyisi, on todettava, että tiedän hyvin vastaavan ahdingon koskevan monia muitakin kuin esiintyviä artisteja. Varsinkin pienyritykset ovat liemessä asiakaskadon vuoksi ja moni kanssaihminen vaikeuksissa lomautusten, pahimmillaan jopa irtisanomisten kautta.

Ja tohdin sanoa, että todellakin tiedän mitä se käytännössä merkitsee, tultuani itse irtisanotuksi vakituisesta työsuhteesta lokakuussa 2013.  Ongelmat ovat niin taloudellisia kuin henkisiäkin. Vakava tilanne itse kullekin, joka moiseen paikkaan joutuu.

***

Tässä tilanteessa meidän livemusiikin ystävien on tehtävä se mitä tehtävissä on esittävien taiteilijoiden tukemiseksi. Paras tapa lienee se, että ostetaan heidän tuotantoaan, levyjä, kasetteja, DVD-tallenteita, kaikkea sitä mitä heillä on myynnissä, niin fyysisinä kuin digitaalisinakin tuotteina.

Artistien lisäksi ahdinkoon ovat joutuneet myös levykaupat. Esimerkiksi helsinkiläinen vinyyleihin erikoistunut levykauppa Rolling Records kertoi Facebookissa, että yritys on sulki kahden myymälänsä ovet, toisen niistä pysyvästi koronaviruksen aiheuttaman myynnin romahtamisen vuoksi.

Artisteja voi tukea myös allekirjoittamalla netissä vetoomuksen, jonka ovat tehneet Suomen Musiikintekijät, Suomen Säveltäjät, Suomen Musiikkikustantajat, Muusikkojen Liitto, Music Finland ja Indieco. Vetoomus kohdistuu Ylen ja kaupallisten radiokanavien ohjelmasisällöistä päättäviin, jotta he painottaisivat ohjistossaan toistaiseksi kotimaisen musiikin esittämistä toistaiseksi.
- Radiosoitoista kertyvillä tekijänoikeuskorvauksilla on suuri merkitys musiikkialalle. Näissä poikkeusoloissa on perusteltua suunnata tekijänoikeuskorvauksia mahdollisimman paljon kotimaahan. Se olisi teiltä ansiokas ja ymmärrystä osoittava kädenojennus sekä tulevaisuuteen katsova päätös, vetoomustekstissä todetaan.

Tätä kirjoittaessa vetoomus on kerännyt 3214 allekirjoitusta. Vetoomus löytyy osoitteesta https://www.adressit.com/allekirjoitukset/musiikkialan_vetoomus_ylelle_ja_kaupallisille_radiokanaville/

Vetoomusta voi myös jakaa sosiaalisessa mediassa.

***

Peräänkuulutan myös artisteilta luovuutta tässä tilanteessa, jossa livekeikat ovat pannassa ainakin 13.4. saakka, todennäköisesti pidempäänkin. Nyt on tilausta esimerkiksi Facebook -livekonserteille, joita voi seurata omalta kotisohvaltaan.

Esimerkiksi huomenna perjantaina (20.3.) klo 18. esitetään tunnelmallinen Eino Leino - konsertti Facebook -livenä Tornion kaupunki City of Tornio -facebook -sivuilla. Konsertti sisältää Suomen kansallisrunoilijan teksteihin sävellettyjä kauneimpia lauluja. Konsertissa Julia & Jukka Lamminen sekä Julius Rantala esittävät kappaleita mm. Eino Leino - levyiltä sekä omia sävellyksiä.

Myös Yle lähtee helpottamaan korona-ahdistusta polkaisemalla käyntiin uuden ohjelman, Olohuone-livelähetykset, jotka tuovat kotisohvalle useita artisteja. Ensimmäinen livekeikka nähdään jo huomenna perjantaina 20.3 klo 19, jolloin lähetyksessä ovat Anssi Kela ja Elastinen. Lauantaina 21.3. klo 21 alakaen mukana ovat Vesala ja Pyhimys. Perjantain 27.3. klo 19 ja lauantain 28.3. klo 21 vieraat vahvistuvat lähiaikoina.

Olohuone -livelähetyksissä katsojat pääsevät myös osallistumaan vuorovaikutteiseen lähetykseen chatin välityksellä. Yksinäinen koti-ilta muuttuukin yhteisölliseksi kokemukseksi. Ohjelman juontaa Mikko Kuustonen. Lähetyksen aikana ollaan yhteyksissä suomalaisten kotisohville ja kurkistetaan, miten koti-illan viettäminen sujuu. Ohjelmaa voi seurata TV2:n lisäksi suorana Yle Areenassa. Lue asiaa koskeva uutinen kokonaisuudessaan täältä https://yle.fi/uutiset/3-11263332


***

Kyllä, elämme todellakin poikkeuksellisia aikoja. Huolehtikaa itsestänne ja läheisistänne ja nautitaan edelleen musiikista, mutta toistaiseksi kotioloissa.

 

14. marras, 2019


Se on siinä. Miljoona sivuklikkausta.
Aivan käsittämätön määrä. Eihän tuollaisia kävijälukuja saa kuin jotkut megasuositut blogistit, isoilla resersseilla mälläävät mediat ja maailmanluokan tähtiartistit.
Näin luulisi.
Ja kuitenkin pienen kulmakunnan yksittäinen rock´n rollin ja kulttuurin puolestapuhuja on nyt liittynyt tähän joukkoon. Rokkineuvos, joka ylläpitää puhtaasti harrastuksenaan nettisivuillaan keikka- ja muita kalentereita, ottaa valokuvia ja rustaa juttuja musiikkimaailmasta. Lievää hulluuttahan se kai on, että moista tekee ilman pienintäkään taloudellista hyötyä. No, se miksi näin on, on oma tarinansa, eikä siitä sen enempää. Mutta rakkaudesta lajiin on kuitenkin homman nimi.

Tähän pisteeseen pääsy vei viisi vuotta ja kolme viikkoa. Kävijöitä Rokkineuvoksen sivuilla on ollut siis keskimäärin hiukan päälle viisi vuotta. Se tekee keskimäärin 3846 sivuvierailua viikossa. Ei paha, ei lainkaan.

 

Eipä tämmöistä sukseeta osannut mitenkään kuvitella lokakuussa 2014 kun sivustoni ylläpitämistä aloittelin. Kaikki odotukseni, jos niitä ylipäätään edes oli, ovat ylittyneet monikertaisesti. Ja paljon enemmänkin.

Kiitos tästä kuuluu tietysti ennen kaikkea joka ikiselle joka on sivustolla vieraillut edes kerran. Puhumattakaan siitä kasvavasta joukosta, joka on ottanut tavakseen käydä sivustolla enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ja lisäkiitos heille, jotka ovat suositelleet sivustoa muillekin. Olen ymmärtänyt, että näitäkin ihania ihmisiä on enemmän kuin muutama.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että osa sivuvierailuista on omiani. Ei niin, että räpsyttelisin sivuilla tämän tästä laskurin lukemaa kasvattaakseni. Olen aivan liian laiska viitsiäkseni lähteä moiseen. Tarkoitan tällä tunnustuksella, että mukana luvussa ovat tietysti ne tuhannet sivujen päivityskäynnitkin. Määrää en pysty sanomaan, sillä laskurin lukemaa ei pysty erittelemään sen tarkemmin.

 

Tässä yhteydessä lienee syytä myös muistella kuinka kaikki sai alkunsa lokakuussa 2013. Se ei ollut mieltä ylentävä tapahtuma. Voisi jopa sanoa, että se oli yksi ilkeimpiä kohdalleni sattuneita asioita. Tuolloin minut irtisanottiin Pohjolan Sanomista, jossa oli työskennellyt toimittajana vuoden 1990 toukokuusta saakka. Kenkää tuli armotta niin että heilahti. En toki ollut ainoa, samassa rytäkässä irtisanottiin useitakin työkavereitani.

Irtisanomisaikana oli aikaa ja tarvetta miettiä mille rupeaisin. Potkujen saaminen 54-vuotiaana ei ollut hyvä tilanne. Työuran viimeinen kymmenvuotiskausi oli käynnistymässä, eikä uuden työpaikan saaminen olisi helppoa. Kuluneet kuusi vuotta ovat osoittaneet, että se on liki mahdotonta alallani, jolla työpaikat ovat vähentyneet rajusti jo pitkään. Varsinkaan täällä Meri-Lapissa ei alan työpaikkoja juuri ole ollut tarjolla. Ja alan vaihtaminen tuossa iässä pitkän työuran jälkeen ei välttämättä ole vaihtoehto. Eikä muuttokaan, sillä elämä on kaikkine perhe- ja muine verkostoineen asettunut tänne.

Noh, työrintamalla on sattunut kaikenlaista, on tullut tehtyä lyhyitä, määrä- ja osa-aikaisia töitä jonkin verran joka vuosi, sellaisia joihin taustani on antanut pohjaa. Eli jotensakin on pärjätty. Ei leveästi, mutta kuitenkin. Vanhaa mahtavaa Pohjolan Sanomien työyhteisöä on edelleen ikävä, samoin säännöllisestä tilipussia. Mutta sitä armottoman tiukkaa työtahtia ei lainkaan.

Mutta niin vain tämäkin sinänsä ikävä tapahtuma on saanut aikaan sen, että uusia kokemuksia ja elämyksiä on tarjoutunut. Ilman sitä en olisi esimerkiksi lähtenyt kolmeksi lukuvuodeksi opettamaan luovaa kirjoittamista Kivalo-opistoon. Ilman sitä tuskin olisin kirjoittanut esikoiskirjaani Ensimmäinen kivi (Nordbooks 2016) ja tuskinpa olisin lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan ja tullut valituksi Keminmaan kunnanvaltuustoon. Ja varmasti myös tämä Rokkineuvos -sivusto olisi jäänyt perustamatta.


Anyway, noin vuoden mietinnän tuloksena tuumin, että haluan jollain lailla pitää kirjoittamisen ammattitaitoa yllä. Kirjoittamisen taito kun säilyy vain kirjoittamalla. Looginen johtopäätös oli perustaa oma sivusto, kun printtimedia oli poissa laskuista.

Toki päätöksen takana on paljon muitakin asioita. Jo Pohjolan Sanomissa työskennellessäni kirjoitin paljon populaarikulttuuriin liittyviä juttuja, joista minut varmaan useimmat muistavatkin. Toki jotkut muistavat minut Posarin urheilutoimittajuudestakin 90-luvun puolelta.

Noin vuosi ennen potkuja olin alkanut pyynnöstä kirjoittamaan Posarin kylkiäisenä ilmestyneeseen Meri-Lapin Helmi -lehteen musiikkipitoista kolumnia. Kun palsta perustettiin, sille tietysti mietittiin nimeä. Nimeksi tarjottiin Rokkivaaria, mutta koska tuolloin en tuntenut oloani vaarimaiseksi, kaipasin jotain muuta. Rokkiguru taas tuntui yliampuvalta, aikamoiselta liioittelulta. Muutaman mutkan kautta palstan nimeksi valikoitui Rokkineuvos.

Ottamalla saman nimen nettisivustolleni halusin mukaan tietyn loogisen jatkumon Posarin ajoilta. Samalla tulin tehneeksi Rokkineuvoksesta tavallaan oman brändini.

 

Musiikista kirjoittamisen taustalla on edelleen mukana aivan samat tekijät, joiden vuoksi siitä kirjoitin aikanaan niin Posariin kuin Meri-Lapin Helmeenkin. Ja jos vähän pidemmälle muistelee, niin itse asiassa kirjoittelin musiikkijuttuja jo 90-luvun alkupuolella silloisen Posarin paikallislehti Jokisuuhun ja sen seuraajaan Meri-Lappi -lehteen.

Posariin ei tuolloin kovinkaan moni kirjoittanut bändijuttuja muutamia innokkaita kesätoimittajia ja tietysti suuresti kunnioittamaani kollegaa Marko Korhosta lukuunottamatta. Niinpä ryhdyin niinsanotusti ottamaan aluetta haltuuni. Meri-Lappi ja erityisesti Kemi on ollut aina kulttuurisesti hemmetin rikasta aluetta, jossa monenlaista lahjakkuutta piisaa. Muusikkoja, laulajia, soittajia, näyttelijöitä ja todella hyviä sellaisia. Tyyppejä, jotka ansaitsevat tukea ja varsinkin julkisuutta tekemisilleen. Jo Posarissa pystyin tätä jälkimmäistä heille tarjoamaan. Ja nykyään Rokkineuvos -sivuston kautta jopa enemmän.

Ja tämä pätee edelleen. Olen seurannut populaarikulttuuria 1970-luvulta saakka, tunnen näitä alueen hemmoja ja siskoja, ja haluan edelleen tuoda näitä tekijöitä esille tavalla, jonka he ehdottomasti ansaitsevat. Tämä on suurin motivaatiolähteeni, jos tällä tavoin voin pikkuisenkaan auttaa heitä urallaan eteenpäin. Vuosien aikana uusien lahjakkuuksien esiinmarssi on vain lisääntynyt. Iso merkitys siinä on esimerkiksi Ammattiopisto Lappian Pop & Jazz-konservatorion perustamisella Tornioon, monilla innokkailla ja aikaansaavilla ihmisillä, jotka ovat pistäneet pyörät pyörimään. Aivan viimeisin on Kemi Factorin ja Kemi Rock Academyn mukaantulo kuvioihin. Siellä tehdään käsittämättömän hyvää työtä.

Sen lisäksi, että Meri-Lapissa on todella vireää bänditoimintaa, täällä käy myös paljon bändejä muualta. Siitä syntyi idea laajahkon keikkakalenterin julkaisemisesta. Sitä tein jo Posarin aikaan pienemmässä mittakaavassa. Kaivan siis lukijoideni puolesta em. tiedot eri lähteistä ja länttään ne nettiin sivuilleni, josta kerralla näkee mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja koska tapahtuu. Kova työhän siinä on, mutta vuosien mittaan keikkatietojen keräämiseen on kehittynyt oma systeemi, joka helpottaa hommaa.. Mutta käsityönä, sitä edelleen kirjoitan, keikka keikalta. Noin 10-14 aanelosliuskan verran joka kuukausi.


Mutta nyt on pienen juhlan paikka. Miljoonabileet pidetään perjantaina 22. marraskuuta Kemin RockBar & Grill 82:ssa. Lavalle nousee duo Teemu Ylinikka & Tuomas Julku. Molemmat Rokkineuvoksen näkökulmasta nuoremman polven muusikkoviikareita. Mitään massiivista juhlintaa on turha odottaa, mutta pidetään mukavat bileet ja jatketaan sitten hommia.

Kiva kun olet ollut mukana tällä matkalla. Nähdään miljoonabileissä!