Superior Saints tarjoili hieman erilaisen coversetin

Superior Saints. Yökerho Ramona, Kemi 22.9.2018

Vuonna 2017 perustettu Superior Saints yhtye pistäytyi Kemissä historiansa ensimmäisen kiertueen toisella keikalla. Puoli yhden aikaan yöllä - siis pirun myöhään - alkanutta soittotuokiota todisti harmillisesti vain kourallinen yleisöä. Asiaan varmasti vaikutti se, ettei yhtyeestä suuri yleisö vielä tiedä ja keikan markkinointi jäi vähäiseksi. Pelkkä Facebook -event ja maininta keikkapaikan nettisivuilla ei välttämättä riitä kaiken kansan huomion herättämiseen. Mutta pisteet Ramonalle joka tapauksessa bändin buukkaamisesta.

Paikalle kannatti raahautua myöhäisestä soittoajasta huolimatta. Yhtye muodostuu viimeisen päälle ammattimiehistä, vaikka esimerkiksi paremmin Sonata Arctican basistina tunnettu Pasi Kauppinen ja monissa kokoonpanoissa rumpuja soittava Jani "Hurtsi" Hurula eivät yhtyeidensa keulilla näykään. Lisäksi kitaristi Timo Kauppinen ja melkoiset palkeet omaava vokalisti Johan Huhta osoittivat hallitsevansa hommansa vakuuttavasti.

Yhteen biisivalikoima oli varsin mielenkiintoinen. Muutaman viimeisen päälle tunnetun rallin lisäksi äijien setissä oli biisejä, joita harvemmin - tuskin koskaan, siis - livenä kuulee. Jo avausbiisi, Led Zeppelin Immigrant song, näytti mistä Superior Saints on tehty. Kova veto. Eikä tahti hiljentynyt seuraavankaan kappaleen myötä, sillä vuoroon tuli tulta ja tappuraa täynnä oleva Jimi Hendrixin Purple Haze.

Jollain tapaa odotettavissa olleita biisejä olivat Creamin Sunshine of Your love, joka toimii hyvinkin erilaisina versioina, tietysti Nirvanan Smells like a teen spirit, ehkä myös encorena kuultu Billy Idolinkin Rebel yell, etenkin kun yhtye Facebook-sivuillaan kertoo soittavansa maailman suurimpia rockbiisejä. Siihen kategoriaan mainitut biisit humpsahtavat kitkatta.

Yllättäviin valintoihin lukeutuivat muun muassa Ramonesin Pet sematary, Billy Talentin Rusted from the rain ja Def Leppardin Hysteria, tavallaan myös Musen Knights of cydonia, siltikin, vaikka yhtye on ilmaissut mieltymyksensä Musen musiikkiin. En pidä kuitenkaan pahana, että Musen tuotannosta valikoidaan ohjelmistoon muitakin biisejä sen kenties tunnetuimman (Time is running out) -hitin sijaan.

Tietämättä mikä on yhtyeen toiminnan perusajatus, itse toivoisin bändin ottavan ohjelmistoonsa lisää omia biisejä, varsinkin kun yhtyeeltä löytyy kykyä tehdä oivallisia kappaleita. Esimerkiksi varsinaisen setin toiseksi viimeisenä kuultu Supermaniac on sellainen, suoraan sanottuna helvetin hyvä biisi, joka heti ensimmäisellä yhtyeen EP:n kuuntelukerralla jäi soimaan korvamatona. Timo Kauppisen säveltämää kappaletta oli "pakko" soittaa uudestaan ja uudestaan. Ja se - hyvät ystävät - on hyvän biisin merkki. Eikä setin toinen oma biisi, Pasi Kauppisen säveltämä The window ole sen kehnompi tekele. Molemmat löytyvät bändin viime vuonna levyttämältä kolmen biisin ep:ltä. Levyn kolmas biisi on setin avannut Immigrant song.

Jos yhtyeen tarkoitus on soitella coverbiisejä, joista nelikko itse tykkää, nykyisenkaltainen settilista varmasti puoltaa paikkansa. Ja kuten todettua, kun lista sisältää biisejä, joita harvemmin livenä kuulee, sekin on ihan hyvä peruste kappalevalinnoille. Mutta jos tavoitteena on isot lavat ja/tai maailman valloitus, siihen covereihin pääosin perustuva setti - oli se sitten kuinka hyvä tahansa - ei riitä. Mutta taas, jos ajatuksena on pitää kavereiden kanssa silloin tällöin kivaa ja soitella mielimusiikkia, niin mikäpä ettei. Sinänsähän biisit toimivat livenä kerrassaan loistavasti.

Settinsä yhtye soitti ainakin osin alkuperäisia raskaampina versioina. Paikan päällä alkuun tuntui että musiikki tulee liian lujaa, mutta ennakkopeloista huolimatta seuraavana aamuna korvissa ei humissutkaan. Ilmeisesti volyymitaso oli sittenkin oikea.

Kun Superior Saints seuraavan kerran maisemiin saapuu, suosittelen olemaan paikalla, mikäli settilistan biisit kiinnostavat. Ja mikseivät kiinnostaisi.

Biisilista:

1. Immigrant Song (Led Zeppelin)
2. Purple Haze (Jimi Hendrix)
3. Ain´t talkin ´bout love (Van Halen)
4. Good cop, bad cop
5. Sunshine of your love (Cream)
6. Pet sematary (Ramones)
7. The window (oma)
8. Rusted from the rain (Billy Talent)
9. Little monster (Royal Blood)
10. Dark room
11. I feel love
12. White wedding (Billy Idol)
13. Hysteria (Def Leppard)
14. Smells like teen spirit (Nirvana)
15. Supermaniac (oma)
16. Knights of cydonia (Muse)
---
17. Rebel yell (Billy Idol)

Tämän lähemmäksi aitoa Beatles -konserttia on vaikea päästä

20.4.2018
Torstai-iltana tuli jälleen kerran pohdittua, että mitä ihmettä Tornion Pop & Jazz -konservatorion oppilaille oikein syötetään, kun kerta toisensa jälkeen opinnäyte- ja muissa konserteissa yleisö pannaan haukkomaan henkeään ihastuksesta, hämmästyksestä ja mielihyvästä.

Ellei se vielä ole kaikille selvää, niin suomennetaan vielä. Konservatorion konsertit, niin opinnäytesellaiset kuin muutkin, ovat kerta kaikkiaan niin loistavia, että superlatiivit ovat loppuneet kesken jo aikoja sitten.

Viimeisin esimerkki on torstaina 19. huhtikuuta Tornion musiikkitalolla nähty ja koettu Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -yhtyeen Beatles -konsertti. Tai oikeastaan, kyse ei ollut pelkästä konsertista, vaan spektaakkelista, joka lähenteli jo oppilaitoksen kuuluisia suurtuotantoja.

Näitä nuoria ei tunnu pidättelevän mikään. He tarttuvat kerta toisensa jälkeen valtaviin haasteisiin ja selvittävät ne - ainakin siltä se tuntuu - tuosta vain. Tottakai takana on valtava määrä harjoittelua, mietintää, harkintaa ja kokonaisuuden rakentamista. Mutta toteutuksen takana on myös suunnaton määrä lahjakkuutta.

Tuomas Julkun opinnäytetyönään rakentama Beatles -produktio oli kerta kaikkiaan hieno. Mukana oli paljon loppuun asti mietittyjä kekseliäitä yksityiskohtia, jotka yhdistettynä upeaan musiikkiin ja sen soittamiseen sekä rentoon, varmaan ja hyväntuuliseen esittämiseen tuotti sellaisen kokonaisuuden että oksat pois. Näille nuorille on helppo ennustaa suurta tulevaisuutta musiikin parissa - jos he vain itse sitä haluavat.

En tiedä, soittiko yhtye kaikki Beatles-sävelmät nuotilleen oikein, tulivatko tekstit virheettömästi, äännettiinkö lontoon murteen sanat oikein, mutta ei sillä ole edes väliä. Täydelliseltä se joka tapauksessa tuntui ja yleisö oli haltioissaan. Kaksituntisen konsertin päätteeksi salintäyteinen yleisö taputti pitkään seisaaltaan.

Tuomas Julku on todellinen multitalentti - kuten ennakkojutussani kirjoitin. Mutta hän ei ole ainoa. Myös kitaroita ja pianoa soittanut ja toisena pääsolistina ollut Tero Kemppainen on todellinen talentti. Ja sama pätee myös rumpali Tomi Raikaslehtoon ja toista kitaraa soittaneeseen Sami Könkääseen. Herravarjele, mitä sieltä vielä tulee, kun aika on.

Koettua lähemmäksi aitoa Beatles -konserttia on vaikea päästä. Nelikko oli myös sonnustautunut Beatles -asusteisiin ja peruukkeihin, jotka vaihtuivat yhtyeen eri aikakausien mukaisesti moppitukista pitkiin karvaletteihin, alkuaikojen puvuista ja kravateista hippiajan värikkäisiin rytkyihin. Nelikko apujoukkoineen oli myös hankkinut konserttiin autenttiset 60-luvun soittimet ajan henkeä kuvaaviin mikrofoneihin saakka.

Nykyaikaista audiovisuaalisuutta hyödynnettiin varsin kekseliäästi. Konsertin alkaessa sali pimennettiin ja lavan takaosalle oli heijastettuna kuva, jossa yhtyeen jäsenet poseerasivat esikuvansa mukaisesti mustavalkoisessa kuvassa. Kun yhtye kuulutettiin lavalle, nelikko ikäänkuin irtosi kuvasta - johon jäi vain bändin nimi - ja karvapäät kävelivät kuvasta lavalle. Enpä ole ennen moista nähnyt.

Konsertissa kuultiin kaikkiaan 34 Beatles -sävelmää. Järjestys oli tarkkaan harkittu, enkä löydä biisivalinnoista moitteen sijaa, vaikka todella olennaisia Beatles -kappaleita oli jouduttu jättämään poiskin. Näköjään kahden tunnin Beatles -konsertin voi toteuttaa soittamatta yhtä yhtyeen kaikkein tunnetuimmista kappaleistakin. Tämä oli Yesterday, jonka Beatles julkaisi vuonna 1965 ilmestyneellä Help -albumilla.

Yllättäen yksi mielenkiintoisimmista tulkinnoista oli avaussetin toiseksi viimeisenä pelkitetysti esitetty Eleanor rigby, joka on yksi Beatlesin murrosvaiheessa syntyneistä omaperäisimmistä kappaleista. Vanhuuden yksinäisyydestä kertova laulu julkaistiin vuonna 1966 Revolver -albumilla ja samanaikaisesti ilmestyneen Yellow Submarine -singlen B-puolena. Mykistävä tulkinta, vaikka mukana ei ollutkaan kahdeksaa jousisoitinta, joille alkuperäinen kappale oli sovitettu.

Tyylitajua nelikko osoitti myös konsertin toteutuksessa, jossa musiikin annettiin puhua puolestaan. Yhtään spiikkiä ei kuultu ennen encoreina - jotka toki oli ennalta suunniteltu - kuultuja Helter skelter- ja Hey Jude -kappaleita.

Oli hieno kokemus, kerta kaikkiaan. Mutta jos torstain konsertti jäi Sinulta väliin, ei hätää. Yhtye soittaa vielä Beatles -kappaleita - toki paljon tiivistetymmässä paketissa - Kemin Chilloutissa lauantaina 28.4 ja Ankkurin jameissa lauantaina 5. toukokuuta.

Ja vielä yksi vinkki. Tornion pop & Jazz konservatoriossa on jäljellä vielä liuta opinnäytekonsertteja, mikä milläkin teemalla. Luvassa on lisää hienoja kokemuksia, niitä ei kannata jättää väliin, jos suinkin vain paikalle pääsee - ja saliin mahtuu. Beatles -konsertissakin sali oli melko täysi jo puoli tuntia ennen konsertin alkua. Ja ne ovat vieläpä ilmaisia.

Tulevat keikat - jonne toukokuun keikat lisätään lähiaikoina - löydät Rokkineuvoksen keikkakalenterista eli täältä: http://www.rokkineuvos.fi/412159759

Konsertissa kuultiin seuraavat kappaleet:

Setti 1:

1. I saw her standing there
2. Please please me
3. Twist and shout
4. She loves you
5. I want to hold your hand
6. All my loving
7. A hard day’s night
8. If I fell
9. I should have
10. Can’t buy me love
11. Help!
12. I feel fine
13. Ticket to ride
14. Drive my car
15. In my life
16. Eleanor rigby
17. Yellow submarine

2. Setti:

1. Sgt. Pepper’s lonely hearts club band
2. With a little help from my friends
3. Lucy in the sky with diamonds
4. Penny Lane
5. Magical mystery tour
6. Fool on the hill
7. Sgt. Pepper’s lonely hearts club band (reprise)
8. A day in the life
9. Come together
10. Back in the U.S.S.R.
11. Something
12. Golden slumbers
13. Carry that weight
14. The end
15. Let it be
16. Helter skelter
17. Hey Jude