Erkki Huru Band esitti kaksi omaa joululauluaan, Joulu on ihmeellinen ja Paras joulu ikinä.

Kuninkaallisen joulukonsertin suosio korkealla Kemissä

Lapsikuoro Saukin Sointu lauloi konsertissa kaksi laulua Laura Sorsan johdolla.
Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

Konsertit ovat yksi osoitus valtavasta osaamisen tasosta, mitä Kemistä musiikin saralla on.


9.12.2019
Kemissä musiikillisia perinteitä riittää moneen lähtöön. Yksi niistä on Suuri kuninkaallinen joulukonsertti, joka tänä vuonna järjestettiin jo 18. kerran. Ja kuten aina, pääteemana oli hyväntekeväisyys, nyt Mielenrauhaa -otsikon alla.  Konsertin tuotto käytetään Kemin alueen nuorten kasvun ja elämänhallinnan tukemiseen.

Kemin lähes täydessä kirkossa vallitsi lämminhenkinen tunnelma runsaan tunnin kestäneen konsertin ajan. Kuninkaallisten joulukonserttien valtava suosio kertoo siitä, että ihmiset ovat ottaneet ne omakseen, eikä varmasti vähiten hyväntekeväisyyden vuoksi. Tässä osaltaan piileekin taika, mikä Kemin kuninkaallisiin liittyy. Toki taustalla on osaltaan myös pikkukaupungin hieman hassu, omaleimainen ja myös kylähullumainen perinne valita vuosittain itselleen kuningaspari, joka istahtaa kemiläisyyteen oikeinkin hyvin.

Ihmiset osaavat jo odottaa kuninkaallisilta joulukonserteilta hyvää tasoa, hienoja esityksiä, jotka nostavat parhaimmillaan ihokarvat pystyyn ja tipan silmäkulmaan. Kuten nytkin. Konsertit ovatkin yksi osoitus valtavasta osaamisen tasosta, mitä Kemistä musiikin saralta totisesti löytyy. Niin soittajat kuin laulajatkin ovat tavattoman hyviä, toki hyvin erilaisia niin äänialansa kuin esittämistavankin puolesta. Ja hyvä niin.


Tälläkin kertaa kuultiin joululauluja hyvin perinteisillä sovituksilla esitettyinä, kuin jazzahtavina versioina ja oopperamaiseen tyyliin vedettyinä. Lapsikuoro on aina sykähdyttävä, siitä ei pääse mihinkään. Erilaisuutta tarjosi kolmen kanteleen trio moniäänisine laulusuorituksineen sekä Erkki Huru Band kahdella omalla tuoreella joululaulullaan. Arto Perkiö osoitti monipuolisuuttaan kitaristina soittamalla englantisen Yes-yhtyeen kitaristi Steve Hackettin säveltämän instrumentaalikappaleen Horizons, säestämällä Johanna Virsusen Heinillä härkien kaukalo -laulun ja laulamalla Aki Tynin säestämänä Rauhaa, vain rauhaa -kappaleen. Tyni puolestaan loisti On hanget korkeat nietokset ja Enkelikello -kappaleiden solistina.

Virsusen ja Mikko Koivulehdon yhteisesitys Tähti tähdistä kirkkain oli yksi illan kohokohdista, kuten Elina Vettenrannan Varpunen jouluaamuna sekä päätöskappaleena kuultu Jon Sebastian Säkkisen konsertin nimikkokappale Mielenrauhaa. Upeita, ja sykähdyttäviä esityksiä, jokainen omalla tavallaan.

En panisi lainkaan pahakseni, jos Kemin kuninkaallisilta löytyisi virtaa myös toisen vuosittaisen - vaikkapa kesäisin - hyväntekeväisyyskonsertin järjestämiseen. Kuten todettu, esiintymisvoimaa Kemistä löytyy - samoin hyväntekeväisyyskohteita.


Konsertin ohjelma:

Köykän kanteletrio: Tulkoon joulu (säv. ja san. Pekka Simojoki), Sylvian joululaulu (säv. Carl Collan, san. S. Topelius-M. Korpilahti).
Lapsikuoro Saukin Sointu, joht. Laura Sorsa: Joulun suuri salaisuus (säv. Petri Laaksonen, san. Anna-Mari Kaskinen), Joululaulu (säv. Jussi Chydenius, san. Sakari Topelius).
Seurakuntapastori Leea Vahtera: Jouluinen sana.
Arto Perkiö, kitara: Horizons (säv. Steve Hackett)
Johanna Virsunen, säestys Arto Perkiö: Heinillä härkien kaukalon (säv. ja san. trad)
Johanna Virsunen, Mikko Koivulehto: Tähti tähdistä kirkkain (säv. Kalervo Halonen, san. Kisu Jernström)
Arto Perkiö, säestys Aki Tyni: Rauhaa, vain rauhaa (säv. Ahti Sonninen, san. Une Haarnoja)
Erkki Huru Band: Joulu on ihmeellinen ja Paras joulu ikinä) säv. ja san. Erkki Huru, sov. Erkki Huru, Simo Salminen, Esa Heikkinen, Jouni Kallankari)
Hannele Kauppinen: Reippahasti käypi askeleet (säv. Emmy Köhler, san. Sigrid Sköldberg-Pettersson).
Aki Tyni: On hanget korkeat nietokset (säv. Jean Sibelius, san. Vilkku Joukahainen), Enkelikello (säv. Mika Toivanen, san. Vexi Salmi)
Elina Vettenranta: Varpunen jouluaamuna (säv. Otto Kotilainen, san. Sakari Topelius), Oi Jouluyö (säv. Adolphe Adam, san. Z. Topelius-K. Solanterä).
Jon Sebastian Säkkinen: Mielenrauhaa (säv. Kassu Halonen, san. Edu Kettunen).

Juontajat Kemin kuningatar 2019 Venla Kakko ja Kemin kuningas 2019 Jon Sebastian Säkkinen. Orkesteri: Kari Hautalampi, piano, Pasi Hautalampi, rummut, Juhani Hägg, basso, Jani-Petteri Hägg, kitara, saksofoni. Ääniteknikko Elias Kauppinen.

Törkeän hieno ja sairaan kova konsertti


Meri-Lapin jousikvartetti ja Tony Kakko. Sauvosali, Kemi 30.5.2019

Heti kärkeen on sanottava, etä vaikka käyttäisin kaikki maailman superlatiivit, mikään ei niistä - ei yhdessä eikä erikseen - pystyisi kuvaamaan täysin sitä, mitä Meri-Lapin jousikvartetin ja Tony Kakon konsertti kuulijoilleen tarjosi. Mutta yritän silti.

Lyhyesti, konsertti oli napakymppi, erinomainen ja loistava, niin kappalevalinnoiltaan kuin niiden esittämiseltäänkin. Nykyisiä muotisanoja käyttääkseni törkeän hieno tai sairaan kova. Uskoisin, että konsertin myötä niin jousikvartetti kuin Kakkokin saivat uusia ihailijoita. Tupahan oli aika lailla täysi, ei ehkä ihan viimeistä paikkaa myöten, mutta kuitenkin.

Biisilista oli varsin mielenkiintoinen, samoin kappaleista tehdyt sovitukset. Yksi huikemmista sovituksista oli Apulannan Piiskaa -kappale, jonka alkupuolisko esitettiin hitaana slovarina ja normaalia vauhtia biisiin kerättiin vasta sen loppuosalla. Muutamien kappaleiden väliosiin oli sovitettu taidokkaasti pätkiä vanhoista suomalaista kansansävelmistä. Ne soljuivat korviin niin nopeasti, etteivät aivolokeroista ehtinyt kaivaa muistikuvaa niiden nimistä, vaikka niin tutulta kuulostivat. Jousikvartetti esitti myös muutaman kansansävelmän ilman laulua.


Biisijärjestys oli myös taiten mietitty. Alun kahden Beatles -biisin jälkeen vuorossa oli selvänä jatkumona Paul McCartneyn ja Wings -yhtyeen Bond-tunnari saman nimisestä elokuvasta Live and Let Die vuodelta 1973 ja sen jatkoksi taas kuultiin Chris Cornellin Bond-sävelmä You Know My Name vuonna 2006 ilmestyneestä Casino Royale -elokuvasta.

Kaikki kuullut kappaleet olivat omalla tavallaan helmiä, mutta ensimmäisen puoliskon kappaleista on nostettava esiin Skädäm-yhtyeen vuonna 1986 levyttämä Katujen Kuningatar, jonka myös Irina on levyttänyt vuonna 2004 Vahva-albumilleen. Hienon hieno Jukka Mänty-Sorvarin tekemä biisi, joka on ansainnut paikkansa suomirockin klassikko-osastolla.


Koko konsertin yksi huippuhetkistä oli varsinaisen konsertin kaksi viimeistä kappaletta, Queen -yhtyeen Love Of My Life ja Bohemian Rhapsody. Queen on tärkeä yhtye Tony Kakolle. Kaikki hänen tekemisensä musiikin parissa nojaavat brittiyhtyeen tuotantoon, kuten hän kertoi konsertissa. Anyway, vaikeita kappaleita laulettavaksi, molemmat ja on vaikea kuvitella kuusiminuuttiselle ja paljon keskittymistä vaativalle Bohemian Rhapsodylle parempaa kotimaista tulkkia kuin Kakko. Kerrassaan huikea veto, jonka voit katsoa jutun yläpuolella olevalta kännykkävideolta.

Ensimmäisenä encorena kuultiin Kakon oma sävellys, Sonata Artican tuotannon tunnetuimpiin lukeutuva kaunis Tallulah -balladi, joka sopi ohjelmistoon paremmin kuin nenä päähän. Toisena encorena ja yllätysvetona kuultiin Guns ´n Roses -kappale Sweet Child of Mine.


Meri-Lapin jousikvartetti osoitti olevansa kaikkien kuulemieni kehujen väärti. Kvartetti soitti sellaisella ammattitaidolla ja intohimolla, johon ei joka päivä törmää. Kahden viulun, alttoviulun ja sellon kokoonpano irrotteli soittimistaan niin täyteläiset soundit, että olisi kuvitellut lavalla olevan isommankin orkesterin. Korkeaa kansainvälistä tasoa, ehdottomasti.

Konsertti oli paitsi tasokas, myös erittäin viihdyttävä ja hauska, kappaleisiin oli paikoin sovitettu hyvällä maulla myös tietynlaista ilkikurisuutta, johon myös Tony Kakko osallistui taitavalla äänenkäytöllään. Raskasta rockia työkseen laulavalla miehellä on tenoriksi varsin laaja ääniala, jota hän osaa myös sangen taitavasti käyttää. Ja kuten olen aiemminkin todennut, miehellä on niin makea lauluääni, että olisi suoranainen rikos, mikäli hän ei sitä myös laulamiseen käyttäisi.


Tulipa siis koettua yksi vuoden suurista musiikkielämyksistä. Ja suosittelen samalla lämpimästi kaikille populaarimusiikin ystäville piipahtamista Meri-Lapin jousikvartetin konserteissa. Voitte hyvinkin yllättyä.


Konsertin biisilista:

1. Something (Beatles)
2. Eleanor Rigby (Beatles)
3. Live And Let Die (Paul McCartney & Wings)
4. You Know My Name (Chris Cornell)
5. Layla (Eric Clapton)
6. Älä Ikinä Muutu (Egotrippi)
7. Piiskaa (Apulanta)
8. Katujen Kuningatar (Skädäm)
9. Kiss From A Rose (Seal)
10. Paint It Black (Rolling Stones)
11. Love Of My Life (Queen)
12. Bohemian Rhapsody (Queen)
--
13. Tallulah (Sonata Arctica)
14. Sweet Child Of Mine (Guns´n Roses)

Kuoronjohtaja Tuomas Lampela on tehnyt erinomaista työtä Säkenöivää -kuoron kanssa.

Ylläolevalla videolla kuoron upea esitys Nicepappi -yhtyeen Kuumatkalla -hitistä.

Suomen paras popkuoro?

Säkenöivää -kuron esityksissä oli taitoa, tunnetta ja eloisuutta. Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

Säkenöivä goes kapakka. Corner Inn, Kemi 18.5.2019

Säkenöivä on todellakin nimensä veroinen. Eikä ole lainkaan liioiteltua kysyä, että onko kyseessä Suomen paras popkuoro? Toisaalta, Säkenöivän nimäminen popkuoroksi taitaa olla vähättelyä, sillä kuoron osaaminen taipuu moneen muuhunkin.

Vuoden 2012 elokuussa perustettu kuoro on tuonut aivan uuden ulottuvuuden Meri-Lapin alueen livemusiikkiin. Muhkea 40 naisen kuoro on säväyttänyt jokaisella esiintymisellään ja kehittynyt jatkuvasti laajentaen samalla repertoaariaan. Ryhmä on niin suosittu, että siihen halukkaita on paljon enemmän kuin mitä mukaan voidaan ottaa. Enkä ihmettele lainkaan naisten halukkuutta päästä osaksi Säkenöivää.

Kuoro otti viime lauantaina jälleen uuden askeleen Säkenöivä goes kapakka -esiintymisellään ravintola Corner Innin suojissa Kemissä. Kuoro esitti 17 biisiä, joista useimmat lukeutuvat suomipopin ehdottomaan klassikko-osastoon. Eikä vain esittänyt, vaan jokainen kuoron jäsen eläytyi lauluihin joka solullaan.

Kuorolaisista paistaa läpi äärettömän esiintymisvarmuuden, eloisuuden ja vilpittömän viihdyttämisen halun lisäksi selkeä pyrkimys itsensä ylittämiseen. Ryhmä panee esiintyessään kaikkensa peliin, mitään säästelemättä, esiintymisestä selvästi nauttien. Ja lopputulos on kerrassaan huikea.

Tämä nähtiin myös Cornerissa. Tuvantäyteisessä yleisössä oli tuskin ketään, joka ei olisi nauttinut kokemastaan. Yleisö eli esityksessä mukana niin laulaen kuin tanssienkin ja aplodit kappaleiden välillä olivat enemmän kuin runsaat. Tässä kohdin pätee erinomaisesti vanha sanonta, jonka mukaan jokainen saa ansionsa mukaan. Säkenöivä on maineensa ja suosionsa totisesti ansainnut.

Kuoron osaaminen nousi viime vuonna mukaan tulleen kuoronjohtaja Tuomas Lampelan myötä ainakin pari steppiä korkeammalle. Lampela on myös varsinainen velho kappaleiden kuorosovitusten tekijänä. Biisit soljuivat yleisön korviin sellaisessa muodossa, että mielessä pyöri vain ajatus, että tältähän tämän pitääkin kuulostaa. Kerrassaan vakuuttavaa.

Biisilista ja kappalejärjestys oli taiten koottu ja mietitty, sisältäen selkeän draaman kaaren, kuten pitääkin. Kohokohtia oli useita, mutta kohokohtien kohokohta oli selkeästi kemiläisen Heli Luokkala-Nevalaisen ja Nicepappi -yhtyeen hittikappale Kuumatkalla, joka sai kylmät väreet nousemaan selkäpiihin ja mielihyvän kyynelkanavat auki. Biisi on eittämättä yksi suomipopin klassikoista ja sellaisena se tulee myöskin pysymään. Kappaleen säveltäjä-sanoittaja Luokkala-Nevalainen oli myös paikan päällä ja hän sai illan kovimmat taputukset kappaleen jälkeen niin yleisöltä kuin kuoroltakin. Huikea biisi ja huikea veto Säkenöiviltä.

Heti perään Säkenöivät ottivat käsittelyyn Juice Leskinen Slamin herkän kauniin laulun Syys, jonka alkuperäisversion lauloi kemiläislähtöinen Ila Loueranta. Juicella ja Kemillähän oli melkoinen kohtalonyhteys, sillä Juicen bändeissä soitti kaikkiaan kuusi kemiläistä. Lisäksi Juice kutsui Heli Luokkala-Nevalaisen vuonna 1991 Tampere-talolla 40-vuotisjuhliinsa esiintymään todeten, että kuluneena vuosikymmenenä minulle on kolahtanut kaksi laulua, Helin Kuumatkalla ja Miljoonasateen Lapsuuden sankarille. Tämän huomioiminen oli Säkenöivältä hieno oivallus, vaikka Lapsuuden sankarille -biisiä ei kuultukaan.


Muita keikan kohokohtia olivat Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, Vesalan Tequila, Gimmelin Roviolla unohtamatta varsinaisen setin päättäneitä Maija Vilkkumaan ja Haloo Helsingin biisejä ennen Yön Likaiset legendat -encorehuipennusta. Varsinkin Minä suojelen sinua kaikelta sopii kuoroesitykseksi enemmän kuin loistavasti. Myös avausbiisi, jonka aikana kuorolaiset marssivat yleisön joukosta lavalle, oli selkeä ja oivaltava valinta. Eikä mikään muu kuin Sielun Veljien Säkenöivä olisi siihen tehtävään näin täydellisesti sopinutkaan.

Muutamia yllättäviäkin valintoja biisilista sisälsi - kuten tietysti pitääkin. Mutta niinpä vain Antti Tuiskun Rahan takii, Chisun Ihana ja Pete Parkkosen Mun toimivat kerrassaan luontevasti, paljon paremmin kuin mitä olisi osannut kuvitella.

Näyttelijä Tatja Hirvenmäen oivallisesti juontaman kokonaisuuden kruunasi kuoroa kerrassaan erinomaisesti säestänyt bändi, jossa soittivat kitaristi Jani-Petteri Hägg, basisti Mikko Raappana, rumpali Tuomo Jakku ja kosketinsoittaja Kari Hautalampi. Heistä jokainen on kemiläismuusikoiden aatelia.

Miinuspuolia on vaikea löytää. Kapakka on kuorolle varsin vaativa esiintymisympäristö, sillä se tuottaa melkein automaattisesti taustahälyä konserttisalia enemmän. Nytkin sitä oli, mutta kun siihen suhtautui asiaan kuuluvana osana, sen kanssa pärjäsi. Mutta en silti ymmärrä ihmisiä, jotka esiintyjän lavalla ollessa höpöttävät jonniinjoutavuutuksia kuuntelemisen ja musiikkiin eläytymisen sijasta. Ja kuorolaulu on taustahälylle paljon normibändikeikkaa alttiimpaa.

Keikan jälkeisillä jatkoilla Säkenöivien pienryhmät esittivät lisää liudan kappaleita, jotka nekin upposivat otolliseen maaperään. Tämän osuuden kohdiksi nousivat Ilonan Kesäpano ja Kaija Koon Supernaisia.

Jännityksellä jään odottamaan, mitä Säkenöivä seuraavaksi kehittelee. Ja uutta ja yllättävää on ihan varmasti luvassa.

PS! Harmi, ettei televisiossa enää pyöri vuosina 2009 ja 2011 ohjelmassa ollut Suomen paras kuoro -kilpailu. Se olisi ollut Säkenöivälle täydellinen formaatti.

Säkenöivä goes kapakka -biisilista:

1. Sielun Veljet: Säkenöivä voima
2. Juice Leskinen Grand Slam: Musta aurinko nousee
3. Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta
4. Ultra Bra: Heikko valo
5. Pete Parkkonen: Mun
6. Vesala: Tequila
7. Chisu: Ihana
8. Antti Tuisku: Rahan takii
9. Nicepappi: Kuumatkalla
10. Juice Leskinen Slam: Syys
11. Jonna Tervomaa: Rakkauden haudalla
12. Nylon Beat: Satasen laina
13. Gimmel: Roviolla
14. Maija Vilkkumaa: Ei
15. Maija Vilkkumaa: Ingalsin Laura
16. Haloo Helsinki: Huuda
17. Yö: Likaiset legendat osa I

Jatkoilla esitetyt biisit:

1. Aikakone: Odota
2. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
3. Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit
4. Irina: Pokka
5. Kolmas Nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi
6. Jonna Tervomaa: Minä toivon
7. Ida Paul & Kalle Lindroth: Parvekkeella
8. Ilona: Kesäpano
9. Dingo: Levoton tuhkimo
10. Kaija Koo: Supernaiset

 

Konsertin avauskappale Tiellä ken vaeltaa menossa.

Hienoja, vielä hienompia ja upeita tulkintoja

Kuoron johtaja Tuomas Lampela.

40-henkisen Säkenöivä-naiskuoron joulukonsertti täytti salin ja sykähdytti Torniossa.

Säkenöivä joulu -konsertti 12.12.2018 Tornio

Naiskuoro Säkenöivä suoriutui vaativasta ensimmäisestä joulukonsertistaan paremmin kuin hyvin uuden johtajansa Tuomas Lampelan johdolla. Melko tarkalleen tunnin mittainen konsertti vei salintäyteisen Tornion musiikkitalon yleisön tunnelmasta toiseen. Oli lupa iloita, kyynelehtiä, laulaa, taputtaa ja nauttia hienoista esityksistä. Toisin sanoen sai antaa musiikin viedä.

Kappaleista valtaosa oli itselleni uppo-outoja. Perinteisiä suomalaisia joululauluja oli vain yksi ja sekin settilistan ulkopuolisena - mutta toki harjoiteltuna - encorena. Jääköön kappale paljastamatta tulevan perjantaina Kemin kirkossa pidettävän toisen konsertin kuulijoita ajatellen.

Se, etten kappaleita entuudestaan juuri tuntenut, ei ole ihmekään. Gospel-kappaleita ja spirituaaleja tulee harvemmin kuunneltua. Mutta outoja ne olivat enimmäkseen kuorolaisillekin ennen harjoitusrupeamaansa, kuulemma.


14 kuultua kappaletta ja niiden tulkinnat olivat hienoja, vielä hienompia ja upeita. Jokainen kuulija varmasti löysi omat suosikkinsa niiden joukosta. Jo avauskappale, uudempien virsien joukkoon lukeutuva Tiellä ken vaeltaa säväytti. Kuoro aloitti salin takaosassa ja käveli sinertävässä valaistuksessa salin vierustaa pitkin lavalle kappaletta laulaen kynttilöitä pidellen. Kerrassaan vaikuttava ja koskettava aloitus.

Allekirjoittaneen makuun oli myös Gavin Sutherlandin (muistattehan Sutherland Brothers & Quiver -yhtyeen) säveltämä, mutta Rod Stewartin jo vuonna 1975 levyttämä suurhitti Sailing, johon Lampela oli oivaltavasti sovittanut osia Leonard Cohenin hienosta, raamatullisia viittauksia sisältävästä Hallelujah -laulusta. Essi Sainio ja Suvi-Tuuli Lehtinen loistivat solisteina täydentäen moniäänisen kuoron esityksen.

Ehkä eniten kuitenkin allekirjoittanutta sykähdytti Aikakone -yhtyeestä tunnetun Maki Kolehmaisen sävellys Hiljaisuus, jonka tulkinta nostatti kylmät väreet selkäpiihin. Säkenöivä teki kappaleesta ehdottomasti parhaan kuulemani tulkinnan, vaikka bändi- ja kuoroversioita ei pitäisikään juuri vertailla.

Ehtoon hauskin kipale oli Finnforest- ja Tabula Rasa -yhtyeissäkin vaikuttaneen palkitun gospelmuusikko Jukka Leppilammen - joka on muuten näyttelijä Mikko Leppilammen isä - säveltämä Aasi ja timpurin muija, jossa solistiosuudet hoitivat Mia Kakko ja Sanna Stark.

Eikä varsinaisen setin päätösbiisikään ollut mikä tahansa biisi, vaan yksi maailman tunnetuimmista joululauluista, John Lennonin ja Yoko Onon Happy Xmas (War is over). Hienon hieno valinta sekin.


Tuomas Lampela on tehnyt Säkenöivien kanssa tosissaan töitä, se on selvä. Lavalla niin Lampela kuin kuorolaisetkin olivat silmin nähden innoissaan konserttijännityksestä huolimatta. Pieni jännityshän kuuluu asiaan, eikä todellakaan vaikuttanut laulusuorituksiin, jotka olivat enemmän kuin hyviä.

Ja on Lampelalla piisannut työmaata. 40-jäsenisen naiskuoron ohjaaminen ei varmasti ole niitä helpoimpia hommia musiikin saralla. Mutta helpolla eivät kuorolaisetkaan ole itseään päästäneet, monipuolinen ja vaikeahko ohjelmisto on vaatinut taatusti lukuisan määrän treenitunteja myös kotosalla.

Vaikeudesta puheenollen on vielä nostettava yksi kappale esille, traditionaalinen spirituaali My soul´s been anchored in the Lord, jonka kuoro tulkitsi intensiivisen tehokkaasti ja oli epäilemättä konsertin vaikein laulettava kappale, joka kovatempoisena vaati laulajilta varsin kerkeää kieltä.

Kuoroa säesti tarvittavan maltillisesti bändi, jossa soittivat Kari Hautalampi - koskettimet, Petri Hyrkäs - sähköbasso, Jani Kenttä - rummut ja Matti Mietola - alttoviulu.

Säkenöivien toinen joulukonsertti on siis perjantaina 14.12. Kemin kirkossa. Konserttia on helppo suositella lämpimästi. Menkää ja täyttäkää kirkkosali!

EDIT: Jutusta korjattu Hiljaisuus-kappaleen säveltäjä- ja sanoittajatiedot, sekä korjattu Jukka Leppilampi Mikko Leppilammen isäksi. Kiitos tarkkaavaisille lukijoille.

Superior Saints tarjoili hieman erilaisen coversetin

Superior Saints. Yökerho Ramona, Kemi 22.9.2018

Vuonna 2017 perustettu Superior Saints yhtye pistäytyi Kemissä historiansa ensimmäisen kiertueen toisella keikalla. Puoli yhden aikaan yöllä - siis pirun myöhään - alkanutta soittotuokiota todisti harmillisesti vain kourallinen yleisöä. Asiaan varmasti vaikutti se, ettei yhtyeestä suuri yleisö vielä tiedä ja keikan markkinointi jäi vähäiseksi. Pelkkä Facebook -event ja maininta keikkapaikan nettisivuilla ei välttämättä riitä kaiken kansan huomion herättämiseen. Mutta pisteet Ramonalle joka tapauksessa bändin buukkaamisesta.

Paikalle kannatti raahautua myöhäisestä soittoajasta huolimatta. Yhtye muodostuu viimeisen päälle ammattimiehistä, vaikka esimerkiksi paremmin Sonata Arctican basistina tunnettu Pasi Kauppinen ja monissa kokoonpanoissa rumpuja soittava Jani "Hurtsi" Hurula eivät yhtyeidensa keulilla näykään. Lisäksi kitaristi Timo Kauppinen ja melkoiset palkeet omaava vokalisti Johan Huhta osoittivat hallitsevansa hommansa vakuuttavasti.

Yhteen biisivalikoima oli varsin mielenkiintoinen. Muutaman viimeisen päälle tunnetun rallin lisäksi äijien setissä oli biisejä, joita harvemmin - tuskin koskaan, siis - livenä kuulee. Jo avausbiisi, Led Zeppelin Immigrant song, näytti mistä Superior Saints on tehty. Kova veto. Eikä tahti hiljentynyt seuraavankaan kappaleen myötä, sillä vuoroon tuli tulta ja tappuraa täynnä oleva Jimi Hendrixin Purple Haze.

Jollain tapaa odotettavissa olleita biisejä olivat Creamin Sunshine of Your love, joka toimii hyvinkin erilaisina versioina, tietysti Nirvanan Smells like a teen spirit, ehkä myös encorena kuultu Billy Idolinkin Rebel yell, etenkin kun yhtye Facebook-sivuillaan kertoo soittavansa maailman suurimpia rockbiisejä. Siihen kategoriaan mainitut biisit humpsahtavat kitkatta.

Yllättäviin valintoihin lukeutuivat muun muassa Ramonesin Pet sematary, Billy Talentin Rusted from the rain ja Def Leppardin Hysteria, tavallaan myös Musen Knights of cydonia, siltikin, vaikka yhtye on ilmaissut mieltymyksensä Musen musiikkiin. En pidä kuitenkaan pahana, että Musen tuotannosta valikoidaan ohjelmistoon muitakin biisejä sen kenties tunnetuimman (Time is running out) -hitin sijaan.

Tietämättä mikä on yhtyeen toiminnan perusajatus, itse toivoisin bändin ottavan ohjelmistoonsa lisää omia biisejä, varsinkin kun yhtyeeltä löytyy kykyä tehdä oivallisia kappaleita. Esimerkiksi varsinaisen setin toiseksi viimeisenä kuultu Supermaniac on sellainen, suoraan sanottuna helvetin hyvä biisi, joka heti ensimmäisellä yhtyeen EP:n kuuntelukerralla jäi soimaan korvamatona. Timo Kauppisen säveltämää kappaletta oli "pakko" soittaa uudestaan ja uudestaan. Ja se - hyvät ystävät - on hyvän biisin merkki. Eikä setin toinen oma biisi, Pasi Kauppisen säveltämä The window ole sen kehnompi tekele. Molemmat löytyvät bändin viime vuonna levyttämältä kolmen biisin ep:ltä. Levyn kolmas biisi on setin avannut Immigrant song.

Jos yhtyeen tarkoitus on soitella coverbiisejä, joista nelikko itse tykkää, nykyisenkaltainen settilista varmasti puoltaa paikkansa. Ja kuten todettua, kun lista sisältää biisejä, joita harvemmin livenä kuulee, sekin on ihan hyvä peruste kappalevalinnoille. Mutta jos tavoitteena on isot lavat ja/tai maailman valloitus, siihen covereihin pääosin perustuva setti - oli se sitten kuinka hyvä tahansa - ei riitä. Mutta taas, jos ajatuksena on pitää kavereiden kanssa silloin tällöin kivaa ja soitella mielimusiikkia, niin mikäpä ettei. Sinänsähän biisit toimivat livenä kerrassaan loistavasti.

Settinsä yhtye soitti ainakin osin alkuperäisia raskaampina versioina. Paikan päällä alkuun tuntui että musiikki tulee liian lujaa, mutta ennakkopeloista huolimatta seuraavana aamuna korvissa ei humissutkaan. Ilmeisesti volyymitaso oli sittenkin oikea.

Kun Superior Saints seuraavan kerran maisemiin saapuu, suosittelen olemaan paikalla, mikäli settilistan biisit kiinnostavat. Ja mikseivät kiinnostaisi.

Biisilista:

1. Immigrant Song (Led Zeppelin)
2. Purple Haze (Jimi Hendrix)
3. Ain´t talkin ´bout love (Van Halen)
4. Good cop, bad cop
5. Sunshine of your love (Cream)
6. Pet sematary (Ramones)
7. The window (oma)
8. Rusted from the rain (Billy Talent)
9. Little monster (Royal Blood)
10. Dark room
11. I feel love
12. White wedding (Billy Idol)
13. Hysteria (Def Leppard)
14. Smells like teen spirit (Nirvana)
15. Supermaniac (oma)
16. Knights of cydonia (Muse)
---
17. Rebel yell (Billy Idol)

Tämän lähemmäksi aitoa Beatles -konserttia on vaikea päästä

20.4.2018
Torstai-iltana tuli jälleen kerran pohdittua, että mitä ihmettä Tornion Pop & Jazz -konservatorion oppilaille oikein syötetään, kun kerta toisensa jälkeen opinnäyte- ja muissa konserteissa yleisö pannaan haukkomaan henkeään ihastuksesta, hämmästyksestä ja mielihyvästä.

Ellei se vielä ole kaikille selvää, niin suomennetaan vielä. Konservatorion konsertit, niin opinnäytesellaiset kuin muutkin, ovat kerta kaikkiaan niin loistavia, että superlatiivit ovat loppuneet kesken jo aikoja sitten.

Viimeisin esimerkki on torstaina 19. huhtikuuta Tornion musiikkitalolla nähty ja koettu Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -yhtyeen Beatles -konsertti. Tai oikeastaan, kyse ei ollut pelkästä konsertista, vaan spektaakkelista, joka lähenteli jo oppilaitoksen kuuluisia suurtuotantoja.

Näitä nuoria ei tunnu pidättelevän mikään. He tarttuvat kerta toisensa jälkeen valtaviin haasteisiin ja selvittävät ne - ainakin siltä se tuntuu - tuosta vain. Tottakai takana on valtava määrä harjoittelua, mietintää, harkintaa ja kokonaisuuden rakentamista. Mutta toteutuksen takana on myös suunnaton määrä lahjakkuutta.

Tuomas Julkun opinnäytetyönään rakentama Beatles -produktio oli kerta kaikkiaan hieno. Mukana oli paljon loppuun asti mietittyjä kekseliäitä yksityiskohtia, jotka yhdistettynä upeaan musiikkiin ja sen soittamiseen sekä rentoon, varmaan ja hyväntuuliseen esittämiseen tuotti sellaisen kokonaisuuden että oksat pois. Näille nuorille on helppo ennustaa suurta tulevaisuutta musiikin parissa - jos he vain itse sitä haluavat.

En tiedä, soittiko yhtye kaikki Beatles-sävelmät nuotilleen oikein, tulivatko tekstit virheettömästi, äännettiinkö lontoon murteen sanat oikein, mutta ei sillä ole edes väliä. Täydelliseltä se joka tapauksessa tuntui ja yleisö oli haltioissaan. Kaksituntisen konsertin päätteeksi salintäyteinen yleisö taputti pitkään seisaaltaan.

Tuomas Julku on todellinen multitalentti - kuten ennakkojutussani kirjoitin. Mutta hän ei ole ainoa. Myös kitaroita ja pianoa soittanut ja toisena pääsolistina ollut Tero Kemppainen on todellinen talentti. Ja sama pätee myös rumpali Tomi Raikaslehtoon ja toista kitaraa soittaneeseen Sami Könkääseen. Herravarjele, mitä sieltä vielä tulee, kun aika on.

Koettua lähemmäksi aitoa Beatles -konserttia on vaikea päästä. Nelikko oli myös sonnustautunut Beatles -asusteisiin ja peruukkeihin, jotka vaihtuivat yhtyeen eri aikakausien mukaisesti moppitukista pitkiin karvaletteihin, alkuaikojen puvuista ja kravateista hippiajan värikkäisiin rytkyihin. Nelikko apujoukkoineen oli myös hankkinut konserttiin autenttiset 60-luvun soittimet ajan henkeä kuvaaviin mikrofoneihin saakka.

Nykyaikaista audiovisuaalisuutta hyödynnettiin varsin kekseliäästi. Konsertin alkaessa sali pimennettiin ja lavan takaosalle oli heijastettuna kuva, jossa yhtyeen jäsenet poseerasivat esikuvansa mukaisesti mustavalkoisessa kuvassa. Kun yhtye kuulutettiin lavalle, nelikko ikäänkuin irtosi kuvasta - johon jäi vain bändin nimi - ja karvapäät kävelivät kuvasta lavalle. Enpä ole ennen moista nähnyt.

Konsertissa kuultiin kaikkiaan 34 Beatles -sävelmää. Järjestys oli tarkkaan harkittu, enkä löydä biisivalinnoista moitteen sijaa, vaikka todella olennaisia Beatles -kappaleita oli jouduttu jättämään poiskin. Näköjään kahden tunnin Beatles -konsertin voi toteuttaa soittamatta yhtä yhtyeen kaikkein tunnetuimmista kappaleistakin. Tämä oli Yesterday, jonka Beatles julkaisi vuonna 1965 ilmestyneellä Help -albumilla.

Yllättäen yksi mielenkiintoisimmista tulkinnoista oli avaussetin toiseksi viimeisenä pelkitetysti esitetty Eleanor rigby, joka on yksi Beatlesin murrosvaiheessa syntyneistä omaperäisimmistä kappaleista. Vanhuuden yksinäisyydestä kertova laulu julkaistiin vuonna 1966 Revolver -albumilla ja samanaikaisesti ilmestyneen Yellow Submarine -singlen B-puolena. Mykistävä tulkinta, vaikka mukana ei ollutkaan kahdeksaa jousisoitinta, joille alkuperäinen kappale oli sovitettu.

Tyylitajua nelikko osoitti myös konsertin toteutuksessa, jossa musiikin annettiin puhua puolestaan. Yhtään spiikkiä ei kuultu ennen encoreina - jotka toki oli ennalta suunniteltu - kuultuja Helter skelter- ja Hey Jude -kappaleita.

Oli hieno kokemus, kerta kaikkiaan. Mutta jos torstain konsertti jäi Sinulta väliin, ei hätää. Yhtye soittaa vielä Beatles -kappaleita - toki paljon tiivistetymmässä paketissa - Kemin Chilloutissa lauantaina 28.4 ja Ankkurin jameissa lauantaina 5. toukokuuta.

Ja vielä yksi vinkki. Tornion pop & Jazz konservatoriossa on jäljellä vielä liuta opinnäytekonsertteja, mikä milläkin teemalla. Luvassa on lisää hienoja kokemuksia, niitä ei kannata jättää väliin, jos suinkin vain paikalle pääsee - ja saliin mahtuu. Beatles -konsertissakin sali oli melko täysi jo puoli tuntia ennen konsertin alkua. Ja ne ovat vieläpä ilmaisia.

Tulevat keikat - jonne toukokuun keikat lisätään lähiaikoina - löydät Rokkineuvoksen keikkakalenterista eli täältä: http://www.rokkineuvos.fi/412159759

Konsertissa kuultiin seuraavat kappaleet:

Setti 1:

1. I saw her standing there
2. Please please me
3. Twist and shout
4. She loves you
5. I want to hold your hand
6. All my loving
7. A hard day’s night
8. If I fell
9. I should have
10. Can’t buy me love
11. Help!
12. I feel fine
13. Ticket to ride
14. Drive my car
15. In my life
16. Eleanor rigby
17. Yellow submarine

2. Setti:

1. Sgt. Pepper’s lonely hearts club band
2. With a little help from my friends
3. Lucy in the sky with diamonds
4. Penny Lane
5. Magical mystery tour
6. Fool on the hill
7. Sgt. Pepper’s lonely hearts club band (reprise)
8. A day in the life
9. Come together
10. Back in the U.S.S.R.
11. Something
12. Golden slumbers
13. Carry that weight
14. The end
15. Let it be
16. Helter skelter
17. Hey Jude