Heidi Kyrö ja Kemin kaupunginorkesteri tarjosivat upean Kesäri -konsertin

27.8.2017
Kemin kaupunginorkesterin vuosittaiset Kesäri -konsertit alkavat olla jo käsite. Tänä vuonna orkesteri oli saanut solistikseen jo pitkään Hämeenlinnassa asuneen kemiläislähtöisen Heidi Kyrön.

Kyrö oli valikoinut ohjelmistoonsa itselleen tärkeitä kappaleita, niin covereita kuin poimintoja omista levytyksistäänkin. Rennosti esiintynyt Kyrö kertoili laulamisen ohella myös kappaleiden taustoja. Ohjelmisto sisälsi myös muutaman yllätyksen.

Avauskappale oli oikeastaan ilmiselvä valinta ottaen huomioon Kyrön uran ja Suomi 100 -vuoteen liittyneen konsertin teeman "Sata päivää sataan vuoteen". Se oli tietysti Kyrön uran alkuvaiheisiin liittyvä Sun Suomineitos oon vuodelta 1994.

Ohjelmistossa tehtiin myös kunniaa merilappilaisille tekijöille. Toisena kuullun Menneet matkaissain kulkee- ja kolmantana esitetyn Päivänvaloon -kappaleiden sanoittaja on kaakamolainen monitoimimies Jari Vesa. Lisäksi Kyrö esitti versionsa kemiläisen Nicepappi -yhtyeen suurhitistä Kuumatkalla.

Vuonna 1998 ilmestyneellä Tuut mua rakastamaan -albumilla oleva Päivänvaloon -laulu on selvästi Kyrölle erityisen tärkeä biisi, jonka alkuperäisversio Love Shine A Light on Katrina & Waves -yhtyeen Euroviisujen voittokappale vuodelta 1997. Lisäksi Kyrön versio voitti Cover-Euroviisut vuonna 1998 Etelä-Afrikassa.

Myös neljäntenä kuultu Murheellisia aamuja lukeutuu Kyrön menestystä niittäneisiin kappaleisiin, sillä se on Pop'n Roll sävellyskilpailun voittajasävelmä vuodelta 2011. Janne Saksan sävellykseen sanoituksen on tehnyt Sana Mustonen, jonka sanoituksiin lukeutuu myös muun muassa Robinin Frontside Ollie.

Konsertin coverkappaleista Liisa Akimofin säveltämä ja sanoittama, Tavaramarkkinat -yhtyeen klassikkoa Kevät Kyrö on esittänyt aiemminkin, samoin kuin upeaa Balladi elokuvasta Klaani -laulua, jonka alkuperäisversion esitti Päivi Portaankorva. Nicepapin Kuumatkalla -kappaleesta Kyrö ja konsertin kaikki laulu sovittanut aviomiehensä Kimmo Kopra olivat tehneet aika tavalla alkuperäisesityksestä poikkeavan version, joka vaatii hiukan sulattelua.

Konsertin kaksi viimeistä biisiä olivat silkkaa hunajaa isojen biisien ystäville. Varsinaisen setin päätti Nightwish -yhtyeen mahtipontinen Amaranth, jonka päälle yleisö sai vielä nautiskella Stratovarius -yhtyeen herkästä balladista Land of ice and snow.

Kyrö kertoi konsertin täyttäneen hänen pitkäaikaisen haaveensa päästä esiintymään Meripuiston laululavalla ison orkesterin kanssa. Kyrö teki hyvää jälkeä, mutta myös kapellimestari Erkki Lasonpalon johtama Kemin kaupunginorkesteri oli harjoitellut ja sisäistänyt kappaleet esimerkillisen hyvin.

Konsertti osiitti jälleen kerran, että rockbiisit toimivat erinomaisesti myös sinfoniaorkesterin esittäminä. Ideahan ei ole suinkaan uusi, ensimmäisenä populaarimusiikin helmiä taisi leivittää Lontoon Sinfoniaorkesteri vuonna 1978, kun ensimmäinen Classic Rock -albumi ilmestyi. Sitä muuten kelpaa edelleen suositella.

Mutta näitä tähtihetkiä livenä toivoisi kuulevansa useamminkin.

 

Heidi Kyrö & Kemin kaupunginorkesteri 26.8.2018

Biisilista

1. Sun Suomineitos oon
2. Menneet matkassain kulkee
3. Päivänvaloon
4. Murheellisia aamuja
5. Sielu lentää levoton
6. Kevät
7. Polska (instrumentaali)
7. Hiekkamyrsky
8. James Bond
9. Balladi elokuvasta Klaani
10. Sano
11. Kuumatkalla
12. Amarath
13. Land of ice and snow

Kim Lönnholm (vas), Jore Marjaranta ja stemmalaulaja Kari Vehkaluoto suoriutuivat Kesäri-konsertin lauluosuuksista erinomaisen tyylikkäästi. Kuva: Pentti Korpela.

Eagles- ja Billy Joel -hitit soivat upeasti Meripuistossa

Sadesäästä huolimatta Meripuistoon saapuis suuri joukko musiikin ystäviä. Kuva: Pentti Korpela.

Kemin kaupunginorkesteri solistivieraineen hurmasi yleisön sadesäästä huolimatta.

28.8.2016
Kemin kaupunginorkesteri näytti jälleen kerran taitonsa ja monipuolisuutensa lauantaisessa Kesäri-konsertissa. Orkesteri soitti Eagles -yhtyeen ja Billy Joelin hittejä kuin omiaan.

Konsertti onnistui erinomaisesti sateisen koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta. Aivan liian vähällä käytöllä olevalla Meripuiston laululavalla pidettyä konserttia seurasi alkuvaiheissa arviolta runsaat tuhat henkeä, joista osa poistui sateen yltyessä puolitoistatuntisen rupeaman puolenvälin paikkeilla.

Kapellimestarina toiminut Jarkko Kiiski oli tehnyt huolellista ja erinomaista työtä sovittaessaan kaikki esitetyt 17 kappaletta isolle orkesterille. Hienoa työtä tekivät myös solistit, Eaglesin kappaleet laulanut Kim Lönnholm ja Billy Joelin biisit laulanut Jore Marjaranta, jolla on Kemissä sukuakin. Unohtaa ei sovi myöskään stemmoja laulanutta Kari Vehkaluotoa, jonka osuus laulujen tulkinnoissa oli piste iin päälle.

Kemiläisten ja lähiseutujen asukkaiden on syytä olla ylpeitä Kemin kaupunginorkesterista. Sellaisen olemassaolo on erittäin suuri rikkaus. Lauantainen konsertti – kuten viimevuotinenkin, jolloin solistina esiintyi Tony Kakko – oli siitä erinomainen esimerkki.

Konsertin kohokohdaksi nousi perättäin esitetyt kappaleet New Kid In Town, Piano Man ja Hotel California, lisäksi konsertin loppupuolella esitetty Eaglesin Desperado sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Myös konsertin huipennus kappaleilla New York State Of Mind, Take It Easy ja All About Soul oli upea.

Kaikkiaan, konsertti oli hieno ja toivottavasti Kesäri-konserttien perinne jatkuu myös tulevaisuudessa.

Konsertin biisilista

1. Easy Feeling (Eagles)
2. Honesty (Billy Joel)
3. Wasted Time (Eagles)
4. Just The Way You Are (Billy Joel)
5. I Can´t Tell You Why (Eagles)
6. New Kid In Town (Eagles)
7. Piano Man (Billy Joel)
8. Hotel California (Eagles)
9. Take It To The Limit (Eagles)
10. Leningrad (Billy Joel)
11. New York Minute (Eagles)
12. Don´t Ask Me Why (Billy Joel)
13. Uptown Girl (Billy Joel)
14. Desperado (Eagles)
15. New York State Of Mind (Billy Joel)
16. Take It Easy (Eagles)
17. All About Soul (Billy Joel)

Diandra laulatti yleisöään Täikön torilla

20.7.2016
Poplaulaja Diandra veti Täikön torin täyteen väkeä keskiviikon Summer Pop Up -konsertissa Kemissä. Yleisön joukossa oli niin uteliaisuuttaan paikalle tulleita kuin Diandran fanejakin, jotka osasivat suosikkinsa kappaleet ulkoa. Diandra oli selvästikin odotettu vieras.

Paikalla oli paljon lapsia, jotka olivat innoissaan päästyään elokuussa 22 vuotta täyttävän Idols-voittajan keikalle, toisaalta yleisön joukossa oli myös mummoikäistäkin väkeä. Myös yleisön ja artistin yhteislaulut onnistuivat hienosti, varsinkin Diandran hittikappaleissa Onni on ja Paha poika, jonka Diadra esitti settinsä päätöskappaleena.

Molemmat lauluthan ovat peräisin kesäkuussa 2014 julkaistulta Dynamiittii -albumilta. Luonnollisesti keikalla kuultiin myös tuore, tämän vuoden toukokuussa ilmestynyt julkaistu Huitoo -single, joka kertoo ystävyydestä ja kesäisen keveästä meiningistä. Räppäri Cheek on osallistunut kappaleen sanoitukseen ja fiittaukseen.


Illan kovimman urakan eteen Diandra taisi joutua vasta keikan jälkeen, kun nimikirjoituksen metsästäjät piirittivät backstagena toimineen teltan. Diandran nimmarilla varustettuja postikortteja jaettiin vielä pitkään jo torin muuten tyhjennettyä. Monet lapset puristivat saamiaan kortteja kuin kalleinta aarrettaan.

Keikka todennäköisesti täytti useimpien toiveet ja tarpeet. Vaativat kuulijat olisivat olleet enemmän mielissään, mikäli Diandralla olisi ollut bändi mukanaan. Nyt hänellä oli mukanaan dj/taustanauhojen pyörittäjän lisäksi taustalaulajana toimiva pikkusiskonsa Dede Flores.

Kemin kaupungin nuorisotyötä ja Kemitiimiä on kuitenkin syytä suitsuttaa konsertin järjestämisestä. Ihan jokaisessa kaupungissa vastaavia ilmaiskonsertteja nuorille ei tarjota. Konsertti oli osa meneillään olevaa Easy Living in Kemi -tapahtumaviikkoa.


Diandra iskeytyi julkisuuteen vuonna 2012 voitettuaan Idols-laulukilpailun kuudennen tuotantokauden. Kahdeksan vuotta aiemmin Diandra oli voittanut Staraoke-lastenlaulukilpailun.

Diandran kultaa myynyt esikoisalbumi Outta my Head julkaistiin kesäkuussa 2012 ja kakkoslevy Dynamiittii ilmestyi lokakuussa 2014. Lisäksi Diandra julkaisi vuonna 2015 Kerran joulukuun aikaan - joululevyn.

Lisäksi Diandra on osallistunut Uuden Musiikin Kilpailuun, ääninäytellyt Ice Age 4 -animaatioelokuvassa sekä osallistunut Tähdet, tähdet -ohjelmaan. Diandra on toiminut myös The Voice Kids -ohjelman tähtivalmentajana.

Thyrane veti jäätävän hienon tykkikeikan Jalometallissa

Blastmor Jalometallin lavalla kännykkäkameralla kuvattuna.

* Yhtye veti teltan täyteen, vaikka pääesiintyjä Sabaton esiintyi samaan aikaan.

* Bändi vihjaili kenties jatkoakin olevan luvassa.


9.7.2016
Thyranen paluukeikka oli allekirjoittaneelle Oulun Jalometalli -festivaalin ensimmäisen päivän ykkösjuttu. Ja hittolainen, minkälaisen keikan bändi teki. Aivan kuin kymmenen vuoden hiljaiseloa ei olisi ollutkaan. Kerrassaan hätkähdyttävän hieno veto, kestoa komeat tunti ja 20 minuuttia, sisältäen täyden tusinan tuttuja Thyrane -biisejä.

Thyrane veti telttastagen tuvan täyteen fanejaan ja muita uteliaita, huolimatta siitä että perjantain pääesiintyjä Sabaton veti powermetalliaan samaan aikaan ykköslavalla.  Kaikin puolin onnistunut keikka kertoo, että Thyranelle olisi edelleen kysyntää niin suomalaisen kuin kansainvälisessäkin metallimusiikin kentällä.


Toivoa sopii, että yhtye sai hienosta keikasta lisää intoa jatkaa, niin keikkailemista kuin uuden musiikin tekemistäkin. Bändi oli itsekin silmin nähden riemuissaan saamastaan vastaanotosta ja pääjehu Blastmor vihjaili jo loppuspiikissään, että jatkoa saattaa seurata - sittenkin.
- Tämä oli nyt sitten tässä. Tai sitten ei. Saa nähdä mitä tapahtuu, mies täräytti mikrofoniin. Vastaavia vihjailuja jatkosta kuulunut muiltakin.
- Tehdään keikka alta pois ja katellaan mitä loppukesä tuo tullessaan, basisti Daemon lauahti www.nousu.netin haastattelussa ennen keikkaa.

Kaikesta näki, että Thyrane on treenannut ankarasti. Soitto kulki, yhteispeli oli saumatonta ja bändi nautti esiintymisestään.  Ahkerasta treenaamisesta kertoo sekin, kun jutellessani ennen keikkaa Blastmorin kanssa, hän kertoi hikoilleensa treeneissä niin, että jo entuudstaan hoikasta vartalosta on lähtenyt yli viisi kiloa painoa pois.


Yleisö todellakin piti näkemästään ja kuulemastaan. Siitä kertovat Facebookiin laitetut kommentit:
- Huippukeikka, perjantain paras.
- Veti poijat ky nii kovan setin että...!!.
- Tykkikeikka. Tehkääpä lisää vain.
- Ja minkä keikan jätkät veti!
- Ei pahemmin kuulunut vuosikymmenen tauko soitossa :)
- Oli niin kova, ettei mitään tolkkua...
- Thyrane oli kunnon mätinkiä !!!
- Aivan naamattoman kova keikka!
- Oli kyllä kova!!!


Thyrane soitti kokoonpanolla Blastmor (laulu, kitara), Daemon (basso), Hanna-Mari (koskettimet), Joni Lahdenkauppi (kitara), Ville Miinala (rummut).

Bändin setti Jalometallissa 2016:

1. Intro + Insidious dream of inhuman fear
2. Parasites of submission
3. Satanist
4. Words of the prophet
5. Crushing defeat of the triune godhead
6. Black harmony
7. Travesty of heavenly essence
8. Chaotic profane phenomena
9. In the shape of a demon
10. Dance in the air
11. Satanic ages overture
Encore: Nox Diaboli

Epic Male Bandin Anssi Salminen viuhtoo, taustalla rumpali Janne Mathlin ja basisti Juho Kivivuori. Kuva: Juhani Hiltunen.

Yksi vuoden keikoista koettu

Esko Järvelä.

Esko Järvelä Epic Male Band. Pop & jazz konservatorio Lappia, Tornion Musiikkitalo 13.4.2016.

Kun ajelin torstaina alkuillasta kohti Torniota, ounastelin, että tänään tarjolla on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esko Järvelä Epic Male Bandin kohdalla luonnehdinta folkrock sai minut liikkeelle. Mutta enpä arvannut, että näkisin ja kokisin yhden tämän vuoden parhaista keikoista. Mutta sellainen se epäilemättä oli.

Helsinkiläisyhtye on varsin vekkuli ilmestys niin musiikillisesti kuin lavaesiintymiseltäänkin. Kappaleet ovat lähes kaikki instrumentaaleja, vain yhdessä kappaleessa oli varsinainen lauluosuus, joka sekin rajoittui biisin nimeen toistamiseen. Lisäksi muutamassa kappaleessa bändin kitaristit, viulusti ja basisti hymistelivät vain äänellä, mikä on hyvä tehokeino säästeliäästi käytettynä.


Folkrock on tämän bändin kohdalla varsin väljä ilmaus. Yhtyeen kappaleista löytyy paljolti myös piirteitä, joiden myötä antia voi osin kutsua folkprogeksi tai jopa hardfolkiksi. Toisaalta kappaleista löytää myös valssin, polkan ja sottiisin poljentoa - joskin vaikeasti löydettävässä muodossa, kuten yhtye lavalla itsekin tunnusti.

Esko Järvelän viulu on musiikissa päällimmäisenä ja leimaa-antavana, mutta basisti Juho Kivivuoren ja rumpali Janne Mathlinin rakentaman jämäkän pohjan päälle myös Anssi Salmisen akustinen kitara ja Jani Kivelän sähkökitara loivat sellaisia kuvioita, että oksat pois. Kivelän kitaroinnissa oli jopa eläimellistä raivokkuutta. Salmisen tapaa esiintyä voisi luonnehtia vaikkapa hallituksi hulluudeksi. Mies laukkoi kuin vimmattuna lavan pituussuuntaan, hyppi, pomppi, kieri soittaen niin selällään maaten kuin soittopeli niskan takanakin. Naamaansakin mies väänteli kuin mielisairaalasta valkotakkisia karkuun päässyt potilas.

Keikka oli kaikkiaan riemastuttava kokemus, eikä yleisö meinannut päästää bändiä millään lavalta, ei edes encoreiden jälkeen. Harmi vain, että Musiikkitalon sali oli enemmän kuin puolityhjä. Maksaneita oli vain muutamia, pääosa yleisöstä oli konservatorion oppilaita, mutta heitä olisi voinut olla paljon enemmänkin. Ei ihme, että konservatorion tiimivastaava Jussi Leipälä oli äkeissään, sillä konserttiin osallistuminen oli oppilaille periaatteessa pakollista.
- Miten opiskelijat voivat kuvitella, että heidän opinnäytekonsertteihinsa tulee väkeä, kun he eivät itsekään osallistu muiden konsertteihin, Leipälä moitti.

Olisi kannattanut osallistua.  Esko Järvelä Epic Male Bandin tapaisia konsertteja on tarjolla hyvin harvoin.


Konsertin jälkeen piipahdin vielä Pikku Berliinin jameissa, jossa housebändinä toiminut We Are The World -suurtuotannon bändi esitti kolmen vartin verran tuotannossa kuultuja biisejä. Bändin soitto kulki, se oli rennompaa kuin musiikkitalolla ja soundit olivat hyvin kohdallaan. Black Sabbathin War Pigs, Metallican One, Genesiksen Land of Confusion, U2-sikermä, Laineen Kasperin 7 miljoonaa soluttautujaa ja Neil Youngin Rockin` In The Free World olivat tälläkin kertaa kivaa kuunneltavaa.

Afterglow uuden Chilloutin lavalla.

Afterglow tarjosi hienon illan Chilloutissa

Ville Välkky, Afterglown laulusolisti.

30.1.2016
Afterglown perjantainen David Bowien tribuutti-ilta oli tasokas ja enemmän kuin paikallaan. Juuri näin edesmenneitä rockmusiikin suuruuksia ja heidän elämäntyötään pitää kunnioittaa.

Afterglow muodostuu musiikin ammattilaisista, bändissä on taitoa ja osaamista vaikka mihin. Nytkin Bowien biisit soljuivat kuulijoiden korviin hienosti tulkittuina, vaikka bändi ehti treenata niitä vain parisen viikkoa. Toki - jos aikaa olisi ollut enemmän - ne olisivat varmasti tulleet vieläkin viimeisteltyimpinä.


Omaan korvaani mieleenpainuvin oli tulkinta The Man Who Sold The World -kappaleesta, johon laulusolisti Ville Välkyn ääni sopi erityisen hyvin. Mutta toki muutkin biisit kelpasivat paremmin kuin hyvin, olihan joukossa omat Bowien ikisuosikkini Life On Mars, Starman, The Prettiest Star ja Space Oddity. After All ja Five Years olivat yllätysvalintoja.

Erityisen hienoa oli kuunnella Arto Perkiön terävää kitarointia. Mutta eipä kokonaisuudessakaan ollut mitään valittamista. On suorastaan hämmentävää, kuinka paljon Kemi-Tornio -alueella on loistavia muusikoita, mukaan lukien Afterglown basisti Mikko Rintala, ja musiikin monitaiturit, kosketinsoittaja Matti Adolfsen ja kitaristi Erkki Kari. Kymmenistä muista alueen muusikoista puhumattakaan.


Biiseissä oli haastetta jokaiselle. Sen myös yhtyeen liideri Matti Adolfsen myöntää.
- Tämä keikka oli kyllä aika mielenkiintoinen siinä suhteessa, että settilista muuttui näinkin paljon aivan vielä viikkoa ennen keikkaa. Viime kesänä settilistalla oli 2 Bowien biisiä, syksyllä otettiin mukaan Space Oddity ja pohdittiin Starmania. Loput on treenattu tammikuun puolen välin jälkeen, Adolfsen kertoo.
- Life On Mars on tosin minulla ollut jonkinlaisena versiona treenattuna jo parinkymmenen vuoden ajan mutta sille ei ole tähän mennessä löytynyt käyttöä, aina on siivottu pois keikkalistalta. Nyt se sopi sinne hyvin. Viimeiset muutokset pianostemmaan piti poimia eilen aamulla, Adolfsen paljastaa.
Adolfsenin mukaan tällaisenaan perjantain settiä yhtye tuskin tulee koskaan soittamaan toista kertaa.
- Mutta tietysti biisit jäävät käyttöön muilla keikoilla, onpahan vaihtelun varaa niin unplugged- kuin sähköisessäkin setissä.


Afterglow aloitti illan soittamalla ensimmäisessä setissään progressiivisen rockin klassikoita, King Crimsonia, Genesistä ja Emerson, Lake & Palmeria. Minulle mieluisin oli kuitenkin Uriah Heepin Come Away Melinda. Kerrassaan oivallinen veto, joka sai pohtimaan, että olisipa hienoa, jos Afterglow ottaisi ohjelmistoonsa joskus Uriah Heepin vanhasta tuotannosta mukaan vaikkapa kappaleet Salisbury, Bird of Prey tai High Priestess.

Joka tapauksessa parituntinen ilta Chilloutissa oli varsin mukava. Vastaavia tribuutti-iltoja soisi olevan enemmänkin, myös elossa oleville artisteille ja bändeille. Progepuolelta esimerkiksi Pink Floydille, Jethro Tullille tai Focus -yhtyeelle omistettu ilta voisi olla paikallaan. Ja lähellä progea olevista bändeistä esille voisi nostaa Vangeliksen, Mike Oldfieldin, sekä vaikkapa Moody Bluesin. Onhan näitä.

Mutta iso käsi Afterglowlle progen esilläpitämisestä. Arvostan.


Afterglow 29.1.2016 Chilloutissa, biisilista:

1. King Crimson/I talk to the wind
2. Uriah Heep/Come Away Melinda
3. Genesis/ Cockoo, cocoon
4. Emerson, Lake & Palmer/From the Beginning
5. Emerson, Lake & Palmer/Still you turn me on
6. Emerson, Lake & Palmer/Lucky Man
7. Genesis/Can utility and the coastliners
8. Steve Howe/Mood for a day
9. Peter Gabriel/Here Comes The flood
10. David Bowie/Life on Mars
11. David Bowie/The Prettiest Star
12. David Bowie/The Man Who Sold The World
13. David Bowie/ Ziggy Stardust
14. David Bowie/After All
15. David Bowie/Five Years
16. David Bowie/Space Oddity
17. David Bowie/Starman
18. Led Zeppelin/Thank You (encore)

Ruiskubetonin ilta ja Kivirockjamit oli menestys

 Perjantaina 29.4. Kemin Ankkurissa pidetyt Kivirockjamit oli menestys. Kansa oli kuullut kutsun ja väkeä oli kerääntynyt paikalle kuuntelemaan housebändi Ruiskubetonia sekä sen jälkeistä jamittelua.

Outokummun kaivosmiehistä koottu Ruiskubetoni soitti historiansa toisen keikan ja ensimmäisen nykyisellä kokoonpanolla. Lavalle nousivat kitaristilaulaja Marko Haapaniemi, basisti Samuli Roivas, kitaristi Esa Hyvärinen ja rumpali Pasi Määttä. Yhtyeen kajauttamat kaikille tutut coverbiisit saivat myös tanssilattian täyttymään.


Ruiskubetoni avasi illan Shadowsin Apache -instrumentaalilla, jota seurasivat That´s Allright Mama (Elvis), California Dreamin (Mamas & Papas), CCR-klassikot Have You Ever Seen The Rain ja Proud Mary, Johnny B. Goode (Chuck Berry), Burning Love (Elvis) sekä Fortunate Son (CCR). Hieno setti.

Klubi-isäntinä toimivat tuttuun ja tyylikkääseen tapaansa Tuomas Laajoki ja Samuli Paldanius. Lavalla piipahtivat myös Ensimmäinen kivi -kirjaansa esitellyt Rokkineuvoksen siviilipersoona Juhani Hiltunen sekä vappuhenkisen lyhyen tietovisan pitänyt Nordbooks-kustantamon Matti Ylipiessa.
- Yli 40 vuotta olen Ankkurissa käynyt ja nyt olen ensimmäistä kertaa lavalla. Siinäpä on muillekin haastatetta, Ylipiessa totesi tietovisan ja kirjapalkintojen jakamisen lomassa.

Ruiskubetoni oli niin tyytyväinen iltaan, että backstagella virisi samantien keskustelu mahdollisista seuraavista keikoista.
- Meille oli myös kunnia päästä soittamaan Kivirockjameihin. Ilman Ensimmäinen kivi -kirjan päähenkilö Martti Matilaista ei välttämättä olisi Elijärven kaivosta, eikä Tornion tehtaitakaan, eikä meillä myöskään töitä, eikä tätä bändiäkään olisi perustettu, kuvaili yhtyeen rumpali Pasi Määttä tuntemuksiaan.

Kalottjazz & blues vietettiin 33. kerran rajakaupungeissa

1-3.7.2016
Kalottjazz & Blues Festival on takana 33. kerran. Uudistunut tapahtuma käynnistyi perjantaina puoliksi Tornion ja puoliksi Haaparannan puolella olevalla Victoriantorilla. Avausesiintyjän kunnia oli suotu torniolaiselle Future Soul Groupille, joka soitti puolituntisen australialaisyhtye Hiatus Kaiyote -yhtyeen erikoista, muun muassa neo- ja future souliksi luonnehdittua moniulotteista musiikkia.

Hiatus Kaiyoten kappaleille ominaista ovat muun muassa epätavalliset rakenteet ja tahtilajien yllätykselliset muutokset, mielikuvitukselliset sovitukset sekä kappaleiden välillä suuresti vaihteleva tunnelma.

Esiintyjien suojaksi pystytetty teltta oli tosiaan täsmälleen rajalla. Puolet bändistä soitti Suomen ja puolet Ruotsin puolella. Vastaavaan harvemmin törmää muualla kuin Tornio-Haaparannalla.

Future Soul Groupin keulakuva on viehkeä laulusolisti Aino Mero, joka teki Tornion Pop & jazzkonservatoriossa opinnäytetyönsä nimenomaan Hiatus Kaiyoten musiikista. Bändissä soittavat Heikki Isoniemi, kitara, Roni Helminen, basso, Pentti Väisänen, koskettimet ja Jani Kenttä, rummut. Yhtyeen antia pääsi kuuntelemaan kalottijatseilla myös perjantai-iltana Tornion Kerhoravintolassa ja lauantaina uudestaan Victoriantorilla.

 

Avauspäivän toinen esiintyjä Reggis Kentucky Blues soitti myös puolilta päivin, mutta Ruotsin aikaa ja keikkapaikkana oli Tinas restaurang Haaparannalla. Sebastian Reginan (kitara, basso), Elias Sarkkisen (kitara, basso) ja Hampus Täikkön (rummut) muodostama yhtye ei ole iällä pilattu, sillä kolmikon yhteenlaskettu ikä on 49 vuotta.

Vaikka ikä ei nuorukaisia paina, on kolmikko soittanut rokkia ja bluesia lapsesta saakka. He ovat vuosien varrella soittaneet lukemattomissa koulujen päättäjäisissä ja kulttuurikoulun kevätjuhlissa. Keikkoja on ollut myös Vasemmistoliiton kevätkulkueesta Inarin Rajarockin pääesiintyjäksi saakka.

Reggis Kentucky Blues -yhtye käyttää kaiken aikansa, rahansa ja erityisesti sydämensä musiikin parissa, mikä viestii vahvasta sitoutumisesta. Viime vuonna yhtye soitti kalottijatseilla jazzia, tänä vuonna yhtye operoi bluesrockin parissa.


Musiikkitalon avajaiskonsertissa Ale Möller osoitti, että puheille Ruotsin parhaasta ja laaja-alaisimmista multi-instrumentalistista on katetta. Mies yhdessä pianisti Mats Öbergin ja basisti, perkussionisti Olle Linderin kanssa tarjosi erinomaisen konsertin, joka oli taidokas, mielenkiintoinen, veikeä, hauska, vaihteleva ja yllättävä.

Ale Möller soitti konsertissa vähintään kymmentä eri instrumenttiä, muun muassa viittä eri huilua, pajupilliä, tuohitorvea, trumpettia mandoliinin ja kitaran lisäksi saaden niistä irti mitä kummallisimpia sointuja. Trion musiikkia on mahdoton lokeroida mihinkään genreen, lähimpänä lienee omanlaisensa maailmanmusiikki, jossa on vaikutteita kymmenistä eri musiikin suuntauksista. Esimerkiksi soittamansa intialaisen Ravi Shankarin kappale päättyi yllättäen Metsäkukkia –kappaleeseen. Biisiä Möller nimitti pohjois-intialaiseksi humpaksi. Miehen välispiikit tai pikemminkin kappaleita ja yhtyeen musiikkimaailmaa sekä kappaleiden taustoja  selvittäneet välipuheet olivat kerrassaan verrattomia, luonteva osa showta ja ällistyttävän hienoa musiikkielämästä.

Perjantai-illan bluesillan avaaja, luulajalainen Lindsvalls Lads osoittautui enemmän kuin kelvolliseksi bluescomboksi. Yhtye soitti bluescovereita sielulla ja sydämellä saaden taatusti uusia ystäviä. Knucklebone Oscarin, Mr. Hillsiden ja Yukka Whiten palkittu White Knuckles Trio ei myöskään jättänyt yleisöä kylmäksi, vaan saa kansan vuolaasti tanssilattialle jalan alle menevällä bluesillaan. Ihan parhaimmillaan yhtye ei ollut, ihan samaa irtonaisuutta bändin annissa ei ollut kuin esimerkiksi talven Pakkasukko –festivaalin keikalla. Mutta hyvä setti joka tapauksessa ja monelle paikallaolleelle ensikosketus yhtyeeseen. Yleisöä Haaparannan Folkets Husilla oli erinomaisen paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa.

Bluesnightin kruunasi virtuoosimainen Erja Lyytinen yhtyeineen. Vuoden bluesartistina Suomessa palkittu Lyytinen saapui rajaseudulle suoraan levytysstudiolta, jossa hän on työstämässä seuraavaa, syksyllä ilmestyvää albumiaan. Lähes parituntisella keikallaan Lyytinen sai yleisön suorastaan villiksi, naisen esiintyminen Kalottjazz & bluesissa oli selvästi odotettu tapaus.

Avausillan päätteeksi nousi vielä Saverio Maccne kitaroineen täpötäyden ravintola Ponden lavalle Haaparannalla.

Lauantain Rantalajavajazz oli siirtynyt Pikisaaresta Umpitunnelin ulkolavalle. Pääosa yleisöstä nautti Josefine Lindstrandin ja Norrbotten Big Bandin sekä Hans Oldingin, Jaska Lukkarisen, Manuel Dunkerin ja Mattias Wallinin kvartetin sekä Niko Ahvosen ja Tilanteen Herrat -yhtyeen musiikista ravintolan terassilta käsin nurmikkoalueella ollessa vain noin 40 henkeä.

Rantalavajazzin jälkeen, oikeastaan sen ollessa vielä käynnissä Niko Ahvosen Ongen ongintaa -kappaleen vielä soidessa Rokkineuvoksen piti rientää tietokoneen ääreen kirjoittamaan juttua ja valikoimaan kuvia tapahtumasta, minkä vuoksi toisen päivän muut konsertit piti jättää väliin.