Absurdia ja vaaralliseksi väitettyä taidetta Murmanskissa

Teriberkan kansanmusiikkikuoron ja konemuusikko Ivan Zoloton konserttia seurasi täysi tupa.

8.2.2017
Sari Pöyhönen

Astun sisään pääovesta. Rakennus on entinen Liittojenvälinen Kulttuuripalatsi. Nykyään rakennuksessa toimii ”Murmanskin alueen innovatiivinen bisnes-hautomo” ja muita tahoja. Yksi muista tahoista on ”Teinien ja nuorten kansalaispatrioottinen sotilaspalveluun valmistava kasvatuskeskus”. Muita ovat Atmosphera -niminen tapahtumatoimisto ja kaupunginhallinnon arkisto.

Pääsisäänkäynnin seinässä on isoja pyöreitä ikkunoita. Isossa ikkunassa komeilee värikäs työläismosaiikki. Tyylikäs neuvostofunkkis rapistuu, mutta remonttiakin on tehty.

Aulassa seisoskelee hipsterin ja vaihtoehtoväen näköisiä nuoria aikuisia venäläisiä. Samalla ovenavauksella kanssani sisään astuu reipas mummo. Mummo tietää minne on menossa. Hän kääntyy ripeästi kohti arkistoa, tai bisnes-hautomoa. Minä etsin konserttia, jossa esiintyy Teriberkan kalastajakylän kansanmusiikkikuoro yhdessä moskovalaisen konemusiikkia soittavan dj Ivan Zoloton kanssa. Aulassa näen pöydän, jolla on kiiltävälle paperille tulostettuja, värikkäitä esitteitä. Esite kertoo, mitä tapahtuu Inversia-festivaalilla ja tänään täällä on avajaiskonsertti. Olen oikeassa paikassa.

Vaisto vie minut oikeaan suuntaan, toiseen kerrokseen. Siellä parveilee lisää nuoria aikuisia murmanskilaisia. Jotkut heistä ovat minulle tuttuja. Tervehdimme, vaihdamme pinnalliset kuulumiset. Menen konserttisaliin, joka on miltei tupaten täynnä. Siellä soittaa ”Long Arm” kaljupäinen mies, ilmeisesti ääni- ja valotaiteilija, kenties dj. Esitteen mukaan hän on venäläinen dramaattinen improvisoija ja soittaa jatsahtavia trip-hop-melodioita. Oli mitä oli, mukavan kuuloista. Taustalla aaltoilee psykedeelisiä kuvioita. Yleisö istuu, seisoo, tanssii, kuvaa ja hurraa.

Teriberkalaiset kuoromummot - joukossa on myös pari keski-ikäistä ja yksi melko nuori nainen - saapuvat hienossa, iloisessa jonossa lavalle. Heillä on perinteiset venäläiset, pomorilaiset eli pohjoisen merenrannan asukkaan mekot ja päähineet. Puhdas valkoinen liina roikkuu sormessa. Kuororivi järjestäytyy.

Moskovalainen dj-äänitaiteilija Ivan Zoloto (suomeksi Ivan Kulta) astuu kuoron eteen kuin kapellimestari ja alkaa viittoa kädellä. Zoloto osoittaa yhtä naisista. Tämä alkaa laulaa. Tai oikeammin hän alkaa äännellä. Nainen ääntää kaunista aa:ta. Seuraava kuorolainen alkaa laulaa kaunista aa:ta hieman matalampaa. Zoloto heiluttaa kättään. Pian hän näppäilee tietokonepöytäänsä ja yleisö kuulee lisää ääniä. Tällä kertaa koneääniä.

Elävän kuoron ja konemusiikin yhdistelmä vaikuttaa merenalaiselta äänimaailmalta. Aaltoilevaa, rauhoittavaa. Taustalla vilkkuu valoshow, joka vie minut myös ulkoavaruuteen. Musiikki alkaa kuulostaa avaruudelta. Kun katson tarkemmin, Zoloto näyttää hieman avaruusoliolta kaljuine päineen. Tosin Ivanin ruumiinrakenne on atleettisempi kuin satukirjoihin piirretyillä marsilaisilla. Zoloto nostaa koneääniään korkealle ja kovalle. Minun on pakko suojata kuuloani. Painan korvat tiukasti kiinni ja ikävöin korvatulppiani. Muutama muukin suojaa korvansa, suurin osa ei. Äänikidutus ei kestä kauaa, ja mielelläni aplodeeraan esitykselle.

Meri- ja avaruusäänten jälkeen Teriberkan kansanmusiikkikuoro saa lavan vain itselleen. He esittävät monta perinteistä laulua. Yleisö istuu, seisoo ja hurraa.

Konsertti loppuu ja Inversia-festivaalin avajaiset on saatu päätökseen. Käyn vielä kiertelemässä tätä absurdia rakennusta. Festivaalin avajaisiin nimittäin kuuluu myös installaationäyttely. Yhdellä seinällä liikkuu mustavalkoisia kuvioita. Toisessa installaatiossa näkyy taiteilijaesittely venäjäksi ja englanniksi. Siinä sanotaan installaation koostuvan kirkkaista, liikkuvista lasersäteistä. Tekstissä varoitetaan: ”Älä katso suoraan laservaloon, se on vaarallista!” Uteliaisuuteni käskee minua katsomaan tämän jutun tarkemmin. En kuitenkaan näe ”vaarallisessa” taideteoksessa muuta kuin pimeyttä. Taskulampun valosäde näkyy, mutta se on peräisin yleisön edustajien taskulampusta. He kai etsivät jotakin pimeästä installaatiosta. Katkesivatko sähköt? Ei, muualla valot kyllä toimivat. En jää odottamaan vaarallisia liikkuvia lasersäteitä ja mahdollisia silmävaurioita.

Ripeä vartijapukuinen nainen nuttura päässään räpsäyttää käytävästäkin valot pimeäksi. Kävelen hämmentyneenä kohti ulko-ovea. Vartijanainen marssii ohitseni koppiinsa. Kopissa on pieni akkuna käytävälle, kapea ja lyhyt sänky, neulottu peitto. Vartijanainen odottaa suu tiukkana viivana rakennuksensa tyhjentymistä. Jotta vihdoin pääsisi katsomaan kopin nurkassa pauhaavasta pikkutelevisiosta ohjelmaa ja syömään iltapalaksi pöydälle asetetun vihreän omenan.

Saan katseeni vaivoin irrotetuksi kopista, pikkutelevisiosta ja omenasta. Vaivoin unohdan vartijanaisen tiukan viivasuun. Moikkaan tuttaviani, taiteilijoita, jotka ovat lähdössä jatkoille muiden festivaalilaisten kanssa. Jotkut heistä keskustelevat englanniksi. Lähden kotiin hämmentyneenä mutta tyytyväisenä.

Inversia-festivaali Murmanskissa 2.-4.2.2017. Audiovisuaalinen kulttuurifestivaali, johon kuuluu konserttien ja klubikeikkojen lisäksi keskustelutilaisuuksia ja näyttelyitä. Inversia-festivaali on saanut tukea muun muassa Pohjoismaiden ministerineuvostolta ja Norjan Barentsin sihteeristöltä. Festivaalilla esiintyy venäläisten lisäksi suomalaisia, tanskalaisia, norjalaisia, australialaisia ja ruotsalaisia taiteilijoita.

Lisätietoja: inversiafest.com

Jekaterinburgissa 2008 perustettu Flos Florum soitti Murmanskin Filharmoniassa täydelle salille 20.marraskuuta 2016. Taustalla vilkkuu keskiaikaisen taidemaalari Boschin teoksia.

Kun Rammstein soi sinfoniasalissa

Flos Florumin keskiaikaisia soittimia ovat muun muassa skandinaavinen lyyra (etualalla vasemmalla). Taustalla katu-urkujen takana Murmanskin filharmonian modernit urut.

22.11.2016
Sari Pöyhönen
Murmansk

Lehmien ei tarvitse lentää, vaikka sinfoniatalossa soikin hevimetalli. ”Uuden keskiajan metallirockia” soittava venäläinen yhtye nimeltä Flos Florum (lat. Kukkien kukka) on käynyt esiintymässä useissa filharmonioissa ja sinfoniataloissa Venäjällä. Marraskuussa 2016 se kävi peruskorjatussa ja uutuuttaan kiiltelevässä Murmanskin Filharmoniassa. Sali oli täynnä ja Flos Florum sai raikuvat aplodit varsinkin lisäkappaleen, Rammsteinin Engel-tulkinnan jälkeen.

Flos Florum esittää omia metallitulkintojaan keskiaikaisista sävelmistä ja teksteistä sekä omia äänifantasioitaan. Murmanskin konsertti oli pyhitetty hollantilaiselle taidemaalari Hieronymus Boschille, jonka kuolemasta on tasan 500 vuotta. Muusikoiden esiintyessä taustalla näkyi liikkuvia kuvia ja yksityiskohtia Boschin maalauksista. Bosch maalasi helvetin kauhuja ja psykedeelisiä, keskiaikaisen riettaita kuvia.

Boschin Kauhistuttava tuomio -maalauksen vilkkuessa ja vääntelehtiessä taustakuvana Flos Florum esitti kappaleen nimeltä Vihan päivä. Sen latinankielinen teksti oli käännetty käsiohjelmaan venäjäksi. Teksti menee suomeksi jotensakin näin: ”Vihan päivä, tuo päivä, joka muuttaa maailman tuhkaksi… jolloin tulee tuomari, joka ankarasti tuomitsee jokaisen… kaikki salaisuudet kirkastuvat, mikään ei jää rankaisematta… Se päivä täyttyy kyynelistä. Kun nouset tomusta, tullaksesi tuomituksi, ihminen. Armahda silloin häntä, Jumala.”


Flos Florumin
musiikki yhdistää metallia, kansanmusiikkia ja keskiaikaisia soittimia. Soittimet ovat muusikoiden itsensä tai muiden ammattilaisten valmistamia. Kaikki instrumenteista eivät ole oikeasti keskiaikaisia, mutta sen tyylisiä. Muun muassa katu-urkuja ei ole ollut olemassa, mutta yhtye rakensi sellaiset keskiajan hengessä.

- Katu-urut toimivat bassona, yhtyeen keulahahmo Aleksandr Starkov kertoo yleisölle konsertin jälkeen ja esittelee soittimia.

Katu-urut on pyörillä liikuteltava soitin, jossa on yhtyeen nettisivujen mukaan ”apokalyptisen matala ääni”. Murmanskilaiset kuulivat konsertissa myös skandinaavista lyyraa, mekaaninen violaa, keskiaikaisia rumpuja, meritorvea, gootti-citolea ja erilaisia huiluja, torvia ynnä muita. Yhtye rakentaa soittimia lisää ja muokkaa niistä parempia ajan myötä.


Aleksandr Starkov
kumppaneineen perusti Flos Florumin Jekaterinburgissa vuonna 2008. Muusikot esiintyvät konserteissa keskiaikatyylisissä kaavuissa ja maskeissa. Murmanskin konsertin jälkeen vain keulahahmo Starkov paljasti kasvonsa. Yhteensä muusikoita Murmanskin konsertissa oli viisi. Starkovin möreän laulun ja keskiaikaisen ”kitaran” lisäksi etualalla lauloi kirkasääninen Darja Bakina. Bakina soitti myös muun muassa kaksoishuilua ja skandinaavista lyyraa.

Lipun filharmonian varmasti erikoisimpaan konserttiin pitkiin aikoihin sai 300-600 ruplalla eli noin 4 - 8,50 eurolla. Konsertti pidettiin sunnuntaina 20.11.2016.

Yhtyeen nettisivut (venäjäksi): www.flosflorum.ru

Flos Florum: Herr Mannelig

Maksim Galkin: Minä muutan asumaan Murmanskiin

31.5.2016
Suosittu venäläinen artisti Maksim Galkin sanoitti hittibiisin Minä muutan asumaan Lontooseen uusiksi: "Minä muutan asumaan Murmanskiin!".

Maksim Galkin on kaikkien tunteman laulajan Alla Pugatshovan nuori aviomies ja hänellä on nyt oma tv-show Venäjän Ykköskanavalla. Galkin esitti muutto-laulun yhdessä alkuperäisen hitin laulajan, Grigori Lepsin kanssa toukokuussa, kun Galkinin ohjelman ensimmäinen esitys tuli televisiossa kaiken kansan katsottavaksi.

Leps on matkustuskiellossa Yhdysvaltoihin ja Ukrainaan. Monet venäläiset virka- ja sotilashenkilöt eivät saa matkustaa kotimaan rajojen ulkopuolelle. Tästä humoristi ja artisti Galkin sai aiheen esitykseensä, kun jututti suosittua laulaja Lepsiä.

Galkin veti ohjelmassaan myös muita huumoripläjäyksiä: säästövinkkejä laman kourissa taisteleville venäläisille kanssaihmisille. Muun muassa hieno statussymboli eli itämainen matto seinällä pitää puhdistaa nyt omin neuvoin, kun ei ole varaa viedä sitä pesulaan. Maton pesi eräs Venäjän superjulkkis kansallisvihannesta eli kaalia hyväksikäyttöäen. Kaksi melkein julkihomoa sisustus- ja vaatetyyliniekkaa antoivat tv-ohjelmassa vinkkejä pukeutumiseen kirppislöytöjen pohjalta. Verkkarit ja valkoiset tennissukat saavat sekä tytöt että pojat juoksemaan heidän perässään, kommentoitiin ohjelmassa.

Ylläolevalla videolla Maksim Galkin ja Grigori Leps esittävät MaksimMaksim-tv-ohjelmassa yhdessä "Minä muutan asumaan Lontooseen" / "Minä muutan asumaan Murmanskiin" -laulun.

 

Suomalais-ugrilainen rap soi Kemissä perjantaina

Petroskoissa asuva Andrei Gorškov eli Ondrei on karjalankielinen rap-artisti ja näyttelijä.

11.5.2016
Suomi-Venäjä-seuran järjestämä Sugrirap-kiertue saapuu Kemiin perjantaina 13.5.2016. Kemissä esiintyvät sarjanskilainen OYME, karjalainen Ondrei ja komilainen Andrei, jotka esittävät rap-musiikkia omilla äidinkielillään sekä kertovat pienten suomalais-ugrilaisten sukukansojen ahdingosta ja eloonjäämistaisteluista valtakulttuurien ja -kielten puristuksessa.

Kiertueen järjestämisellä Suomi-Venäjä-Seura haluaa tukea suomalais-ugrilaisten nuorten oman kielen ja kulttuurin vahvistamiseen tähtäävää toimintaa. Räppi on nuorten kieli myös Venäjällä. Kemissä esitykset ovat klo 9.00 Kemin lukiolla ja 15.30 Kemin kirjaston lukusalissa.


Ersän kielessä
sielua tarkoittava OYME on vuodesta 2011 toiminut etnomusiikkia esittävä kokoonpano, jonka musiikillista genreä on soviteltu niin maailmanmusiikin, taiderockin kuin myös elektronisen folkin raameihin. Erilaiset tyylilajikokeilut ovat yhtyeen etnografinen ohjelmanuora, jonka tarkoituksena on herättää sekä sovittaa uudelleen mordvalaista tapakulttuuria.

Yhtyeen keskiössä oleva elementti on kuitenkin perinteinen moniääninen naislaulanta. Ryhmä koostuu etnomusikologeista, jotka järjestävät musiikin lisäksi myös laajemmin suomalais-ugrilaiseen kulttuuriin liittyviä työpajoja. Vauhdikkaalla OYME-kollektiivilla on kansainvälistä mainetta monilta ulkomaalaisilta festivaaleilta niin Unkarista, Virosta kuin Ukrainastakin. Tämä on heidän ensivierailunsa Suomeen.

Petroskoissa asuva Andrei Gorškov eli Ondrei on karjalankielinen rap-artisti ja näyttelijä. Rap on kuulunut aunuksenkarjalaisen artistin elämään jo kymmenen vuotta, mutta varsinainen kiinnostus kotiseudun kieleen syntyi muutama vuosi sitten. Hän haluaa tuotannossaan osoittaa, että kieli elää ja voi hyvin, se kehittyy ja että rap toimii vaikka kaunokirjallisessa muodossa. Se ei ole olemassa vain kylissä tai kansanlauluissa, vaan elää nykyisessä yhteiskunnassa.

Ondrei on äänittämässä ensimmäistä karjalankielistä albumiaan, johon tekstejä on ollut tekemässä muiden muassa muusikko Santtu Karhu. Toisin kuin kiertueen muut artistit, Ondrei on aiemmin kiertänyt ja esiintynyt ahkerasti Suomessa.

 

Andrei Epaneshnikov on 42-vuotias teatterinäyttelijä, joka tutustui räpin pariin sattumalta. Erästä näytelmää varten hän sai käsiinsä kominkielisen tekstin, jota oli tarkoitus sovittaa muusikko Aleksandr Vetoshkinin musiikin tahtiin, mutta yllättäen näyttelijä alkoikin räpätä sitä. Epaneshnikovin neljän kappaleen rap-tuotanto perustuukin tuohon näytelmään nimeltä ”Vasjka-Vintiö”. Näyttelijä kertoo olevansa innoissaan Suomen kiertueesta ja siitä, että pääsee nuorten pariin tekemään kulttuurivaihtoa suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa.

Kiertueohjelma

Ma 9.5. Mikkeli klo 15 pääkirjaston aula, mordvalainen OYME.
Ti 10.5. Kuopio klo 17 pääkirjaston auditorio, OYME ja karjalainen Ondrei.
Ke 11.5. Iisalmi klo 15 pääkirjasto, OYME ja Ondrei.
Pe 13.5. Kemi klo 9.00 lukio ja klo 15.30 kirjaston lukusali, OYME, Ondrei ja komilainen Andrei.
La 14.5. Jämsä klo 19 iltaklubi, Kahvila Akuliina, OYME, Ondrei ja Andrei.
Ke 18.5. Tampere klo 21 Vastavirtaklubi, OYME, Ondrei, Andrei ja marilainen Denis.
Su 22.5. Turku klo 13 ja 14 Slaavilaiset markkinat, Ondrei ja Denis.


Kiertueella neljäntenä artistina mukana oleva Denis Shabli (s. 1990) on Marin tasavallasta kotoisin oleva räppäri, jonka kymmenvuotiselle uralle mahtuu niin useita kilpailuvoittoja, kuin myös tuotannon päätymistä erilaisiin rap-antologioihin. Volgalaiseen kieliryhmään kuuluvan marin kielen pariin hän kääntyi vasta muutama vuosi sitten muutettuaan Moskovaan tv-alalle töihin – omien sanojensa mukaan ”kaihosta kotiseudulleen”. Nykyisessä tuotannossaan hän pyrkii paitsi edistämään marginaalikielensä asemaa, myös samalla osoittamaan sen kauneuden.

Kiertueen järjestäjä on Suomen sukukansayhteistyötä koordinoiva Suomi-Venäjä-Seura sekä paikallisina järjestäjinä SVS:n Pohjois-Suomen piiri ja Kemin osasto.

”Kuuntelemalla maan musiikkia ymmärtää maan ihmisiä ja tunteita”

Olenegorskilaiset piirittivät idolinsa Aleksei Gomanin ja halusivat pohjoisen omalta pojalta nimmareita ja kuvia.

Venäjän ensimmäinen Idols-voittaja tuli kotikiertueelle Murmanskiin.

21.4.2016
Murmansk
Sari Pöyhönen

Laulaja Aleksei Goman on tuttu melkein kaikille murmanskilaisille ja venäläisille. Hän syntyi vuonna 1983 Murmanskissa ja muutti opiskelemaan 18-vuotiaana Pietariin. Goman osallistui vuonna 2003 Venäjän ensimmäiseen Idols-kisaan, venäläisittäin Kansan artisti- eli Narodnyj Artist -kilpailuun ja voitti. Voiton jälkeen hän muutti Moskovaan ja nousi Venäjän tähtitaivaalle.

Tänä keväänä hän tuli kiertueelle kotiseudulleen pohjoiseen. Konsertteja oli maaliskuun lopussa 2016 kymmenessä Murmanskin alueen kaupungissa. Norjalainen ystäväni Maritin kanssa varasimme liput Olenegorskin konserttiin 28.3. Vaikka Olenegorsk on pikkukaupunki ja kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus Neuvostoliiton ajoilta, on moderni aika saapunut myös sinne. Ostin ja tulostin liput nettikaupan kautta. Hintaa tuli 900 ruplaa per lippu eli noin 12 euroa.


Aleksei Gomanin isoveli, murmanskilainen teatteritoimija Jevgeni Goman toimi kiertueella managerina ja isoveli kävi myös lavalla. He lauloivat dueton ”Vanhemmat ovat menneet” (Roditeli ushli, Родители ушли), joka oli omistettu heidän menehtyneille vanhemmilleen.
- Vanhempamme eivät ehtineet nähdä Aleksein laulu-uraa ja Idols-kisan voittoa. Isämme kuoli ensin, sitten muutaman vuoden kuluttua äiti, Jevgeni kertoo.
- Konsertit ovat menneet oikein hyvin ja tunnelma on kotoisa. Yllätykseksemme salit eivät ole olleet joka paikassa täynnä. Edes Murmanskissa, synnyinkaupungissamme, sali ei tullut täyteen.
Olisiko lipun hinta liian korkea? Murmanskissa keskipalkka on noin 800 euroa ja liput maksoivat noin kympistä kahteen kymppiin.
- Pistimme lipun hinnan niin alas kuin pystyimme. Tällä hinnalla ei yleensä pääse katsomaan tähtiartisteja. Mutta ehkä lama vaikuttaa, Jevgeni pohtii.
Lipun hinta ei vaikuttanut konsertin suosioon Olenegorskissa. Yleisö täytti melkein koko juhlasalin kulttuuri- ja vapaa-aikakeskuksessa.


Tunnelma nousee kattoon. Aleksei laulaa venäläisiä iskelmiä ja myös omia laulujaan. Yleisöstä joku huudahtaa: ”Laula Russkij Paren´!” eli toivoo Gomanin tunnetuinta hittiä Venäläinen kaveri (Русский парень).
- Voi, haluatte heti kuulla hittini. Odottakaa vähän, sehän on ainoa laulu, jonka minulta tiedätte. Laulan sen sitten viimeisenä, jotta pysytte salissa loppuun asti, Aleksei Goman vitsailee. (Tuntuu, ikään kuin Goman olisi tiennyt, että yleisössä istuu ainakin kaksi ulkomaalaista, jotka eivät osaa läheskään kaikkia hänen esittämiään lauluja.)

Kun hittikappaleen aika koittaa, hän spiikkaa sen samaan tyyliin mustalla huumorilla höystettynä.
- Joskus tulee aika, kun löydän itseni hämyisessä baarissa laulamasta. Kasvojeni eteen tulee karvainen käsi, näen setelin ja möreä ääni sanoo: ”Laula Russkij paren´”.
Ja Aleksei Goman laulaa. Venäläinen kaveri nostaa venäläisessä yleisössä patrioottisia tunteita. Laulu kertoo sotilaasta taistelussa: ”Venäläinen kaveri ei pakene luotia, ei pala tulessa eikä huku vedessä. Vielä palaan luoksesi ja kuljemme öisen taivaan alla.”


Gomanin kotiseutukiertuetta odotettiin. Hän ei ehtinyt konsertoida pohjoisessa 13 vuoteen, sitten laulukisan voiton.
- Meidän piti tehdä kiertue täällä jo viime vuonna. Meillä oli julisteetkin valmiina. Mutta sitten Alekseita pyydettiin osallistumaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan televisioon. Hän ei voinut kieltäytyä siitä. Jätti meidät täällä kotiseudulla odottamaan, kertoo Jevgeni muka tuohtuneena.
Jevgeni asuu edelleen Murmanskissa perheineen. Hän perusti pari vuotta sitten Arktisen teatterin, jossa hän ohjaa ja näyttelee.


Aleksei Goman käy mielellään Murmanskissa. Hän tuntee saavansa alkuvoimaa ja ajatusten selkiytyvän pohjoisessa. Mutta jotain uutta hänkin kokee kotiseutukiertueella: konsertit toivat hänet ensimmäistä kertaa joihinkin Kuolan niemimaan kaupunkeihin.
- Kantalahdessa ja Polarnie Zorissa olen käynyt aiemmin vain ohikulkumatkalla, Aleksei Goman kertoo paikallisen TV21:n aamuohjelman Nashe Utro (”Meidän Aamu”) haastattelussa 24.3.2016.

Goman on asunut Moskovassa yli kymmenen vuotta ja pitää Venäjän pääkaupunkia kotinaan. Hän on tottunut suurkaupungin kiivaaseen rytmiin ja ennalta-arvaamattomuuteen.
- Sekä Murmansk että Moskova ovat omalla tavallaan hienoja paikkoja. Pohjoisen ihmiset erottautuvat edukseen sisäisellä rauhallisuudellaan, tahdonvoimallaan ja hyväsydämisyydellään. Me tiedämme, että meidän on autettava toinen toistamme. Muuten ei selviydy kylmässä karussa ilmastossa.


Venäläisten hittien ja iskelmien lisäksi Goman laulaa myös muunlaista musiikkia. Muun muassa venäläisen Kravts-räppärin kanssa biisissä nimeltä ”Kun sammuu valo” (Kogda pogasnet svet, Когда погаснет свет).
- Olen venäläinen laulaja ja venäläinen yleisö ymmärtää minua. Jos laajentaisin kansainvälisille areenoille, minun pitäisi tarkastella repertuaariani, Aleksei Goman kertoo.
- Mitä enemmän maiden välillä on kulttuurivaihtoa, niin sitä parempi. Maata ja sen ihmisiä voi ymmärtää paremmin, jos kuuntelee kyseisen maan musiikkia. Ymmärtää kansan tunteita ja vaikutelmia. Sellainen tieto on valtavan arvokasta.

Olenegorsk on pieni kaupunki noin sadan kilometrin päässä Murmanskista etelään Saariselän ja Vuotson korkeudella. Suomen rajalle sieltä on vajaa 200 kilometriä. Olenegorskissa asuu hieman yli 21 000 ihmistä. Suurin työnantaja kaupungissa on Sevestal-kaivosyhtiö ja sen tytäryhtiö Olkon.
Murmanskista koko Venäjän julkisuuteen on ponnistanut tv-laulukisoista myös Alexander Bon, josta on ollut aiemmin juttua Rokkineuvoksen sivuilla.

Räppäri Kravts ”Kogda pogasnet svet”, ft. Aleksei Goman (Когда погаснет свет): http://www.youtube.com/watch?v=xEvyBcu01nQ

Jevgeni Goman, ”Roditeli ushli” (Родители ушли): http://www.youtube.com/watch?v=hkWrdJv5TDM

Maksim Galkinin tykittää Rammsteinin Du hast -kappaleen Till Lindemanina ohjelmass Kuin yksi yhteen.

Yksi yhteen -formaatti ihastuttaa itänaapurissa

Lyhyt katsaus Venäjän television musiikkiohjelmiin ja laulukisoihin.

9.2.2016
Sari Pöyhönen
Murmansk
Istumme iltaa venäläisen kaverini luona Murmanskissa ja onneksi hän avaa television. Sieltä tulee ihastuttava laulukisa Totsh´ v totsh´ (Точь в точь) eli vapaasti käännettynä Kuin yksi yhteen. Vastaavaa formaattia ei Suomessa tietääkseni ole, vaikka lainauksia ulkomailta tuleekin yksi toisensa jälkeen. Ohjelmassa laulajat esittävät vanhoja tai uusia hittejä. Tarkoitus on esittää kappale niin tarkkaan alkuperäisen artistin tavoin kuin mahdollista. Ääni, ulkomuoto, maneerit, kaikki otetaan huomioon. Tuomaristo antaa pisteitä ja palautetta.

Formaatti on alun perin espanjalainen ja nimeltään Tu cara me suena, kansainvälisesti se tunnetaan nimellä Your face sounds familiar. Venäjällä ohjelmaa on näytetty vuodesta 2013 valtiollisella Ykköskanavalla eli Pervyi kanalilla ensin nimellä Odin v odin eli Yksi yhteen.

Kisaajat ovat Venäjän tähtiartisteja. Joskus yllätysvieraina esiintyy muita suuria nimiä. Tuomaristokin esitti viime kauden finaalissa 1.1.2016 oman imitaationsa suomalaisen Lordin euroviisukappaleesta Hard Rock Hallelujah.  http://www.youtube.com/watch?v=1blWCW9HGUY

Viimeisimmän kauden osallistujiin kuului Murmanskista kotoisin oleva Aleksandr Bon, josta Rokkineuvoksen sivuilla on ollut juttua aiemmin. Suurimmaksi suosikiksi kilpailussa nousi artisti Maksim Galkin, kuuluisan Alla Pugatshovan aviomies. Galkin esitti vaimoaan useissa numeroissa, ja sai ennakkosuosikin painavan viitan ylleen. Vaimo tuki miestään täysillä ja tuli hänkin lavalle, kun Galkin oli esittänyt Pugatshovan laulun Lautturi (Паромщик)27.12.2015.

- Vain sääret olisi pitänyt vaihtaa, Pugatshova toteaa ja yleisö nauraa.

- On sankaruutta osallistua tähän kisaan. Itse en pystyisi siihen. Suukiitos teille (kilpailijoille), te tuotatte ihmisille suurta nautintoa, ikisuosikki kiitti kisaajia.

Maksim Galkin ja muutkin kisaajat ovat ohjelmassa esittäneet useita maailman ja Venäjän tähtiä. He eivät yleensä parodioi, vaan osoittavat hyvää näyttelijän- ja muuntautumiskykyä. Galkin vetää showssa niin Rammsteinin Till Lindemanina Du hast -hevibiisin kuin herkän neuvostoballadin Rakkauden kaiku (Эхо любви) Anna Germanina.

Galkin sai kaksoisvoiton yhdessä Evgeni Djatlovin kanssa.

Suomen Murmanskin konsulaatissa varakonsulina työskentelevä Eija Roos seuraa venäläisiä musiikkiohjelmia. Hän pitää erityisesti juuri Yksi yhteen -kisasta.

- Siinä tarvitaan muuntautumis- ja eläytymiskykyä. Pelkästään hyvä lauluääni ei riitä. Maskeeraajat ja puvustajat auttavat kilpailijoita ja heillä on myös valmennusta laulamiseen ja liikkumiseen, Roos kertoo.

Roos tykkää myös ohjelmasta Tasavallan Omaisuus (ДОстояние РЕспублики), jossa on aina teemana tietty artisti, säveltäjä tai sanoittaja.

- Lauluja esittävät artistit, jotka eivät välttämättä muutoin harrasta kyseistä genreä, joten tulkinnat ovat usein tuoreita ja yllätyksellisiä. Ohjelma on paitsi viihdyttävä myös opettavainen. Olen sen avulla saanut paljon tietoa venäläisestä musiikista ja sen esittäjistä. Samoin Yksi yhteen -kisa esittelee artisteja, jotka ovat venäläisille erittäin tuttuja, mutta itselleni tuntemattomia. Kaiken kaikkiaan esiintyjien laaja-alaisuus ja monipuolisuus on hämmästyttävää. Monella kevyen musiikin laulajallakin on klassinen musiikkikoulutus, joten voivat halutessaan esittää vaikka oopperaa.

Yksi Eija Roosin suosikeista Venäjän laulukisoista on myös Golos, eli Suomen Voice of Finlandia vastaava ohjelma. Vaikka Roos ei seuraa yhtä tarkasti Suomen musiikkiohjelmia, on yksi ylitse muiden.

- Suomen ohjelmista suosikkini on SuomiLove sen lämminhenkisyyden ja hyvän perusajatuksen sekä tietysti hyvien esiintyjien ansiosta. Tarinat ovat koskettavia.

Linkki Maksim Galkin Alla Pugatshovana ja Lautturi-kappale: http://www.youtube.com/watch?v=wPqGNA1nh7Y

Maksim Galkin esittää Anna Germanin Rakkauden kaiku (Эхо любви): http://www.youtube.com/watch?v=3I_M4EHW7gs

Evgeni Djatlov esittää  Deep Purplen Smoke on a water –kappaleen: http://www.youtube.com/watch?v=oJVYv-Xtb98

Dajtlov esitti loistavasti myös Susan Boylen Wild horses: http://www.youtube.com/watch?v=_Rauvtn1GfA

Muita erityisen hyviä rokkiesityksiä Yksi yhteen –kisassa:

Ksana Sergienko esittää Freddie Mercurynä Queenin Show must go on: http://www.youtube.com/watch?v=2jz7N5QLh04

Ksana Sergienko esittää Slavana kappaleen Yksinäisyys (Одиночество): http://www.youtube.com/watch?v=Q9zWKLArHNI

Valeri Sjutkin esittää Chris Normanin I´ll meet you at midnight: http://www.youtube.com/watch?v=lePADoeH1BU

Aja esittää Nazarethin Animals: http://www.youtube.com/watch?v=lZDJfKfwt_g

Aleksandr Bon esittää A-HA:n Take me on: http://www.youtube.com/watch?v=3cNL6lqewDI

Aleksandr Bon esittää Dima Bilanin  kappaleen Sinun pitää olla vieressä (Ты должна рядом быть): http://www.youtube.com/watch?v=HGbBwq3yfto

Elena Temnikova esittää No doubtin Gwen Stefanina laulun Don´t speak ohjelmassa Kuin yksi yhteen.

Aikamatka neuvostolauluun - balladeja hellästä rakkaudesta

Retrolauluja esittämässä laulaja Jekaterina Jefremova, viulisti Jevgeni Popov, sellisti Jekaterina Ohraminskaja, pianisti Pjotr Makarov, basisti Vladimir Pereverzev ja rumpali Sergei Dudetskij. Kuva: Sari Pöyhönen.

Sari Pöyhönen
Murmansk

26.10.2015
-Ooh, minun lempilauluni, venäläinen nainen huokaa takanani, kun kuulee kappaleen nimen. Istun Murmanskin Merimiesten kulttuuritalon juhlasalissa. Murmanskilainen artisti Jekaterina Jefremova kertoo laulavansa kappaleen nimeltä Hellyys. Laulu kertoo rakkaudesta.

Näyttelijä-muusikko Jekaterina Jefremova esiintyi yhdessä muiden muusikkojen kanssa Merimiesten kulttuuritalossa lauantaina 17.10.2015. Konsertti oli otsikoitu Tähtimaa -Neuvosto-estradin lauluja. Estradien tähtiä Neuvostoliitossa olivat muun muassa Maija Kristalinskaja, Tamara Miansarovaja ja Anna German. Tuttuja suosikkeja neuvostoliittolaista musiikkia kuunnelleille. Konsertti vie meidät aikamatkalle menneisyyteen ja herkkyyteen.


Ennen
konserttia odotan seuralaisiani. Väkeä kuhisee kulttuuritalon edessä. Vanha venäläinen nainen tulee luokseni: “Anteeksi, mikä tämä talo nykyään on? Se oli ennen Merimiesten klubi.” “Se on nykyään nimeltään Merimiesten kulttuuritalo”, vastaan.

“Kylläpä sinne menee paljon ihmisiä! Mitä siellä oikein tapahtuu? Minäkin kävin siellä nuorena. Silloin 40-luvulla, kun muutin Murmanskiin”, mummo kertoo. Vastaan hänelle: “Voi, tehän olette  asunut täällä kauan. Minä olen asunut Murmanskissa vasta viisi vuotta. Siellä on tänään neuvostoaikaisten balladien konsertti. Toivottavasti saamme liput konserttiin, kun emme ymmärtäneet ostaa etukäteen”. Mummo kävelee pois, ja toivotamme toisillemme kaikkea hyvää.

Menen ostamaan lippua, mutta joudun pettymään. Liput myytiin loppuun kassaneidin mukaan jo kolme päivää aiemmin. “Mutta odottakaa tässä, olkaa hyvä. Katsotaan, “ kassaneiti sanoo minulle. Odotan, ja pian hän tulee takaisin. Joku baabushka, eli mummo ei tulekaan konsertttin ja halusi myydä lippunsa pois. Kassanhoitaja järjesti asian, auttoi ulkomaalaisia. Muu yleisö eli paikalliset osaavat tavat jo Neuvostoliiton ajoilta: jos haluaa myydä ylimääräisen lippunsa, voi seisoskella kassan liepeillä ennen konserttia ja myydä sen lippua halajaville. Ei aina ihan virallista, mutta varsin toimiva systeemi.

Astun juhlasaliin kuin aikakoneeseen. Neuvostoaikaisen, mutta remontoidun salin katto kohoaa korkealle. Jyhkeät pylväät koristavat salia. Valkoiset satiiniverhot laskeutuvat kauniisti ja kehystävät lavaa. Lavan yläpuolella näkyy merimiesten klubin vaakuna. Seinät on maalattu vaaleanpunaisella.


Balladit saavat murmanskilaisen yleisön huokailemaan ja kyynelehtimään. Suurin osa yleisöstä koostuu neli-, viisi- ja kuusikymppisistä naisista. He ovat aikamatkalla nuoruuteensa ja nauttivat lempilauluistaan. Laulut kertovat rakkaudesta, kaipauksesta, tuskasta, onnesta, ilosta. Menneestä ajasta, jolloin ihminen uskoi tulevaisuuteen ja jonka sydän oli täynnä hellyyttä, kuten konsertin käsiohjelmassa todetaan.

Toivon, ettei tuollainen aika ole vain kaikua menneisyydestä. Haaveita hyvyydestä kaipaa nimittäin nykyinenkin maailma.

Konsertissa esiintyivät:

Jekaterina Jefremova -laulu
Jevgeni Popov -viulu
Jekaterina Ohraminskaja -sello
Pjotr Makarov -piano
Vladimir Pereverzev -basso
Sergei Dudetskij -rummut

Konsertin järjesti maailman pohjoisin sinfoniaorkesteri eli Murmanskin Filharmonia.

Linkki murmanskilaisen TV21:n aamuohjelma "Meidän aamumme" -reportaasiin konsertista (muusikoiden kommentteja, otteita konsertista ja myös yleisökommentteja!): http://www.tv21.ru/our_morning/2015/10/19/?newsid=86421

Tähtimaa- Neuvosto-estradin lauluja -konsertin laulut pikaisesti suomeksi käännettynä ja linkkejä Youtube-videoon (mikäli video löytyy):

“Kun olit 20” (Kogda vam 20 let, sanat: M. Matusovskij, säv. V. Solovjev-Sedoi) http://www.youtube.com/watch?v=A_Lo9GKpI_w

“Tähtimaa” (Zvjozdnaja strana, san. N. Dobronravov, säv. M. Tariverdiev) http://www.youtube.com/watch?v=9edshhBs29U

“Pieni laulu onnesta” (Pesenka o schastje, sanat: K. Filippova, säv. K. Akimov) http://www.youtube.com/watch?v=mY0en751KnA

“Minä odotan sinua” (Ja tebja podozhdu, san. L. Oshanin, säv. A. Ostrovskij) http://www.youtube.com/watch?v=aRB8IjFU0WI

“Kyllä” (Da, san. L. Oshanin, säv. A. Ostrovskij)

“Esitä toive” (Zagadai zhelanie, san. R. Rozhdestvenskij, säv. A. Babadzhanjan) http://www.youtube.com/watch?v=cfgRRUVH5ik

“Kolme sanaa” (Tri slova, san. R. Rozhdetstvenskij, säv. O. Feltsman) http://www.youtube.com/watch?v=2olrnpxOG00

“Haikara” (aist, san. V. Semernin, säv. A. Ostrovskij) http://www.youtube.com/watch?v=zKEDRxKsyMM

“Tuutulaulu” (Kolybel'naja, san. M. Isakovskij, säv. M. Blanter) http://www.youtube.com/watch?v=hJexMN3uQKs

“Tuolla, pilvien takana” (Tam, za oblakami, san. R. Rozhdestvenskij, säv. M. Fradkin) http://www.youtube.com/watch?v=9OVDcdk0pSw

“Älä katoa” (Ne ischezaj, san. A. Voznesenskij, säv. M. Tariverdiev) http://www.youtube.com/watch?v=T5F3EZjSBAY

“Koiruoho” (Polyn', san. R. Rozhdestvenskij, säv. A. Pahmutova) http://www.youtube.com/watch?v=9kmdpYnX7Fw

“Aurinko-pupu” (Solnechnij zajchik, san. N. Matveeva, säv. A. Fljarkovskij) http://www.youtube.com/watch?v=e9uMluANrc8

“Hellyys” (Nezhnost', san. N. Dobronravov, S. Grebennikov, säv. A. Pahmutova) http://www.youtube.com/watch?v=mN6XonKtWS0&list=PL3E27CE59AF11334E&index=1

“Rakkauden kaiku” (Ekho ljubvi, san. R. Rozhdetsvenskij, säv. E. Ptitshkin) http://www.youtube.com/watch?v=mtJhefuFG4s

“Toivon teille” (Zhelaju Vam, san. R. Rozhdestvenskij, säv. Ju. Guljajev) http://www.youtube.com/watch?v=Ja_95HP-Be8

 

Rokkineuvoksen Murmanskin kirjeenvaihtaja Sari Pöyhönen

Jutun kirjoittaja Sari Pöyhönen on ammatiltaan toimittaja, joka työskenteli Kemissä Pohjolan Sanomissa 2006-2010. Syksyllä 2010 hän muutti Murmanskiin töihin Suomen konsulaattiin media- ja kulttuurivastaavaksi.

Pöyhönen on opiskellut pääaineenaan venäjää Jyväskylän yliopistossa ja Pietarin valtiollisessa kulttuuriakatemiassa. Opiskellut viestintää Lahden Kansanopistossa ja sivuaineena yliopistossa. Koulutukseltaan Sari Pöyhönen on filosofian maisteri ja teki gradunsa aiheesta Venäjäkuva suomalaisessa mediassa. Kotoisin Itä-Suomesta. Tykkää kulttuurielämyksistä ja monenlaisesta musiikista.