Entisten nuorten keikka entisille nuorille

Mika ja Pullasormet, 40 –vuotisjuhlakeikka, lämppärinä Erkki Huru Band. Ankkuri, Kemi 13.10.2018

Erkki Huru Band: Erkki Huru, laulu ja kitara, Jouni Kallankari, basso ja taustalaulu, Esa Heikkinen, rummut, Simo Salminen, kitara ja taustalaulu, Mika Puro, koskettimet.

Mika & Pullasormet: Hannu "Puntti" Valtonen, laulu ja kitara, Pekka Adolfsen, basso ja laulu, Mika Puro, rummut ja laulu, Simo Salminen, kitara ja laulu, Matti Adolfsen, kosketinsoittimet, Jari "Heinä" Nieminen, kitara.

 

Mika ja Pullasormet on merkittävä palanen kemiläistä rockhistoriaa - ja myös nykyisyyttä. Yhtyeen 40-vuotisjuhlakeikkaa seuratessa ei voinut olla ihmettelemättä kuinka hyviä biisejä bändi teki 1970- ja 80-lukujen taitteessa, kun bändin muusikot olivat vielä hyvin nuoria miehiä. Samalla mielessä pyöri kysymys siitä, mitä yhtyeestä olisi voinut tulla, jos asiat olisivat menneet toisin ja yhtye olisi jatkanut aikanaan toimintaansa pitempään.

Pullasormien 40-vuotisjuhlakeikka oli myös yleisön puolesta entisten nuorten juhlaa, sillä keski-ikä taisi nousta runsaat 20 vuotta virallisen nuoreksi laskettavan (29 vuotta) yläpuolelle. Ja tuttuja, niitä oli paljon, jokaisella. Tupa oli jotakuinkin täynnä, istumapaikat täyttyivät jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua, joka oli nykyajan trendeistä poiketen hyvinkin kuulijaystävällinen. Lämppärinä toiminut Erkki Huru Band aloitti soiton yhdeksältä ja Pullasormet tuntia myöhemmin.

 

Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Mika & Pullasormien settilistan keskiössä olivat omat kappaleet täydennettynä Juice Leskisen tuotannolla sekä yhdellä erinomaisella ulkomaisella coverilla, Creamin hienonhienolla White Room -kappaleella. Todennäköisesti aika harva illan aikana keskittyi kuuntelemaan Pullasormien omien biisien sanoja, joten on syytä palauttaa mieliin, että yhtyeellä on ollut kerta kaikkiaan nimekkäitä sanoittajia. Kappaleiden tekstit kun ovat muun muassa sellaisten tekijöiden kynästä lähtöisin kuin Edgar Allan Poe, Johan Wolfgang von Goethe, John Donne, Alfred Lord Tennyson ja Ben Jonson. Eivätkä ne ole todellakaan mitään diibadaabaa tai liirumlaarumia.

Sävellyspuolelta on pakko nostaa esiin Simo Salminen, joka on niin biisintekijänä kuin muusikkona jäänyt turhan aliarvostetuksi. Kun - ilmeisesti vielä tämän vuoden puolella - Mika ja Pullasormien debyyttilevy (!) ilmestyy, niin kannattaa todellakin paneutua kuuntelemaan miehen laatimia sävelkulkuja kappaleista Annabel Lee, King of Thule, So Long Town, Song (Go and catch a falling star), Tears idele tears ja To Celia. Yhtyeen omista biiseistä ehkä ne tunnetuimmat eli kappaleet Pulla ja Sormet, ovat puolestaan kolmikon Jari Nieminen - Mika Puro - Hannu Tervaharju tuotantoa. Lintumies -kappale on puolestaan Puntti Valtosen aikaansaannos.

Myös yhtyeenmuut jäsenet, rumpali Mika Puro, basisti Pekka Adolfsen ja kosketinsoittaja Matti Adolfsen ovat olleet monessa mukana ja jokainen on raapaissut oman puumerkkinsä Kemirockin kivijalkaan. Moniosaajia kaikki tyynni, esimerkkinä vaikkapa Mika Puro, joka Pullasormien rumpalin hommien lisäksi soitti myös illan aikana lämppäri Erkki Huru Bandin koskettimia. Samoin Simo Salmisella oli tuplarooli, mies kun kitaroi ja lauloi niinikään Erkki Huru Bandissa. Lavalla oli siis yksi Kemirockin allstars -kokoonpanoista, kuten on myös EHB:n osaltakin, onhan bändin jäsenillä taustaa muun muassa Dawson- ja Nicepappi -orkestereista.
 

Molemmissa illan kokoonpanoissa silmiinpistävää - jos näin voidaan sanoa - on vahva stemmalauluosaaminen, jota on ilo kuunnella. Ja se, jos mikä on tyypillistä 1970-luvun perintöä ja osaamista, jota soisi kuulevansa enemmänkin.

Erkki Huru Bandissa nimenomaan stemmalaulu on noussut komeaan rooliin etenkin Simo Salmisen mukaantulon myötä. Jo sitä ennen basisti Jouni Kallankari on sitä opetellut ja kehittynyt valtavasti alun lievästä vastahankaisuudesta huolimatta. Nykyään mies vaikuttaa jopa nauttivan siitä. Yhtye on myös panostanut nimenomaan laulupuoleen pitämällä erikseen laulutreenejäkin. Muutenkin EHB:n soundimaailma on laventunut hienosti kun mukana myös Mika Puro koskettimineen, puhumattakaan Erkki Hurun ja Simo Salmisen tuplakitaroinnista. Komppipuolihan yhtyeessä on aina ollut vahva Kallankarin ja rumpali Esa "Espe" Heikkisen ansiosta.

EHB on myös ansiokkaasti luonut kosolti uutta kemiläistä musiikkia. Erkki Hurun sävellyksissä on paljonkin idea, tarttuvia kertosäkeitä ja hyvää tunnelmaa. Miehellä on selkeä palo biisien tekemiseen, niitä syntyy kovaan tahtiin. Jos jotain kehityskohteita etsii, niin sanoitukset ehkä kaipaisivat lisää syvyyttä. Yhtye ansaitsee kuitenkin täydet pojot siitä, että se esitti pelkästään omaa tuotantoaan. Se kertoo myös itseluottamuksesta ja terveestä kunnianhimosta, mikä on enemmän kuin arvostettavaa.

Pullasormien kautta linjan erinomaisen tasokkaassa yhteissoitossa huomio kiinnittyi lauluosaamisen lisäksi vahvaan kitarointiin. Kun lavalla on yhtä aikaa kolme taitavaa kitaristia, joista jokainen tietää ja hallitsee oman roolinsa, kuuntelukokemuksesta tulee nautinnollinen.

Kesällä 1978 ensiesiintymisensä tehneen Pullasormien kokoonpanossa jo mainittujen lisäksi ovat vuosien varrella soittaneet Hannu Tervaharju, basso, Ahti Kortelainen, basso, Arto Alamaunu, koskettimet, Arto Perkiö, kitara, Kari Hautalampi, koskettimet, Jani-Petteri Hägg, kitara ja Petri Hyrkäs, basso.

Ja onneksi on yhä jotain mitä odottaa. Tuskin maltan odottaa, että bändi saa debyytti-albuminsa valmiiksi jasaan sen hyppysiini kuunneltavaksi. Voisi olettaa, että levyn painos menee kaupaksi alta aikayksikön.


Ihan tämän jutun alussa esittämäni kysymys kietoutuu laajemminkin Suomi-rockin historiaan. Mitä todellakin olisikin seurannut, elleivät Hannu "Puntti" Valtonen ja Hannu Tervaharju olisi lähteneet Juice Leskisen kelkkaan ja jos Suomen kysytyimpien studiomuusikoiden joukkoon noussut Jari "Heinä" Nieminen olisi jatkanut kitaristin uraansa Kemissä.

Kysymykset jäävät tietysti vaille vastausta, mutta niitä voi silti jokainen tykönään miettiä.
Olisiko Pullasormet mainioine biiseineen noussut Suomi-rockin aallonharjalle punkin ja uuden aallon puristuksessa, olisiko Juice Leskinen noussut ikonistiseen asemaansa ilman kemiläisvahvistuksiaan ja niin edelleen.
Kemiläismuusikoillahan on ollut merkittävä osa Juicen bändeissä, onhan niissä soittaneet Valtosen ja Tervaharjun lisäksi Ilkka "Ila" Loueranta, rumpali Kaj "Dry" Martin, saksofonisti Vesa Hyrskykari sekä kitaristi Kati Pyykkö. Jo tämänkin vuoksi Juicen biisien merkittävä osuus settilistalla puolsi paikkaansa.

 

Erkki Huru Band settilista 13.10.2018:

Kokeilen onneain
Laulaja syntyy lavalla
Tehkää mulle laulu
Ero
Seitsemäs taivas
Elämän varvas
Sulaa vahaa
Asfalttityttö
Lumous


Mika & Pullasormet settilista 13.10.2018:

Matilda (Säv. Christina Macpherson, teksti Juice Leskinen)
Rakkauden haudalla (säv. & teksti Juice Leskinen)
Annabelle Lee (sävellys Simo Salminen, teksti Edgar Allan Poe)
Musta aurinko nousee (säv. & teksti Juice Leskinen)
King of Thule (sävellys Simo Salminen, teksti Johan Wolfgang von Goethe)
Pulla (sävellys Nieminen-Puro-Tervaharju)
Song (Go and catch a falling star). (Sävellys Simo Salminen, teksti John Donne)
Ollaan ihmisiksi (säv. & teksti Juice Leskinen)
Lintumies (sävellys Puntti Valtonen, sanat Henri Kapulainen)
Tears idle tears (sävellys Simo, teksti Alfred Lord Tennyson)
Outoon valoon (säv. & teksti Juice Leskinen)
Luonas kai olla saan (säv. & teksti Juice Leskinen)
Olipa kerran (säv. & teksti Juice Leskinen)
Minea (säv. & teksti Juice Leskinen)
So long town (sävellys Simo Salminen, teksti Jouko Eskelinen)
White room (Jack Bruce, teksti Pete Brown)
Ei elämästä selviä hengissä (säv. & teksti Juice Leskinen)
To Celia (sävellys Simo Salminen, teksti Ben Jonson)
Sormet (sävellys Nieminen-Puro-Tervaharju)

Encore:
Syksyn sävel (säv. & teksti Juice Leskinen)