Skullrod matkalla Meri-Lapin Bändiskaban voittoon.

Skullrod jyräsi Meri-Lapin bändiskaban voittoon

TimeKillers nappasi kisan kakkossijan.

Meri-Lapin Bändiskaba. Valleniussali, Keminmaa 9.12.2017.

Kemiläinen genrerajoja rikkova metalliyhtye Skullrod voitti Keminmaan Valleniussalissa viime viikonvaihteessa pidetyn perinteisen Meri-Lapin Bändiskaban. Tuomareina toimineiden Ahti Kortelaisen ja Risto Koskisen mukaan yhtye oli kisan selkeä ykkönen.
- Bändillä oli hyvä lavabalanssi, mainioita riffejä, kaksi tasavahvaa laulusolistia ja hyvä rumpali, tuomarikaksikko perusteli valintaansa.
- Sanotaan, että hevillä ei pärjää, mutta tänään pärjäsi, Kortelainen tiivisti julistaessaan voittajan.
Skullrodin muodostavat Jani Marjanen (laulu), kitaristit Samuli Parpala ja Jimi Miettunen, Matti Kaikkonen (basso) ja Niko Peltoniemi (rummut).

Kakkossijan vei kilpailun kokenein yhtye, keminmaalainen modernia punkrockia soittava TimeKillers.
- Hienoja lauluja, biisit yksinkertaisesti toimivat ja bändillä oli selvästi mukavaaa lavalla, tuomaristo kiitteli palautteessaan.
Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Dead City Dreams vuonna 2015. Bändissa soittavat Jouni Yliherva (basso, laulu), Jere Peurasaari (kitara, taustalaulu), Jani Yliherva (rummut) sekä Tuomas Julku (ykköskitara, taustalaulu).

Kolmanneksi parhaaksi tuomaristo arvioi The Raveys -yhtyeen, joka tunnettiin alunperin nimellä The Pioneers. Yhtye voitti edellisen Meri-Lapin bändiskaban viime vuonna.
- Hyvää yhtyesoittoa, toimivia riffejä, valmis bändi taustalauluineen, tuomarit arvioivat, mutta toivoivat yhtyeeltä jatkossa lisäsärmää esiintymiseen ja lisää laulumelodioita.
The Raveysin muodostavat Miikka Viitala (laulu), Jaakko Mattila (ykköskitara), Aleksi Viitala (rytmikitara ja taustalaulu, Teemu Mikkola (basso ja taustalaulu) sekä Markus Ranta (rummut).

Kortelainen ja Koskinen painottivat arvioinnissaan, että arvostavat erityisesti omia biisejä. Niitä myös neljä viidestä kilpailuun osallistuneesta yhtyeestä tarjoili. Ainoastaan nuorten poikien The Light Side turvautui lainabiiseihin, mutta teki sen tyylillä. Niki Peurasaaren, Vili Sorosen, Aapo Hyrkäksen ja Joona Kajasviidan yhtye teki muun muassa kunnia Red Hot Chili Peppers -yhtyeelle Californication -tulkinnallaan.
- Uskomatonta antia noin nuorilta, makeasti vedetty. Lavasoundi pysyi kasassa ja yhtyesoitto toimi. Jos jotain voisi jatkossa toivoa, niin omia biisejä, tuomaristo totesi.

Torniolainen poprockyhtye Popsicles & isicles oli tuomarien mielestä jännittävä yhdistelmä kolmen miehen hevibändiä ja kahden naisen englanninkielistä Ultra Brata.
- Yleisilme oli iloinen, meininki oli positiivista, omat biisit plussaa ja varsinkin toisessa biisissä oli hieno melodia.
Yhtye putosi kuitenkin mitalitaistelusta teknisiin ongelmiin, joiden takia laulu jäi liiaksi taka-alalle.
- Laulun pitää kuulua, tuomaristo painotti.
Viisijäsenisen bändin keulilla ovat yhtyeen itsensä mukaan kaksipäinen solisti Pirjoanna (Pirjo ja Anneli) ja muun lineupin muodostavat Kermit Köyliö (kitara, taustalaulu), Pietari (basso) ja Archie (rummut).

– Taso yllätti ja haastoi tuomarit. Kaikki bändit olivat hyviä. Lisäksi jokainen bändi edusti eri genreä, joita on hankala verrata keskenään, tuomarit korostivat.
Kärkikolmikko sai palkinnoksi studioaikaa Tico Ticolta ja kunniakirjat. Kaikki soittajat saivat myös Sonata Arctican tekemän PS Kemin kannatusbiisi Ei oo muutako -singlen.

Yleensä Meri-Lapin bändiskaban tuomaristossa ollut Sonata Arctican vokalisti Tony Kakko ei ollut tällä kertaa paikalla Raskas Joulu -kiertueen vuoksi, mutta lähetti silti yhtyeille terveisensä. – Maailma on täynnä hienoja harrastuksia, liikunnallisia, älyllisiä ja taiteellisia. Erilaisia adjektiiveja voisi lisätä loputtomasti. Mutta on olemassa myös sellaisia, jotka hienolla tapaa yhdistävät nämä kaikki, kuten musiikki. Se voi olla juuri sitä, mitä sinä tarvitset, Kakko viestitti.
– Eikä kenenkään muun tarvitse olla kanssasi samaa mieltä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun huomaat jakavasi musiikkimaun tarpeeksi laajan ihmisryhmän kanssa, se mahdollistaa harrastuksen muuttumisen myös ammatilliseksi toiminnaksi. Mutta silti, musiikki on myös hieno ja kehittävä, koulumenestystä parantava harrastus.

Kakko muistutti viestissään, että vaikka vakavamielinen kilpailu musiikissa on vähintäänkin kyseenalaista, on se ollut erittäinkin iloinen ja tärkeä osa hänen omassakin kasvussaan bändisoittajaksi.
– Kiersimme esi-Sonatan kanssa kaikki mahdolliset kilpailut alueella ja saimme palkinnoksi aina vähintäänkin arvokasta esiintymiskokemusta sekä palautetta yhtyeemme sen hetkisestä kehityksen tilasta.
Kakolla oli selkeä sanoma myös kisan menestyjille.
– Teille on luvassa studioaikaa Tico Tico studiolla Ahti Kortelaisen jämerän hellässä ohjauksessa. Käyttäkää se aika hyvin, Kakko päätti tervehdyksensä.

The Light Side edusti kisan nuorinta kaartia.

Popsicles & isicles -yhtye ei yltänyt Keminmaassa parhaimpaansa.

Melkein kaikki yleisön edustajat keikan alkaessa.

Yleisömenestys jäi haaveeksi Keminmaassa

Pepe Ahlqvist & The Stumble Boys Käpylässä.

Pepe Ahlqvist & Stumble Boys. Ravintola Käpylä, Keminmaa 6.12.2017

Rock´n roll on täällä pirun harvinaista, lauloi Ratsia -yhtye vuonna 1979 julkaistulla debyyttisinglellään Lontoon skidit. Sanaa lausahdusta voi huoletta käyttää varsinkin nykyään Keminmaan kunnasta.

Bändikeikkoja kunnassa on nähty todella harvakseltaan, etupäässä muutamana viime vuonna pidetyn Meri-Lapin bändiskaban yhteydessä, eikä nekään ole varsinaisia yleisöjuhlia olleet. Eivätkä kyllä normikeikkojakaan. 2-3 biisiä per bändi ja that´s it. Sama pätee muutamaan Kallilla pidettyyn nuorisotapahtumaan. Lisäksi koulukeskuksen salissa on pidetty konsertteja, joiden antia voi luonnehtia lähinnä iskelmällisiksi.


Blueskeikkaa en muista Keminmaassa nähneeni ennen Pepe Ahlqvistin visiittiä kertaakaan aiemmin. En tosin kyllä muista bändikeikkojaan edellämainittuja tapahtumia lukuunottamatta. Ainoa, joka tulee mieleen on pari-kolme keikkaa 1970-luvun puolivälissä tehnyt paikallinen BBB -yhtye (Baikallinen Baska Bändi). Ainakin yhdellä BBB:n keikalla olin läsnä Maulan discossa, olisikohan vuosi ollut 1974 tai 1975.

Eli bändikeikoilla Keminmaassa ei ole todellakaan bändikeikoilla mässäilty. Niinpä otin vastaan tiedon Pepe Ahlqvistin saapumisesta kotikuntaani mielihyvällä ja odotukset olivat korkealla. Mielessä kävi ajatus, että jokohan tästä alkaisi Keminmaassa livemusiikin uusi aika. Etenkin kun tiedän Käpylän uuden omistajan Teija-Liisa Paanasen tehneen hyvää työtä pitkän historian omaavan ravintolan perämisessä, monellakin tapaa. Ja Facebook-eventin mukaan keikasta kiinnostuneita oli lähemmäs sata. Yleensä se realisoituu ainakin osittain.

Enää en ole niin optimistinen. Keikan alkaessa Käpylän retrohenkisessä salissa oli paikalla hulppea kahdeksan (8) hengen yleisö plus henkilökunta. Keikan päättyessä yleisömassa oli kasvanut peräti 11 hengen suuruiseksi.


Pakostakin tuli miettineeksi, että missä vika? Eikö artisti houkutellut, ollut riittävän nimekäs tai tasokas? Sitä en jaksa uskoa, onhan Pepe Ahlqvistilla takanaan yli 40 vuoden komea ura. Ja uskoakseni useimmat vähääkään musiikkia seuraavat tuntevat ainakin miehen nimen, elleivät enemmänkin.

Vai onko kyse siitä, että Keminmaassa ei todellakaan ole livemusiikin ystäviä, joita varsinkaan blues ei hetkauta pätkääkään? Keminmaahan on kerännyt kyseenalaista mainetta kuntana, jossa kulttuuriin ei juuri satsata. Puhutaan jopa kulttuurivastaisesta kunnasta. Jos tämä on syynä, niin silloin ei ole juuri muuta tehtävissä kuin nostaa kädet pystyyn ja antaa olla.

Vai löytyisikö totuuden siemen todennäköisimmästä vaihtoehdosta. Oliko päivä yksinkertaisesti vain huono uuden keikkakulttuurin avaukselle Keminmaassa? Itsenäisyyspäivä ja saman aikaan vietetty linnanjuhla keräsi töllöttimen ääreen jopa 3,6 miljoonaa suomalaista. Tätä vaihtoehtoa Ahlqvist itse piti todennäköisimpänä syynä yleisökatoon.

- Itsenäisyyspäivän ilta ei varmaan ollut paras mahdollinen vaihtoehto. Mutta tämmöistä tämä joskus on, tuumasi Ahlqvist tyynesti yli 6 000 keikan kokemuksen syvällä rintaäänellä hieman ennen keikkaa vaihtaessamme muutaman sanan. Edellisiltana Oulun Tubassa Pohjois-Suomen kiertueen ensimmäisellä etapilla tupa oli ollut täysi.


Kellonaikakaan ei ollut paha, showtime oli 21 ja vaikka aamulla oli odottamassa töihinmeno, niin kotia kohti pääsi jo yhdentoista tienoilla, eli koisaamisaikaakin jäi riittävästi. Eli sekään selitys ei kelpaa. Toki jos ravintolaan voi mennä vain ottamaan keikan ohessa perskännit, niin asia on toki toinen.

Yksi selittävä tekijä on varmaankin se, että Pepe & Stumble Boys esiintyvät jo tulevana lauantaina 9.12 Kemin Ankkurissa. Ehkäpä osa juurimusiikin ystävistä on tähdännyt sinne.

Joka tapauksessa harmitus on melkoinen, niin Pepen ja bändin kuin Teija-Liisan ja hänen henkilökuntansakin puolesta. Ja myös poissaolleen liveyleisön puolesta. Onhan nimittäin selvää, että ainoa tapa, jolla livekeikkoja saadaan lisää on se, että niissä käy riittävästi väkeä. Muuten yhtälö ei toimi.


Vuodatuksen päätteeksi muutama sana vielä itse keikastakin. Pepe sekä kitaristi Tuomas Laajoen, basisti Rauli Suurosen ja rumpali Jeremia Kankaan muodostama yhtye ei antanut vähäisen väkimäärän haitata, vaan vetivät täysipainoisen kaksi settiä sisältäneen keikan ja antoivat läsnäolleille kunnon näytön osaamisestaan rytmibluesin maailmassa.

Tässä suhteessa keikkaa voi huoleti luonnehti hyväksi, jopa erinomaiseksi. Sounditkin oli mallikkaasti kohdallaan.  Ja itse maestro oli kaikesta huolimatta hyvinkin rento oma itsensä ja näytti nauttivan soittamisesta ihan samaan tapaan kuin isommankin yleisön edessä.

Yleisökään ei antanut tilanteen masentaa, vaan kuunteli keskittyneesti jalat rytmiä tapailleen ja antoi tukensa yhtyeelle myös tanssien ja aplodeeraten rajusti bravo-huutojen kera. Siinäpä se illan palkinto musikanteille.

Ja sainpas pienen uutisenkin Pepe Ahlqvistilta. Mies työstää soololevyä, jonka hän lupasi ilmestyvän ensi vuoden aikana.


Ja lopuksi vielä tiukka tiivistys. Jos haluamme nähdä livekeikkoja, meidän täytyy lähteä liikkeelle kun niitä on tarjolla. Ellemme käy, ei keikkojakaan tule. Valinta on meidän, ei kenenkään muun.

Jon Sebastian Säkkinen on kehittynyt laulajana vuosi vuodelta ja oli sisäistänyt hyvin myös monelle suomalaiselle tärkeät Kirkan biisit.

Kulttuuriteko parhaasta päästä

Kitaristi Elias Kauppinen ja baisisti Mikko Raappana.

* Kirka –tribuutti tarjosi loppuunmyydyn Ankkurin yleisölle laajan kattauksen laulajalegendan parhaita paloja.

* Konsertti järjestetään uusintana tammikuussa 2018, ja se yritetään järjestää myös Rovaniemellä ja Oulussa.

26.10.2017
Viime lauantaina toteutettu Kirka -tribuutti Silta yli Synkän virran oli onnistunut - erittäinkin - konsertti, jolle ilmiselvästi oli tilausta. Siitä kertoo jo se, että Ankkurin tilat oli jo ennakkoon melkein myyty loppuun. Ovelta voitiin myydä vain 20 lippua ja menivät alta aikayksikön. Ja monen sisälle pyrkineen kohtalona oli kääntyminen ovelta takaisin. Tupa oli siis täynnä. Ja sen huomasi. Ahdasta oli. Mutta hyvä niin, harvemmin Meri-Lapin alueen keikoilla näin käy.

Tunnelma konsertin alkua odotellessa oli jopa hieman outo. Ikäänkuin kansa olisi odotellut itse Kirkaa lavalle pitkän, pitkän tauon jälkeen. Tavallaanhan näin olikin, eipä Kirkan biisejä tässä mittakaavassa ole Kemissä kuultu sitten itse legendan viimeisen vierailun. Tiettävästi Kirkan viimeinen Kemin keikka koettiin HullunMyllyssä 7.7.2006. Laulajatähti poistui keskuudestamme 56-vuotiaana 31.1.2007.

Jon Sebastian Säkkisen ideoima ja soittokavereineen toteuttama tribuuttikonsertti oli myös hyvin ajoitettu, tulihan tänä vuonna kuluneeksi kymmen vuotta Kirkan kuolemasta. Se oli siis enemmän kuin paikallaan. Ja tietysti konsertin suosio alleviivasi tätä.

Säkkinen yhtyeineen suoriutui vaativasta tehtävästään hyvin, jopa erinomaisesti. Biisilista oli hyvällä maulla laadittu - tehtävähän oli varsin vaikea, Kirkan levyttämiä biisejä kun riittää. Avausbiisinä John Fogertyn Down on the cornerin suomennos Kulman kundit toimi oivallisesti ennen Hengaillaan ja Varrella Virran -kappaleita, jotka lukeutuvat Kirkan tunnetuimpiin levytyksiin.

Kirkan hempeämmältä osastolta kuultiin myös useampi kappale, joista Surun pyyhit silmistäni ja Pääsi rinnaillen painuu ovat sellaisia, etteipä niitä tribuuttikeikalla oikein voi väliin jättääkään. Säkkinen mikrofonin varressa pystyi varsin hyvin pääsemään laulujen sanomaan sisälle myös balladeissa, vaikka mies olikin parhaimmillaan Kirkan vauhtibiiseissä, joista Under the pressure of your love ja Strangers of the night edustavat jopa melodista heavyä - joka on ollut vuosikaudet Säkkisen leipälaji.

Itselleni Under the pressure of your love oli jopa keikan kohokohta. Biisi, joka oli jo pyyhkiytynyt muistista. Aivan erinomainen kappale, jonka Säkkinen joukkoineen veti todella komeasti. Sama pätee myös Noitanainen -kappaleeseen, senkin olemassolo oli jäänyt jo aktiivimuistin ulkopuolelle. Hienoja valintoja settiin, ehkä jopa aina vaadittavia yllätysvalintojakin. Pieni yllätys oli myös paremminkin Sammy Babitzinin biisinä muistettava Daa-Da -Daa-Da, jonka toki veljespari ehti esittää yhdessäkin.

"Pakollisista" biiseistä kuultiin luonnollisesti konsertin nimikappaleen ohella Leijat ja keikan päättänyt Hetki lyö. Toiseksi viimeisenä eläimellisellä raivokkuudella irtosi Kirkan rockkauden yksi keikkahuipennuksista, Steppenwolfin Born to be wild.

Aivan täydellinen konsertti ei ollut. Vika ei ollut solistissa, eikä bändissä, vaan yleisössä, joka välillä tuntui suhtautuvan välinpitämättömästi Säkkisen spiikkeihin ja tunnelmankohotusyrityksiin. Aploditkin olivat välillä vaimeita, joskin muutaman biisin kohdalla kiitettävän hurmioituneitakin. Ehkä syynä oli se, että yleisöstä moni oli Kirkan faneja - siis selvästi teini-iän jo ohittanutta väestöä. Kappaleita kyllä hyräiltiin mukana, mutta enemmänkin hissunkissun kuin voimallisesti. Myöskään teknisiltä ongelmilta ei vältytty.

Säkkistä ja hänen taustalla soittanutta bändiä ei voi liikaa kiittää. Säkkisen vokalistitaidot ovat kehittyneet viime vuosien aikana huimasti samalla kun hän on monipuolistanut repertoaariaan. Erittäin ammattitaitoinen bändi on yksi versio Kemin muusikoiden Allstars -kokoonpanoista. Lapin kulttuuripääkaupungissahan tunnetusti tasokkaita muusikoita riittää.

Oli ilo seurata millä itseluottamuksella ja taidolla kitaristi Elias Kauppisen, basisti Mikko Raappanan, rumpali Pasi Hautalammen, kosketinsoittaja Kari Hautalammen ja taustalaulaja Eveliina Halmeen muodostama yhtye urakkansa hoiti.

Konsertille tulee myös jatkoa. Se otetaan uusiksi Ankkurissa lauantaina 6. tammikuuta. Säkkisen ja kumppanien pyrkimyksenä on viedä se myös naapurikaupunkeihin, ainakin Ouluun ja Rovaniemelle. Näitä pyrkimyksiä on syytä arvostaa. Juuri näin harvinaislaatuisten konserttien kohdalla tulee toimia.

Konsertti kokonaisuudessaan oli kulttuuriteko parhaasta päästä. Ja kansa kiittää.

Silta yli synkän virran -konsertissa kuullut kappaleet

1. Kulman kundit
2. Hengaillaan
3. Varrella virran
4. Kaksin rannalla yksinäiset
5. Pyydä vain
6. Anna käsi
7. Surun pyyhit silmistäni
8. Pääsi rinnallein painuu
9. Noitanainen
10. Leijat
11.
Under the pressure of your love
12. Strangers in the night.
13. Rock
14. Daa-da daa-da
15. Silta yli synkän virran

------ encoret ------

16. Born to be wild
17. Hetki lyö

 

EDIT. Korjattu Kirkan Kemin viimeisen keikan päivämäärä. Kiitos korjauksesta Jaana Tikkala-Lehtelä Hyvä

 

Heidi Kyrö ja Kemin kaupunginorkesteri tarjosivat upean Kesäri -konsertin

27.8.2017
Kemin kaupunginorkesterin vuosittaiset Kesäri -konsertit alkavat olla jo käsite. Tänä vuonna orkesteri oli saanut solistikseen jo pitkään Hämeenlinnassa asuneen kemiläislähtöisen Heidi Kyrön.

Kyrö oli valikoinut ohjelmistoonsa itselleen tärkeitä kappaleita, niin covereita kuin poimintoja omista levytyksistäänkin. Rennosti esiintynyt Kyrö kertoili laulamisen ohella myös kappaleiden taustoja. Ohjelmisto sisälsi myös muutaman yllätyksen.

Avauskappale oli oikeastaan ilmiselvä valinta ottaen huomioon Kyrön uran ja Suomi 100 -vuoteen liittyneen konsertin teeman "Sata päivää sataan vuoteen". Se oli tietysti Kyrön uran alkuvaiheisiin liittyvä Sun Suomineitos oon vuodelta 1994.

Ohjelmistossa tehtiin myös kunniaa merilappilaisille tekijöille. Toisena kuullun Menneet matkaissain kulkee- ja kolmantana esitetyn Päivänvaloon -kappaleiden sanoittaja on kaakamolainen monitoimimies Jari Vesa. Lisäksi Kyrö esitti versionsa kemiläisen Nicepappi -yhtyeen suurhitistä Kuumatkalla.

Vuonna 1998 ilmestyneellä Tuut mua rakastamaan -albumilla oleva Päivänvaloon -laulu on selvästi Kyrölle erityisen tärkeä biisi, jonka alkuperäisversio Love Shine A Light on Katrina & Waves -yhtyeen Euroviisujen voittokappale vuodelta 1997. Lisäksi Kyrön versio voitti Cover-Euroviisut vuonna 1998 Etelä-Afrikassa.

Myös neljäntenä kuultu Murheellisia aamuja lukeutuu Kyrön menestystä niittäneisiin kappaleisiin, sillä se on Pop'n Roll sävellyskilpailun voittajasävelmä vuodelta 2011. Janne Saksan sävellykseen sanoituksen on tehnyt Sana Mustonen, jonka sanoituksiin lukeutuu myös muun muassa Robinin Frontside Ollie.

Konsertin coverkappaleista Liisa Akimofin säveltämä ja sanoittama, Tavaramarkkinat -yhtyeen klassikkoa Kevät Kyrö on esittänyt aiemminkin, samoin kuin upeaa Balladi elokuvasta Klaani -laulua, jonka alkuperäisversion esitti Päivi Portaankorva. Nicepapin Kuumatkalla -kappaleesta Kyrö ja konsertin kaikki laulu sovittanut aviomiehensä Kimmo Kopra olivat tehneet aika tavalla alkuperäisesityksestä poikkeavan version, joka vaatii hiukan sulattelua.

Konsertin kaksi viimeistä biisiä olivat silkkaa hunajaa isojen biisien ystäville. Varsinaisen setin päätti Nightwish -yhtyeen mahtipontinen Amaranth, jonka päälle yleisö sai vielä nautiskella Stratovarius -yhtyeen herkästä balladista Land of ice and snow.

Kyrö kertoi konsertin täyttäneen hänen pitkäaikaisen haaveensa päästä esiintymään Meripuiston laululavalla ison orkesterin kanssa. Kyrö teki hyvää jälkeä, mutta myös kapellimestari Erkki Lasonpalon johtama Kemin kaupunginorkesteri oli harjoitellut ja sisäistänyt kappaleet esimerkillisen hyvin.

Konsertti osiitti jälleen kerran, että rockbiisit toimivat erinomaisesti myös sinfoniaorkesterin esittäminä. Ideahan ei ole suinkaan uusi, ensimmäisenä populaarimusiikin helmiä taisi leivittää Lontoon Sinfoniaorkesteri vuonna 1978, kun ensimmäinen Classic Rock -albumi ilmestyi. Sitä muuten kelpaa edelleen suositella.

Mutta näitä tähtihetkiä livenä toivoisi kuulevansa useamminkin.

 

Heidi Kyrö & Kemin kaupunginorkesteri 26.8.2018

Biisilista

1. Sun Suomineitos oon
2. Menneet matkassain kulkee
3. Päivänvaloon
4. Murheellisia aamuja
5. Sielu lentää levoton
6. Kevät
7. Polska (instrumentaali)
7. Hiekkamyrsky
8. James Bond
9. Balladi elokuvasta Klaani
10. Sano
11. Kuumatkalla
12. Amarath
13. Land of ice and snow

Kim Lönnholm (vas), Jore Marjaranta ja stemmalaulaja Kari Vehkaluoto suoriutuivat Kesäri-konsertin lauluosuuksista erinomaisen tyylikkäästi. Kuva: Pentti Korpela.

Eagles- ja Billy Joel -hitit soivat upeasti Meripuistossa

Sadesäästä huolimatta Meripuistoon saapuis suuri joukko musiikin ystäviä. Kuva: Pentti Korpela.

Kemin kaupunginorkesteri solistivieraineen hurmasi yleisön sadesäästä huolimatta.

28.8.2016
Kemin kaupunginorkesteri näytti jälleen kerran taitonsa ja monipuolisuutensa lauantaisessa Kesäri-konsertissa. Orkesteri soitti Eagles -yhtyeen ja Billy Joelin hittejä kuin omiaan.

Konsertti onnistui erinomaisesti sateisen koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta. Aivan liian vähällä käytöllä olevalla Meripuiston laululavalla pidettyä konserttia seurasi alkuvaiheissa arviolta runsaat tuhat henkeä, joista osa poistui sateen yltyessä puolitoistatuntisen rupeaman puolenvälin paikkeilla.

Kapellimestarina toiminut Jarkko Kiiski oli tehnyt huolellista ja erinomaista työtä sovittaessaan kaikki esitetyt 17 kappaletta isolle orkesterille. Hienoa työtä tekivät myös solistit, Eaglesin kappaleet laulanut Kim Lönnholm ja Billy Joelin biisit laulanut Jore Marjaranta, jolla on Kemissä sukuakin. Unohtaa ei sovi myöskään stemmoja laulanutta Kari Vehkaluotoa, jonka osuus laulujen tulkinnoissa oli piste iin päälle.

Kemiläisten ja lähiseutujen asukkaiden on syytä olla ylpeitä Kemin kaupunginorkesterista. Sellaisen olemassaolo on erittäin suuri rikkaus. Lauantainen konsertti – kuten viimevuotinenkin, jolloin solistina esiintyi Tony Kakko – oli siitä erinomainen esimerkki.

Konsertin kohokohdaksi nousi perättäin esitetyt kappaleet New Kid In Town, Piano Man ja Hotel California, lisäksi konsertin loppupuolella esitetty Eaglesin Desperado sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Myös konsertin huipennus kappaleilla New York State Of Mind, Take It Easy ja All About Soul oli upea.

Kaikkiaan, konsertti oli hieno ja toivottavasti Kesäri-konserttien perinne jatkuu myös tulevaisuudessa.

Konsertin biisilista

1. Easy Feeling (Eagles)
2. Honesty (Billy Joel)
3. Wasted Time (Eagles)
4. Just The Way You Are (Billy Joel)
5. I Can´t Tell You Why (Eagles)
6. New Kid In Town (Eagles)
7. Piano Man (Billy Joel)
8. Hotel California (Eagles)
9. Take It To The Limit (Eagles)
10. Leningrad (Billy Joel)
11. New York Minute (Eagles)
12. Don´t Ask Me Why (Billy Joel)
13. Uptown Girl (Billy Joel)
14. Desperado (Eagles)
15. New York State Of Mind (Billy Joel)
16. Take It Easy (Eagles)
17. All About Soul (Billy Joel)

Diandra laulatti yleisöään Täikön torilla

20.7.2016
Poplaulaja Diandra veti Täikön torin täyteen väkeä keskiviikon Summer Pop Up -konsertissa Kemissä. Yleisön joukossa oli niin uteliaisuuttaan paikalle tulleita kuin Diandran fanejakin, jotka osasivat suosikkinsa kappaleet ulkoa. Diandra oli selvästikin odotettu vieras.

Paikalla oli paljon lapsia, jotka olivat innoissaan päästyään elokuussa 22 vuotta täyttävän Idols-voittajan keikalle, toisaalta yleisön joukossa oli myös mummoikäistäkin väkeä. Myös yleisön ja artistin yhteislaulut onnistuivat hienosti, varsinkin Diandran hittikappaleissa Onni on ja Paha poika, jonka Diadra esitti settinsä päätöskappaleena.

Molemmat lauluthan ovat peräisin kesäkuussa 2014 julkaistulta Dynamiittii -albumilta. Luonnollisesti keikalla kuultiin myös tuore, tämän vuoden toukokuussa ilmestynyt julkaistu Huitoo -single, joka kertoo ystävyydestä ja kesäisen keveästä meiningistä. Räppäri Cheek on osallistunut kappaleen sanoitukseen ja fiittaukseen.


Illan kovimman urakan eteen Diandra taisi joutua vasta keikan jälkeen, kun nimikirjoituksen metsästäjät piirittivät backstagena toimineen teltan. Diandran nimmarilla varustettuja postikortteja jaettiin vielä pitkään jo torin muuten tyhjennettyä. Monet lapset puristivat saamiaan kortteja kuin kalleinta aarrettaan.

Keikka todennäköisesti täytti useimpien toiveet ja tarpeet. Vaativat kuulijat olisivat olleet enemmän mielissään, mikäli Diandralla olisi ollut bändi mukanaan. Nyt hänellä oli mukanaan dj/taustanauhojen pyörittäjän lisäksi taustalaulajana toimiva pikkusiskonsa Dede Flores.

Kemin kaupungin nuorisotyötä ja Kemitiimiä on kuitenkin syytä suitsuttaa konsertin järjestämisestä. Ihan jokaisessa kaupungissa vastaavia ilmaiskonsertteja nuorille ei tarjota. Konsertti oli osa meneillään olevaa Easy Living in Kemi -tapahtumaviikkoa.


Diandra iskeytyi julkisuuteen vuonna 2012 voitettuaan Idols-laulukilpailun kuudennen tuotantokauden. Kahdeksan vuotta aiemmin Diandra oli voittanut Staraoke-lastenlaulukilpailun.

Diandran kultaa myynyt esikoisalbumi Outta my Head julkaistiin kesäkuussa 2012 ja kakkoslevy Dynamiittii ilmestyi lokakuussa 2014. Lisäksi Diandra julkaisi vuonna 2015 Kerran joulukuun aikaan - joululevyn.

Lisäksi Diandra on osallistunut Uuden Musiikin Kilpailuun, ääninäytellyt Ice Age 4 -animaatioelokuvassa sekä osallistunut Tähdet, tähdet -ohjelmaan. Diandra on toiminut myös The Voice Kids -ohjelman tähtivalmentajana.

 

Thyrane veti jäätävän hienon tykkikeikan Jalometallissa

Blastmor Jalometallin lavalla kännykkäkameralla kuvattuna.

* Yhtye veti teltan täyteen, vaikka pääesiintyjä Sabaton esiintyi samaan aikaan.

* Bändi vihjaili kenties jatkoakin olevan luvassa.


9.7.2016
Thyranen paluukeikka oli allekirjoittaneelle Oulun Jalometalli -festivaalin ensimmäisen päivän ykkösjuttu. Ja hittolainen, minkälaisen keikan bändi teki. Aivan kuin kymmenen vuoden hiljaiseloa ei olisi ollutkaan. Kerrassaan hätkähdyttävän hieno veto, kestoa komeat tunti ja 20 minuuttia, sisältäen täyden tusinan tuttuja Thyrane -biisejä.

Thyrane veti telttastagen tuvan täyteen fanejaan ja muita uteliaita, huolimatta siitä että perjantain pääesiintyjä Sabaton veti powermetalliaan samaan aikaan ykköslavalla.  Kaikin puolin onnistunut keikka kertoo, että Thyranelle olisi edelleen kysyntää niin suomalaisen kuin kansainvälisessäkin metallimusiikin kentällä.


Toivoa sopii, että yhtye sai hienosta keikasta lisää intoa jatkaa, niin keikkailemista kuin uuden musiikin tekemistäkin. Bändi oli itsekin silmin nähden riemuissaan saamastaan vastaanotosta ja pääjehu Blastmor vihjaili jo loppuspiikissään, että jatkoa saattaa seurata - sittenkin.
- Tämä oli nyt sitten tässä. Tai sitten ei. Saa nähdä mitä tapahtuu, mies täräytti mikrofoniin. Vastaavia vihjailuja jatkosta kuulunut muiltakin.
- Tehdään keikka alta pois ja katellaan mitä loppukesä tuo tullessaan, basisti Daemon lauahti www.nousu.netin haastattelussa ennen keikkaa.

Kaikesta näki, että Thyrane on treenannut ankarasti. Soitto kulki, yhteispeli oli saumatonta ja bändi nautti esiintymisestään.  Ahkerasta treenaamisesta kertoo sekin, kun jutellessani ennen keikkaa Blastmorin kanssa, hän kertoi hikoilleensa treeneissä niin, että jo entuudstaan hoikasta vartalosta on lähtenyt yli viisi kiloa painoa pois.


Yleisö todellakin piti näkemästään ja kuulemastaan. Siitä kertovat Facebookiin laitetut kommentit:
- Huippukeikka, perjantain paras.
- Veti poijat ky nii kovan setin että...!!.
- Tykkikeikka. Tehkääpä lisää vain.
- Ja minkä keikan jätkät veti!
- Ei pahemmin kuulunut vuosikymmenen tauko soitossa :)
- Oli niin kova, ettei mitään tolkkua...
- Thyrane oli kunnon mätinkiä !!!
- Aivan naamattoman kova keikka!
- Oli kyllä kova!!!


Thyrane soitti kokoonpanolla Blastmor (laulu, kitara), Daemon (basso), Hanna-Mari (koskettimet), Joni Lahdenkauppi (kitara), Ville Miinala (rummut).

Bändin setti Jalometallissa 2016:

1. Intro + Insidious dream of inhuman fear
2. Parasites of submission
3. Satanist
4. Words of the prophet
5. Crushing defeat of the triune godhead
6. Black harmony
7. Travesty of heavenly essence
8. Chaotic profane phenomena
9. In the shape of a demon
10. Dance in the air
11. Satanic ages overture
Encore: Nox Diaboli

Epic Male Bandin Anssi Salminen viuhtoo, taustalla rumpali Janne Mathlin ja basisti Juho Kivivuori. Kuva: Juhani Hiltunen.

Yksi vuoden keikoista koettu

Esko Järvelä.

Esko Järvelä Epic Male Band. Pop & jazz konservatorio Lappia, Tornion Musiikkitalo 13.4.2016.

Kun ajelin torstaina alkuillasta kohti Torniota, ounastelin, että tänään tarjolla on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Esko Järvelä Epic Male Bandin kohdalla luonnehdinta folkrock sai minut liikkeelle. Mutta enpä arvannut, että näkisin ja kokisin yhden tämän vuoden parhaista keikoista. Mutta sellainen se epäilemättä oli.

Helsinkiläisyhtye on varsin vekkuli ilmestys niin musiikillisesti kuin lavaesiintymiseltäänkin. Kappaleet ovat lähes kaikki instrumentaaleja, vain yhdessä kappaleessa oli varsinainen lauluosuus, joka sekin rajoittui biisin nimeen toistamiseen. Lisäksi muutamassa kappaleessa bändin kitaristit, viulusti ja basisti hymistelivät vain äänellä, mikä on hyvä tehokeino säästeliäästi käytettynä.


Folkrock on tämän bändin kohdalla varsin väljä ilmaus. Yhtyeen kappaleista löytyy paljolti myös piirteitä, joiden myötä antia voi osin kutsua folkprogeksi tai jopa hardfolkiksi. Toisaalta kappaleista löytää myös valssin, polkan ja sottiisin poljentoa - joskin vaikeasti löydettävässä muodossa, kuten yhtye lavalla itsekin tunnusti.

Esko Järvelän viulu on musiikissa päällimmäisenä ja leimaa-antavana, mutta basisti Juho Kivivuoren ja rumpali Janne Mathlinin rakentaman jämäkän pohjan päälle myös Anssi Salmisen akustinen kitara ja Jani Kivelän sähkökitara loivat sellaisia kuvioita, että oksat pois. Kivelän kitaroinnissa oli jopa eläimellistä raivokkuutta. Salmisen tapaa esiintyä voisi luonnehtia vaikkapa hallituksi hulluudeksi. Mies laukkoi kuin vimmattuna lavan pituussuuntaan, hyppi, pomppi, kieri soittaen niin selällään maaten kuin soittopeli niskan takanakin. Naamaansakin mies väänteli kuin mielisairaalasta valkotakkisia karkuun päässyt potilas.

Keikka oli kaikkiaan riemastuttava kokemus, eikä yleisö meinannut päästää bändiä millään lavalta, ei edes encoreiden jälkeen. Harmi vain, että Musiikkitalon sali oli enemmän kuin puolityhjä. Maksaneita oli vain muutamia, pääosa yleisöstä oli konservatorion oppilaita, mutta heitä olisi voinut olla paljon enemmänkin. Ei ihme, että konservatorion tiimivastaava Jussi Leipälä oli äkeissään, sillä konserttiin osallistuminen oli oppilaille periaatteessa pakollista.
- Miten opiskelijat voivat kuvitella, että heidän opinnäytekonsertteihinsa tulee väkeä, kun he eivät itsekään osallistu muiden konsertteihin, Leipälä moitti.

Olisi kannattanut osallistua.  Esko Järvelä Epic Male Bandin tapaisia konsertteja on tarjolla hyvin harvoin.


Konsertin jälkeen piipahdin vielä Pikku Berliinin jameissa, jossa housebändinä toiminut We Are The World -suurtuotannon bändi esitti kolmen vartin verran tuotannossa kuultuja biisejä. Bändin soitto kulki, se oli rennompaa kuin musiikkitalolla ja soundit olivat hyvin kohdallaan. Black Sabbathin War Pigs, Metallican One, Genesiksen Land of Confusion, U2-sikermä, Laineen Kasperin 7 miljoonaa soluttautujaa ja Neil Youngin Rockin` In The Free World olivat tälläkin kertaa kivaa kuunneltavaa.

Afterglow uuden Chilloutin lavalla.

Afterglow tarjosi hienon illan Chilloutissa

Ville Välkky, Afterglown laulusolisti.

30.1.2016
Afterglown perjantainen David Bowien tribuutti-ilta oli tasokas ja enemmän kuin paikallaan. Juuri näin edesmenneitä rockmusiikin suuruuksia ja heidän elämäntyötään pitää kunnioittaa.

Afterglow muodostuu musiikin ammattilaisista, bändissä on taitoa ja osaamista vaikka mihin. Nytkin Bowien biisit soljuivat kuulijoiden korviin hienosti tulkittuina, vaikka bändi ehti treenata niitä vain parisen viikkoa. Toki - jos aikaa olisi ollut enemmän - ne olisivat varmasti tulleet vieläkin viimeisteltyimpinä.


Omaan korvaani mieleenpainuvin oli tulkinta The Man Who Sold The World -kappaleesta, johon laulusolisti Ville Välkyn ääni sopi erityisen hyvin. Mutta toki muutkin biisit kelpasivat paremmin kuin hyvin, olihan joukossa omat Bowien ikisuosikkini Life On Mars, Starman, The Prettiest Star ja Space Oddity. After All ja Five Years olivat yllätysvalintoja.

Erityisen hienoa oli kuunnella Arto Perkiön terävää kitarointia. Mutta eipä kokonaisuudessakaan ollut mitään valittamista. On suorastaan hämmentävää, kuinka paljon Kemi-Tornio -alueella on loistavia muusikoita, mukaan lukien Afterglown basisti Mikko Rintala, ja musiikin monitaiturit, kosketinsoittaja Matti Adolfsen ja kitaristi Erkki Kari. Kymmenistä muista alueen muusikoista puhumattakaan.


Biiseissä oli haastetta jokaiselle. Sen myös yhtyeen liideri Matti Adolfsen myöntää.
- Tämä keikka oli kyllä aika mielenkiintoinen siinä suhteessa, että settilista muuttui näinkin paljon aivan vielä viikkoa ennen keikkaa. Viime kesänä settilistalla oli 2 Bowien biisiä, syksyllä otettiin mukaan Space Oddity ja pohdittiin Starmania. Loput on treenattu tammikuun puolen välin jälkeen, Adolfsen kertoo.
- Life On Mars on tosin minulla ollut jonkinlaisena versiona treenattuna jo parinkymmenen vuoden ajan mutta sille ei ole tähän mennessä löytynyt käyttöä, aina on siivottu pois keikkalistalta. Nyt se sopi sinne hyvin. Viimeiset muutokset pianostemmaan piti poimia eilen aamulla, Adolfsen paljastaa.
Adolfsenin mukaan tällaisenaan perjantain settiä yhtye tuskin tulee koskaan soittamaan toista kertaa.
- Mutta tietysti biisit jäävät käyttöön muilla keikoilla, onpahan vaihtelun varaa niin unplugged- kuin sähköisessäkin setissä.


Afterglow aloitti illan soittamalla ensimmäisessä setissään progressiivisen rockin klassikoita, King Crimsonia, Genesistä ja Emerson, Lake & Palmeria. Minulle mieluisin oli kuitenkin Uriah Heepin Come Away Melinda. Kerrassaan oivallinen veto, joka sai pohtimaan, että olisipa hienoa, jos Afterglow ottaisi ohjelmistoonsa joskus Uriah Heepin vanhasta tuotannosta mukaan vaikkapa kappaleet Salisbury, Bird of Prey tai High Priestess.

Joka tapauksessa parituntinen ilta Chilloutissa oli varsin mukava. Vastaavia tribuutti-iltoja soisi olevan enemmänkin, myös elossa oleville artisteille ja bändeille. Progepuolelta esimerkiksi Pink Floydille, Jethro Tullille tai Focus -yhtyeelle omistettu ilta voisi olla paikallaan. Ja lähellä progea olevista bändeistä esille voisi nostaa Vangeliksen, Mike Oldfieldin, sekä vaikkapa Moody Bluesin. Onhan näitä.

Mutta iso käsi Afterglowlle progen esilläpitämisestä. Arvostan.


Afterglow 29.1.2016 Chilloutissa, biisilista:

1. King Crimson/I talk to the wind
2. Uriah Heep/Come Away Melinda
3. Genesis/ Cockoo, cocoon
4. Emerson, Lake & Palmer/From the Beginning
5. Emerson, Lake & Palmer/Still you turn me on
6. Emerson, Lake & Palmer/Lucky Man
7. Genesis/Can utility and the coastliners
8. Steve Howe/Mood for a day
9. Peter Gabriel/Here Comes The flood
10. David Bowie/Life on Mars
11. David Bowie/The Prettiest Star
12. David Bowie/The Man Who Sold The World
13. David Bowie/ Ziggy Stardust
14. David Bowie/After All
15. David Bowie/Five Years
16. David Bowie/Space Oddity
17. David Bowie/Starman
18. Led Zeppelin/Thank You (encore)

Ruiskubetonin ilta ja Kivirockjamit oli menestys

 Perjantaina 29.4. Kemin Ankkurissa pidetyt Kivirockjamit oli menestys. Kansa oli kuullut kutsun ja väkeä oli kerääntynyt paikalle kuuntelemaan housebändi Ruiskubetonia sekä sen jälkeistä jamittelua.

Outokummun kaivosmiehistä koottu Ruiskubetoni soitti historiansa toisen keikan ja ensimmäisen nykyisellä kokoonpanolla. Lavalle nousivat kitaristilaulaja Marko Haapaniemi, basisti Samuli Roivas, kitaristi Esa Hyvärinen ja rumpali Pasi Määttä. Yhtyeen kajauttamat kaikille tutut coverbiisit saivat myös tanssilattian täyttymään.


Ruiskubetoni avasi illan Shadowsin Apache -instrumentaalilla, jota seurasivat That´s Allright Mama (Elvis), California Dreamin (Mamas & Papas), CCR-klassikot Have You Ever Seen The Rain ja Proud Mary, Johnny B. Goode (Chuck Berry), Burning Love (Elvis) sekä Fortunate Son (CCR). Hieno setti.

Klubi-isäntinä toimivat tuttuun ja tyylikkääseen tapaansa Tuomas Laajoki ja Samuli Paldanius. Lavalla piipahtivat myös Ensimmäinen kivi -kirjaansa esitellyt Rokkineuvoksen siviilipersoona Juhani Hiltunen sekä vappuhenkisen lyhyen tietovisan pitänyt Nordbooks-kustantamon Matti Ylipiessa.
- Yli 40 vuotta olen Ankkurissa käynyt ja nyt olen ensimmäistä kertaa lavalla. Siinäpä on muillekin haastatetta, Ylipiessa totesi tietovisan ja kirjapalkintojen jakamisen lomassa.

Ruiskubetoni oli niin tyytyväinen iltaan, että backstagella virisi samantien keskustelu mahdollisista seuraavista keikoista.
- Meille oli myös kunnia päästä soittamaan Kivirockjameihin. Ilman Ensimmäinen kivi -kirjan päähenkilö Martti Matilaista ei välttämättä olisi Elijärven kaivosta, eikä Tornion tehtaitakaan, eikä meillä myöskään töitä, eikä tätä bändiäkään olisi perustettu, kuvaili yhtyeen rumpali Pasi Määttä tuntemuksiaan.

Kalottjazz & blues vietettiin 33. kerran rajakaupungeissa

1-3.7.2016
Kalottjazz & Blues Festival on takana 33. kerran. Uudistunut tapahtuma käynnistyi perjantaina puoliksi Tornion ja puoliksi Haaparannan puolella olevalla Victoriantorilla. Avausesiintyjän kunnia oli suotu torniolaiselle Future Soul Groupille, joka soitti puolituntisen australialaisyhtye Hiatus Kaiyote -yhtyeen erikoista, muun muassa neo- ja future souliksi luonnehdittua moniulotteista musiikkia.

Hiatus Kaiyoten kappaleille ominaista ovat muun muassa epätavalliset rakenteet ja tahtilajien yllätykselliset muutokset, mielikuvitukselliset sovitukset sekä kappaleiden välillä suuresti vaihteleva tunnelma.

Esiintyjien suojaksi pystytetty teltta oli tosiaan täsmälleen rajalla. Puolet bändistä soitti Suomen ja puolet Ruotsin puolella. Vastaavaan harvemmin törmää muualla kuin Tornio-Haaparannalla.

Future Soul Groupin keulakuva on viehkeä laulusolisti Aino Mero, joka teki Tornion Pop & jazzkonservatoriossa opinnäytetyönsä nimenomaan Hiatus Kaiyoten musiikista. Bändissä soittavat Heikki Isoniemi, kitara, Roni Helminen, basso, Pentti Väisänen, koskettimet ja Jani Kenttä, rummut. Yhtyeen antia pääsi kuuntelemaan kalottijatseilla myös perjantai-iltana Tornion Kerhoravintolassa ja lauantaina uudestaan Victoriantorilla.

 

Avauspäivän toinen esiintyjä Reggis Kentucky Blues soitti myös puolilta päivin, mutta Ruotsin aikaa ja keikkapaikkana oli Tinas restaurang Haaparannalla. Sebastian Reginan (kitara, basso), Elias Sarkkisen (kitara, basso) ja Hampus Täikkön (rummut) muodostama yhtye ei ole iällä pilattu, sillä kolmikon yhteenlaskettu ikä on 49 vuotta.

Vaikka ikä ei nuorukaisia paina, on kolmikko soittanut rokkia ja bluesia lapsesta saakka. He ovat vuosien varrella soittaneet lukemattomissa koulujen päättäjäisissä ja kulttuurikoulun kevätjuhlissa. Keikkoja on ollut myös Vasemmistoliiton kevätkulkueesta Inarin Rajarockin pääesiintyjäksi saakka.

Reggis Kentucky Blues -yhtye käyttää kaiken aikansa, rahansa ja erityisesti sydämensä musiikin parissa, mikä viestii vahvasta sitoutumisesta. Viime vuonna yhtye soitti kalottijatseilla jazzia, tänä vuonna yhtye operoi bluesrockin parissa.


Musiikkitalon avajaiskonsertissa Ale Möller osoitti, että puheille Ruotsin parhaasta ja laaja-alaisimmista multi-instrumentalistista on katetta. Mies yhdessä pianisti Mats Öbergin ja basisti, perkussionisti Olle Linderin kanssa tarjosi erinomaisen konsertin, joka oli taidokas, mielenkiintoinen, veikeä, hauska, vaihteleva ja yllättävä.

Ale Möller soitti konsertissa vähintään kymmentä eri instrumenttiä, muun muassa viittä eri huilua, pajupilliä, tuohitorvea, trumpettia mandoliinin ja kitaran lisäksi saaden niistä irti mitä kummallisimpia sointuja. Trion musiikkia on mahdoton lokeroida mihinkään genreen, lähimpänä lienee omanlaisensa maailmanmusiikki, jossa on vaikutteita kymmenistä eri musiikin suuntauksista. Esimerkiksi soittamansa intialaisen Ravi Shankarin kappale päättyi yllättäen Metsäkukkia –kappaleeseen. Biisiä Möller nimitti pohjois-intialaiseksi humpaksi. Miehen välispiikit tai pikemminkin kappaleita ja yhtyeen musiikkimaailmaa sekä kappaleiden taustoja  selvittäneet välipuheet olivat kerrassaan verrattomia, luonteva osa showta ja ällistyttävän hienoa musiikkielämästä.

Perjantai-illan bluesillan avaaja, luulajalainen Lindsvalls Lads osoittautui enemmän kuin kelvolliseksi bluescomboksi. Yhtye soitti bluescovereita sielulla ja sydämellä saaden taatusti uusia ystäviä. Knucklebone Oscarin, Mr. Hillsiden ja Yukka Whiten palkittu White Knuckles Trio ei myöskään jättänyt yleisöä kylmäksi, vaan saa kansan vuolaasti tanssilattialle jalan alle menevällä bluesillaan. Ihan parhaimmillaan yhtye ei ollut, ihan samaa irtonaisuutta bändin annissa ei ollut kuin esimerkiksi talven Pakkasukko –festivaalin keikalla. Mutta hyvä setti joka tapauksessa ja monelle paikallaolleelle ensikosketus yhtyeeseen. Yleisöä Haaparannan Folkets Husilla oli erinomaisen paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa.

Bluesnightin kruunasi virtuoosimainen Erja Lyytinen yhtyeineen. Vuoden bluesartistina Suomessa palkittu Lyytinen saapui rajaseudulle suoraan levytysstudiolta, jossa hän on työstämässä seuraavaa, syksyllä ilmestyvää albumiaan. Lähes parituntisella keikallaan Lyytinen sai yleisön suorastaan villiksi, naisen esiintyminen Kalottjazz & bluesissa oli selvästi odotettu tapaus.

Avausillan päätteeksi nousi vielä Saverio Maccne kitaroineen täpötäyden ravintola Ponden lavalle Haaparannalla.

Lauantain Rantalajavajazz oli siirtynyt Pikisaaresta Umpitunnelin ulkolavalle. Pääosa yleisöstä nautti Josefine Lindstrandin ja Norrbotten Big Bandin sekä Hans Oldingin, Jaska Lukkarisen, Manuel Dunkerin ja Mattias Wallinin kvartetin sekä Niko Ahvosen ja Tilanteen Herrat -yhtyeen musiikista ravintolan terassilta käsin nurmikkoalueella ollessa vain noin 40 henkeä.

Rantalavajazzin jälkeen, oikeastaan sen ollessa vielä käynnissä Niko Ahvosen Ongen ongintaa -kappaleen vielä soidessa Rokkineuvoksen piti rientää tietokoneen ääreen kirjoittamaan juttua ja valikoimaan kuvia tapahtumasta, minkä vuoksi toisen päivän muut konsertit piti jättää väliin.

Kari Tapion laulujen juhlakiertue Keminmaahan

31.8.2017
Kari Tapion tunnetuksi tekemiä lauluja kuullaan loka-marraskuussa juhlakiertueella, joka kunnioittaa satavuotiasta Suomea. Kari Tapio – Sinivalkoinen Ääni 100-vuotiaalle Suomelle -kiertueella esiintyy Hänen Orkesterinsa solisteinaan suuri joukko suomalaisia suosikkiartisteja.

Suomen juhlavuotta kunnioittava konserttikiertue saapuu Keminmaan Valleniussaliin perjantaina 27. lokakuuta. Kiertue käynnistyy edellisenä päivänä Hyvinkäältä ja päättyy itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta Espoon Sellosaliin. Muut kiertuepaikat ovat Kuopio, Kokkola, Rovaniemi, Kiuruvesi, Ylivieska ja Kuusamo. Konserttien liput ovat jo myynnissä lippukaupoissa.


Kiertueella kuullaan Kari Tapion legendaarisia sinivalkoisia lauluja sekä tarinoita hänen elämästään ja urastaan artisti- ja muusikkoystävien kudelmana. Lauluja säestää Hänen Orkesterinsa, joka viettää samalla 20-vuotisjuhlavuottaan Jiri Jalkasen johdolla. Vierailevina solisteina ovat muiden muassa Jani Jalkanen, Anna Hanski, Janus Hanski, Ilkka Vainio, Kulkuriveli Jami, Dimitri Keiski, Sakari Kuosmanen ja Mika Lappalainen. Konsertit juontaa Joona Jalkanen.
– On hienoa päästä taas vuosien jälkeen lavoille ja vieläpä isäni laulujen ääreen, kertoo Kari Tapion vanhin poika Jiri Jalkanen, joka on Hänen Orkesterinsa perustajäsen.
– Olen pitänyt muutaman vuoden ajan taukoa musiikkielämästä, mutta veljieni Janin ja Joonan pyynnöstä päätin nyt liittyä heidän mukaansa tälle hienolle kiertueelle, Jalkanen jatkaa.


Kari Tapio, oikealta nimeltään Kari Jalkanen, syntyi Suonenjoella 22.11.1945. Hän menehtyi sairaskohtaukseen joulukuussa 2010. Kari Tapio sai uransa aikana yhteensä 21 kultalevyä, kahdeksan platinalevyä ja yhden tuplaplatinan. Iskelmä-Finlandian hän sai vuonna 2003. Lisäksi hänet valittiin Emma-gaalassa parhaaksi miespuoliseksi artistiksi vuosina 1999 ja 2005.

Kiertuepaikkakunnat

26.10. Hyvinkää, Hyvinkääsali
27.10. Keminmaa Valleniussali
28.10. Kuopio, Kuopion Musiikkikeskus
14.11. Kokkola, Snellman-sali
15.11. Rovaniemi, Korundi
16.11. Kiuruvesi, Kiurusali
17.11. Ylivieska, Ylivieskatalo
18.11. Kuusamo, Kuusamotalo
5.12. Espoo, Sellosali

Kaikki konsertit alkavat klo 19.00.

Lavatanssikausi alkaa jo huomenna Meri-Lapissakin

Arkistokuvassa Suukosken nurmikko viheriöi, todellisuudessa vielä ei, mutta silti lavatanssikausi alkaa tänään.

Suukosken Keitaan avajaisissa tanssittaa Souvarit, Pohjanranta avaa kautensa kahden viikon kuluttua.

13.5.2017
Vaikka sääolosuhteista ei välttämättä uskoisi, kesän 2017 lavatanssikausi alkaa jo huomenna lauantaina. Suukosken Keitaan kauden avajaisissa Tervolan Koivussa tanssittaa Souvarit, joka saapuu Suukoskelle myös heinä- ja syyskuussa.

Suurempia yllätyksiä 380 neliöisen koivuparketin omaavan tanssikeitaan ohjelmistossa ei ole, luvassa on osaavia ja takuuvarmoja artisteja, jotka saanevat väen hyvin liikkeelle.  Mukana on myös veteraanien veteraani Eino Grön, 78, joka aloittu laulajan uransa jo vuonna 1957. Iskelmäpuolen supertähdistä Keitaalle saapuu elokuun lopulla Suvi Teräsniska. Iltaa säväyttää myös nuorten miesten nousussa oleva Keltainen Sukellusvene -yhtye, joka soittaa covereita vanhoista rock-klassikoista 50-luvulta lähtien.

Suurin piirtein sulan maan aikana Suukoskelle saapuvat myös muun muassa Jarkko Honkanen, Simo Silmu ja Yölintu, Teemu Roivainen ja Saija Tuupanen.

Keminmaan Pohjanrannassa odotellaan rauhassa sään lämpiämistä ja kausi avataan vasta kahden viikon kuluttua 27.5, jolloin entisen navetan ylisille kipuaa viihdyttäjäksi Charles Plogman & Rosette.

Myös Pohjanranta pelaa artistivalinnoissaan pitkälti varman päälle, esiintyjät ovat tanssikansalle varsin tuttuja. Hienoa on sekin, että Suukoskella ja Pohjanrannassa on läpi kesän pääosin eri artisteja Tarja Lunnasta ja Susanna Heikkiä lukuunottamatta. Liedakkalan maisemiin saapuvat kesän aikana muun muassa T.T. Purontaka, Aki Samuli, Anne Mattila, Heidi Pakarinen ja Marita Taavitsainen.

Suukosken Keitaan kesän 2017 ohjelmisto

La 13.5. Lasse Hoikka & Souvarit sekä Seppo Hakorinne.
La 20.5. Jarkko Honkanen & Taiga.
La 27.5. Marko Maunuksela & Talisman.
La 3.6. Juha Alvari, Simo Silmu & Yölintu.
La 10.6. Tulipunaruusut.
La 17.6. Kalle Jussila & Ari Nylundin orkesteri.
Pe 23.6. Rainer Friman, Rainer Bollström.
La 24.6. Channel Four.
La 1.7. Kanarian Mikki, Teemu Roivainen.
La 8.7. Jaska Mäkynen & Nelostie, Sari Koivikko & Seireenit.
La 15.7. Susanna Heikki & Voimamiehet, Hannu Hautaniemen yhtye.
La 22.7. Lasse Hoikka & Souvarit.
La 29.7. Eino Grön.
La 5.8. Sami Keskitalo & Jettiset.
La 12.8. Saija Tuupanen & EXmiehet.
La 19.8. Tarja Lunnas.
Pe 25.8. Suvi Teräsniska, Keltainen sukellusvene.
La 26.8. Jore Siltala, Nina Åkerman.
La 2.9. Lasse Hoikka & Souvarit.
La 9.9. Ässät.
La 16.9. Leif Lindeman & Avec.

Pohjanrannan kesän 2017 esiintyjät

La 27.5. Charles Plogman & Rosette.
La 3.6. Kaija Lustila & Rubiini.
La 10.6. Tomi Markkola & Fernet.
La 17.6. T.T. Purontaka & Tähtitaivas.
La 24.6. Antti Ahopelto & Etiketti.
La 1.7. Tarja Lunnas & Rosso.
La 8.7. Eija Kantola & Omega.
La 15.7. Aki Samuli & Fantasia.
La 22.7. Anne Mattila & Deja-vu.
La 29.7. Erika Vikman yhtyeineen.
La 5.8. Heidi Pakarinen & Karavaani.
La 12.8. Pekkaniskan Pojat.
La 19.8. Susanna Heikki & Voimaorkesteri.
La 26.8. Jaska Mäkynen.
La 2.9. Marita Taavitsainen & Koivu.

Kolme lappilaista tangomarkkinoiden semifinaaliin

Marko Haapaniemi.

Kemiläinen Marko Haapaniemi, ylitorniolainen Sulo Pajuniemi ja torniolainen Ramina Vaara jatkavat tangomatkaansa kohti kirkkainta kruunua.

11.5.2017
Kemiläinen Marko Haapaniemi, ylitorniolainen Sulo Pajuniemi ja torniolainen Ramina Vaara ovat selvinneet jatkoon Seinäjoen Tangomarkkinoiden laulukilpailun esikarsintavaiheesta. Turussa käytävään semifinaaliin eli Tangomaratoniin selvisi kaikkiaan 64 laulajaa.

Semifinalistit seulottiin kymmenessä esikarsintatapahtumassa ympäri Suomen sekä videoilmoittautumisten muodossa maalis-huhtikuun aikana. Esikarsintaan ilmoittautui tänä vuonna yhteensä 311 kilpailijaa.


Semifinaali järjestetään lauantaina 27.5. Turun Venus Nightlifessa. Koko päivän kestävään tapahtumaan on yleisölle vapaa pääsy. Semifinaalin seremoniamestarina toimii tangokuningas Jukka Hallikainen.

Semifinaalista tuomaristo valitsee kahdeksan mies- ja kahdeksan naislaulajaa jatkamaan tangomatkaansa kohti kirkkainta kruunua. 16 parasta laulajaa osallistuvat 17.6. Keravan Klondykessa käytävään finaalin karsintaan. Finaalin karsinta nähdään ja kuullaan AlfaTV:n ja Järviradion suorina lähetyksinä.

Tangolaulukilpailun tuomaristossa tänä vuonna ovat Seinäjoen Tangomarkkinoiden taiteellinen johtaja ja Tangolaulukilpailun tuomariston puheenjohtaja Martti Haapamäki, laulaja-näyttelijä-laulunopettaja Hanna-Riikka Siitonen, musiikkitoimittaja Tarja Närhi, 20-vuotista Tangokuningasvuottaan juhliva Matti Korkiala sekä säveltäjä-muusikko Esa Nieminen.


Marko Haapaniemi, 47, oli viime vuonna mukana Olavi Virran musiikkiin perustuneessa Legendan lauluja -näytelmässä ja alkuvuodesta niinikään Torniossa nähdyssä Harmony Sisters -musiikkinäytelmässä vaimonsa Elina Haapaniemen kanssa.

Haapaniemi soittaa tanssiorkesteri The Steelsissä, Ruiskubetoni -yhtyeessä sekä vaimonsa kanssa myös bilebändi Sharp Cronessa. Elina ja Marko Haapaniemi tekevät myös duokeikkoja.

Ramona Vaara, 32,  esiintyi julkisesti ensimmäistä kertaa alkuvuodessa The Voice of Finland-kilpailun Ääni ratkaisee -vaiheessa.

Sulo Paksuniemi puolestaan on tehnyt tanssikeikkoja ja hän osallistui tangokilpailuun edellisen kerran vuonna 2011.

Janne Raappanan Aika aukeaa Radio Suomen kolmanneksi kuunnelluin kappale

Janne Raappana.

16.3.2017
Kemiläissyntyisen laulaja Janne Raappanan tammikuussa ilmestynyt single Aika aukeaa on noussut Yle Radio Suomen soitetuimpien kappaleiden listan kolmoseksi. Raappanan edellä ovat vain listan ykkönen Pariisin kevät kappaleella Pilvissä ja poppari Ulpu kappaleella Anna.

- Kappaleen sanoitus ja sävel kolahtivat heti. Sen sanat avautuvat kuulijoille varmaan monella tapaa. Musiikkivideolle, jonka aspektina on ikuinen rakkaus, valittiin vanha pariskunta. Aika aukeaa -kappale on siis myös rakkauslaulu. Jo pidempään olen etsinyt toisella korvalla levytettävää musiikkia. Nyt löytyi, Raappana kertoo tyytyväisenä ohjelmatoimisto Magnum Liven nettisivuilla.


Aika aukeaa -laulun ovat säveltäneet ja sanoittaneet Jukka Karppinen ja Erkki Koivisto, joka on myös sovittanut ja tuottanut singlen. Koivisto tunnetaan myös bilebändi Grooving High Allstarsin kosketinsoittajana.

Miksauksesta on vastannut Seppo Santala ja masteroinnista Chartmakersin Henkka Niemistö. Ylläolevan musiikkivideon on kuvannut Teppo Mikkonen, joka on myös ohjannut videon yhdessä Hannu Frimanin kanssa.


Tammikuussa 1977 Kemissä syntynyt Raappana muistetaan Taikakuu-yhtyeen riveistä, jonka solistina ja basistina hän toimi viitisentoista vuotta. Vuosien saatossa ilmestyi seitsemän Taikakuu-albumia. Muutama vuosi sitten Janne jättäytyi pois yhtyeestä ja hoitaa nykyään Palojärven lomakeskusta.

Musiikkia Raappana ei kuitenkaan ole jättänyt, vaan hän on tehnyt satunnaisesti keikkoja oman yhtyeensä kanssa. Lisäksi hän on tehnyt erilaisia jazzkeikkoja ja teatteriprojekteja. Viimeisimpiä musiikkiteatteriohjelmia on ollut viime vuoden puolella Rovaniemellä pyörinyt pikkujoulushow.


– Tein putkeen 18 vuotta keikkaa. Oli hengähdystauon paikka, mutta laakereille lepäämään en ole tosiaan jäänyt, enkä musiikkia jättänyt. Olen tehnyt silloin tällöin iskelmä- ja tanssilavakeikkoja oman yhtyeen kanssa ja nyt keväälle niitä näkyy kalenterissa kymmenisen, mikä on hyvä määrä. Olen yrittänyt ohjelmatoimistoani myynnin osalta toppuutella, harvakseltaan keikoilla nykyään nähtävä Raappana toteaa.

Raappanan uraa ovat siivittäneet myös kolme soololevyä, Oven avaan hiljaisuuteen (2008), Rakkaus on hulluus (2010) ja Rakkaus ei kuole (2011).

Mikin Vintin Harmony Sisters on osa Suomen satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa

Yleisökenraali Torniossa torstaina, ensi-ilta perjantaina.

2.1.2017
Perjantaina ensi-iltansa Torniossa saava Mikin Vintin uusin musiikkinäytelmä Harmony Sisters kertoo aikansa ensimmäisestä naislauluyhtyeestä, Valtosen sisaruksista, joka hurmasi yleisönsä koko Euroopassa vuosina 1920-1950.
Valtosen perhe asui Torniossa 1920-luvun taitteessa. Perheen isän, Kuusiluodon sahalla toimineen Adolf Valtosen äkillisesti kuoltua äiti Ester muutti tyttärineen Kotkaan, jossa sisarukset varttuivat ja aloittivat laulu-uransa.
- Sota-aikana Harmony Sisters antoi Suomen kansalle niin paljon valoa ja energiaa, kirjoitti sisarusten ystävä ja tukija, säveltäjä Georg de Godzinsky.
- Te laulatte lauluja salatusta harmoniasta, jonka katoaminen maailmasta on pelottava asia, sanoi ruotsalainen kapellimestari Hans Bush.
Valtosen sisarusten Veran, Mairen ja Raijan lahjakkuus vei heidät rintamakiertueille ja laajoille konserttimatkoille Eurooppaan. Harmony Sisters oli laajalti rakastettu yhtye, jonka räiskähtelevä yksityiselämä pidettiin visusti taka-alalla.


Runsaasti
Harmony Sistersien lauluja sisältävän näytelmän kirjoitti Mirjam Kälkäjä, ohjaus Martti Kadenius. Musiikin sovitti Jenni Isoaho, laulut harjoitti Tarja Vanhala ja säestävää yhtyettä johtaa Mari-Ella Laukkanen.
Musiikkinäytelmän kaikki esitykset nähdään Tornion Seminaarin koululla (Seminaarinkatu 16) tammikuun aikana.
Yleisökenraali on torstaina 5.1. klo 19 ja ensi-ilta loppiaisena 6.1. klo 15. Seuraavat esitykset viikonloppuisin pe-la klo 19 ja su klo 15. Viimeinen esitys on sunnuntaina 22.1. klo 15. Pääsyliput tuntia ennen ovelta, käteismaksu. Lippujen ennakkovaraus puh. 046 947 28 84. Pääsylippu maksaa 20 euroa, paitsi yleisökenraalissa, jota pääsee seuraamaan 15 eurolla.

 

Näytelmä on osa tänä vuonna 20 vuotista taivaltaan juhlivan Mikin Vintin juhlavuotta sekä Suomen satavuotisjuhlavuotta. Mikin Vintti on koko historiansa ajan pyrkinyt antamaan yleisölle antoisia, ajatuksellisia ja viihdyttäviä esityksiä. Esimerkiksi vuosien 2014-2015 aikana Mikin Vintillä oli kolme ensi-iltaa; Puhtaana käteen, Mukka - Olen toinen kuin tiedät ja Talo.
- Ne ovat vaatineet runsaasti työtä ja sitoutumista harrastajatekijöiltä. Kiitokset kaikille, jotka olivat mukana produktioita toteuttamassa, yhdistys kiittelee nettisivuillaan.

Mikin Vinttiä voi tukea – paitsi käymällä teatteriesityksissä tai liittymällä Mikin Vintti ry:n jäseneksi – myös lahjoittamalla haluamansa summan tilille FI90 5475 0020 1005 04.
- Varat käytetään täysimittaisesti tasokkaan harrastajamusiikkiteatterin tuottamiseen Torniossa. Olemme iloisia pienistäkin summista. Poimimme marjatkin maasta, teatteritoimintamme mahdollistamiseksi.


Harmony Sisters –
musiikkinäytelmän esitysajat:

To 5.1. klo 19. (yleisökenraali).
Pe 6.1. klo 15 (ensi-ilta).
La 7.1. klo 19.
Su 8.1. klo 15.
Pe 13.1. klo 19.
La 14.1 klo 19.
Su 15.1 klo 15.
Pe 20.1. klo 19.
La 21.1. klo 19.
Su 22.1. klo 15.

Harmony Sisters

* Yhtyeen muodostivat Maila Raija Valtonen (myöh. Avellan, 27. 3.1918 – 23.2.1997), sopraano, yhtyeen johtaja, Vera Valtonen (myöh. Enroth, 4. 12.1914 – 17. 12.1997), mezzosopraano, manageri ja Else Maire Valtonen (myöh. Ojonen, 17. 6.1916 – 14. 1.1995), altto.
* Yhtye lauloi aluksi ikivihreitä sävelmiä englanniksi, mutta laajensi ohjelmistoaan kansainvälisillä iskelmillä, amerikkalaisilla hiteillä ja ranskalaisilla chansoneilla ja lopulta esittivät kappaleita kymmenellä eri kielellä.
* Yhtyeen toiminta jakautui kolmeen eri jaksoon; swing- ja jazz –vaikutteiseen sotaa edeltäneeseen aikaan, sota-aikaan ja Ruotsin-kauteen sekä viimeisiin levytyksiin.
* Ensimmäiseltä kaudelta on elämään jäänyt erityisesti kaihoisa Sataman valot. 1930-luvulta muistetaan myös muun muassa Purppurapurjeet, Josef, Josef ja Naura ja vihellä.
* Sota-aikana sisarukset esiintyivät asemiesilloissa, sotasairaaloissa ja Päämajan viihdytyskiertueilla. Aikakauden ikivihreisiin lukeutuu muun muassa countryballadi Kodin kynttilät.
* Lauluyhtye vieraili YLE:n lähettämänä kahdesti Saksassa vuosina 1942–1943, jolloin se tunnettiin nimellä Geschwister Waltonen.
* Levytyssopimus Telefunkenin kanssa sekä esiintymiset ja levytykset Ruotsissa ja Keski-Euroopassa sekä kiertueet monesta kansallisuudesta koostuvissa taiteilijaseurueissa tekivät heistä kansainvälisesti tunnettuja tähtiä.
* Kymmenenä toisen maailmansodan jälkeisenä vuonna lauluyhtye levytti pääasiassa Ruotsissa Cupol-levymerkille, suuntautuen sikäläisille markkinoille.
* Harmony Sisters palasi joksikin aikaa Ruotsin kautensa jälkeen levyttämään suomalaisen Levytukku Oy:n Triola -levymerkille, jolle taltioitiin muun muassa Olavi Virran kanssa levytetyt Sinitaivas (1955) ja Syysunelmia (1956).
* Vuoden 1956 levytykset jäivät lauluyhtyeen viimeisiksi.

Kemin iskelmäsällit hurjana radiolistoilla

Risto Määtän iskelmälaulajan ura on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti.

Ilkka Marttala ykkösenä Pookin ja Jyväskylän listoilla, Risto Määttä kakkosena ja kolmosena.

30.10.2016
Kemiläiset iskelmälaulajat hallitsevat tällä hetkellä totaalisesti Radio Pookin listaa. Sunnuntai-iltana julkaistulla tuoreella listalla Ilkka Marttalan Ajopuu komeilee edelleen ykkösenä ja heti hänen perässään toiseksi rynnisti Risto Määttä kappaleellaan Punainen tupa vai vieraat maat. Määttä ei ole aiemmin ollut Pookin listalla yhtä korkealla.


Marttala valtasi ykköspaikan myös Radio Jyväskylän listalla, jolla Risto Määttä nousi kolmanneksi. Lisäksi Marttala otti kolmossijan Radio Kajauksen listalla ja on kaikkien Suomen paikallisradioiden soitetuimpien kappaleiden listalla sijalla 20 viikolla 42.

Molemmat iskelmäveijarit iloitsivat äänestystuloksista tuoreeltaan Facebookissa.
- Olen otettu ja otankin heti kun siihen on tilaisuus. Kiitos, ilkamoi Ilkka Marttala.
- Jeeee. Aivan järkyttävän hienoa, päässä tykyttää, kommentoi puolestaan Risto Määttä onnittelijoille.

Jamppa Tuomisen laulut soivat tänään Tornion musiikkitalolla loppuunmyydylle katsomolle

Aamu toi, ilta vei -viihdekonsertissa kuullaan lauluja ja tarinoita Jampan elämästä.

26.10.2016
Suurien tunteiden tulkin, vuonna 1998 vain 49-vuotiaana edesmenneen Jamppa Tuomisen iskelmäura starttasi 40 vuotta sitten kappaleella Aamu toi, ilta vei. Tämän päivän iskelmätähdet haluavat kunnioittaa rakastettua artistia ja hänen laulujaan muistoja herättävällä konserttikiertueella.

Tänään Tornion Musiikkitalolle pysähtyvällä konserttikiertueella ovat mukana Eija Kantola, Teemu Roivainen, Aki Hietala ja Jaana Raivio. Loppuunmyydyssä konsertissa, joka kantaa nimeä Jamppa Tuominen – Aamu toi, ilta vei, kuullaan tarinoita ja muistoja Jamppa Tuomisen elämästä ja hänen suosituimmat hittinsä, nimikkokappaleen lisäksi muun muassa Kevään ensi kukkanen, Vesipisaroiden laulu ja Kuumat kyyneleet.

 

Kiertueen tähdet ovat kaikki tuttuja konserttilavoilta ja esittäneet Jampan kappaleita, osin myös levyttäneet. Eija Kantola ja Teemu Roivainen muistetaan Tangomarkkinat-laulukilpailun voittajina, jotka ovat tutustuneet Jampan musiikkiin vuosien varrella. Jamppa Tuomisen sisaren tytär Jaana Raivio ja Aki Hietala ovat niin ikään vuosien varrella tulkinneet paljonkin Jampan kappaleita. Kiertueen musiikista vastaa Omega-orkesteri.

 

Jarmo ”Jamppa” Tuominen ponnahti koko kansan tietoisuuteen vuonna 1976 Iskelmähaavi-kilpailun kautta ja Veikko Juntusen säveltämällä levytyksellään Aamu toi, ilta vei (1977). Jampan useat levytykset ylittivät jopa 50 000 myydyn levyn huiman timanttilevyrajan. Jampan viimeiseksi jäänyt 17. soololevy Kukkivat ruusut kerran ilmestyi vuonna 1995.

Konserttikiertue jatkaa Torniosta torstaiksi Rovaniemen Korundiin ja päättyy perjantaina Ylivieskan Akustiikka-saliin. MagnumLive Oy:n järjestämät konsertit alkavat klo 19 ja kestävät noin 2 tuntia, sisältäen 20 minuutin väliajan.

Meri-Lapin kolmikko jatkaa listaseikkailujaan

Ilkka Marttala kahdella listalla neljäntenä, Risto Määttä viidentenä ja Juha Alvari seitsemäntenä

10.10.2016
Meri-lappilaisten iskelmälaulajien suosio Radio Pookin ja Radio Jyväskylän radioaalloilla jatkuu.

Sunnuntaina julkaistulla Radio Pookin tuoreimmalla listalla Risto Määttä nousi jälleen pykälän ylemmäksi kappaleellaan Punainen tupa vai vieraat maat. Kolmannella listaviikollaan biisi nousi jo viidenneksi. Myös Radio Jyväskylän listalla kappale on viidentenä, kuten viime viikollakin.

Pookin listalla Ilkka Marttalan Ajopuu on pykälää korkeammalla, neljäntenä. Nousua viime viikosta on neljä pykälää. Myös Radio Jyväskylän listalla Marttala on neljäntenä, mutta siellä suunta on lievästi alaspäin, sillä viime viikolla Ajopuu komeili listakakkosena.

Pookin listalla Juha Alvarin Vapaa sieluni on on nyt seitsemäntenä pudoten viime viikosta kolme sijaa. Sen sijaan Radio Jyväskylän listalla Alvari nousi yhden sijan seitsemänneksi.

Meri-Lapin iskelmälaulajat kylpevät radiokuuntelijoiden suosiossa

Risto Määttä. Kuva: Juhani Hiltunen.

6.10.2016
Vieläkö Meri-Lapin iskelmälaulajien vahva panos radiolistoilla jatkuu tällä viikolla? Asia on radioasemien kuulijoiden ja äänestäjien käsissä, joiden suosioon ainakin toistaiseksi Juha Alvarin Vapaa sieluni on, Risto Määtän Punainen tupa vai vieraat maat ja Ilkka Marttalan Ajopuu ovat sukeltaneet.

Radio Pookin tuoreimmalla listalla Juha Alvari komeilee neljäntenä ja sijalle kuusi - kolme sijaa edellisviikkoa korkeammalle - kurkotti Risto Määttä soolodebyytillään.  Ilkka Marttalakin on nousussa, tällä viikolla miehen tuore sinkku on kahdeksantena. Lappilaislaulajista kärkipäässä on myös Jarkko Honkanen, jonka Kulkijan laulu on Radio Pookin listalla sijalla 13.


Radio Jyväskylän listalla Ilkka Marttala on hienosti kakkosena ja Risto Määttä viidentenä. Juha Alvari on kahdeksantena ja Jarkko Honkanen sijalla 11. Radio Jyväskylän listan sijalle 23 nousi uutuutena myös Keminmaassa vuodesta 2007 asuneen Arja Havakan (ja Jamin) kappale Vuonna 66. Souvareiden Virta toi virta vei on listan 26:s.


Tamperelaisen Radio Musan Tätä Suomi tanssii -listalla Souvareiden hitti Tunturissa tanssitaan on pyörinyt jo pitkään. Nyt 34. listaviikollaan kappale piti komeasti kakkossijansa.
Kappaleet soivat toki muidenkin radioasemien lähetyksissä. Esimerkiksi Ilkka Marttala on Radio Kajauksen Kajaushitti -listan kärkipäässä. Myös Risto Määtän kappale on soinut Kajauksen aalloilla. Molemmat biisit on kuultu myös Yleisradion kanavilla.

Täällä voit tsekata Radio Pookin listan kokonaisuudessaan ja myös äänestää suosikkiasi: http://www.radiopooki.fi/lista

Täällä voit tsekata Radio Jyväskylän listan kokonaisuudessaan ja myös äänestää suosikkiasi: http://www.radiojyvaskyla.fi/lista

Uudet listat julkaistaan sunnuntai-iltana.

Risto Määttä ja Ilkka Marttala rynnivät radiolistoille

Risto Määttä. Kuva: Juhani Hiltunen.

Juha Alvari komeilee Radio Pookin listan ykkösenä.


25.9.2016
Kemiläinen iskelmälaulaja Risto Määttä rynni tuoreella singlellään Punainen tupa vai vieraat maat komeasti eri radiosoittolistoille. Radio Pookin listalla Määtän single nousi peräti yhdeksänneksi ollen korkeimmalle sijoittunut listatulokas.

Pookin lista on muutenkin merilappilaisittain hieno. Ykkösenä komeilee keminmaalaisen Juha Alvarin Vapaa sieluni on ja toiseksi korkeimpana tulokkaana on niinikään keminmaalaisen Ilkka Marttalan uusin single Ajopuu.

Pohjoista voimaa Pookin listalla edustavat myös nelossiijalla oululaisen Hannu Hautaniemen Älä tunteita kiellä sekä sijalla 13 majailevan rovaniemeläisen Jarkko Honkasen Kulkijan kaipuu. Juha Alvarin jälkeen listan kakkosena on Kalle Jussilan Kuumaa ja kaunista ja kolmantena Heidi Paganin Mitä tein jos väärin tein.


Radio Jyväskylän listalla Ilkka Marttalan Ajopuu on puolestaan paras tulokas, sijaluku yhdeksän. Määttä ja Punainen tupa vai vieraat maat on hienosti sijalla 13. Radio Jyväskylän listaykkönen on Kalle Jussilan Kuumaa ja kaunista ja Heidi Paganin Mitä tein jos väärin tein kakkosena. Listakolmonen on Leif Lindemanin Ei rakkautta suurempaa.

Hannu Hautaniemen Älä tunteita kiellä on "Nykäskylässä" kuudentena ja Jarkko Honkasen Kulkijan kaipuu kahdeksantena.
Tamperelaisen Radio Musan ylläpitämällä Tätä Suomi tanssii -listalla Lasse Hoikka ja Souvarit on listakkosena kappaleellaan Tunturissa tanssitaan edellään vain Juhamatin Haikeus. Kolmossijaa pitää Teuvo Oinas kappaleellaan Suomalainen tango.


Risto Määtällä ja Ilkka Marttalalla on samoja voimia taustallaan. Molempien tuoreiden kappaleiden säveltäjä on Kai Jämsä. Marttalan kappaleen on sanoittanut Kai Jämsän isoveli Veli-Matti Jämsä ja sovittanut keminmaalainen Kimmo Klemettinen, joka on tehnyt yhteistyötä myös Risto Määtän kanssa. Määtän Punainen tupa vai vieraat maat -kappaleen sanoittaja on Minna Immonen.

Rokkineuvos haastatteli Risto Määtän viime viikolla. Haastattelu on luettavissa täällä ja kappale kuunneltavissa täällä: http://www.rokkineuvos.fi/412159448

Radio Pookin listan löydät täältä: http://www.radiopooki.fi/lista

Radio Jyväskylän listan löydät täältä: http://www.radiojyvaskyla.fi/lista

Ilkka Marttalalta uutta rockimpaa musiikkia

Ajopuu-single pureutuu suomalaisen miehen sielunmaisemaan.

9.9.2016
llkka Marttala julkaisee ensi viikolla uuden singlen Ajopuu, joka on tarina suomalaisen miehen tilinteosta menneisyytensä kanssa. Kappaleen on säveltänyt Kai Jämsä, sanoittanut Veli-Matti Jämsä ja sovittanut Kimmo Klemettinen.

…Olen kauan ollut ajopuu, virran antanut vain viedä.
Aina uuden mutkan taakse kuljettaa, nyt jo voisin olla joku muu.
Miksi kaiken annoin mennä näin, sitä en kai tule tietämään.
Ehkä mallin tän sain isältäin vai tällainenko olin syntyjään.
Veri sukumme niin varmaan on, mitäs turhaa tuota kieltämään.
Hyvin liikkuva ja levoton, on kaikki tulleet sen jo näkemään…

– Jokainen meistä on tehnyt elämänsä aikana virheitä ja vääriä valintoja. Ajopuu kertoo siitä, kuinka meidän pitäisi kuitenkin olla armeliaita itseämme kohtaan. Kun hyväksyy virheensä, on myös toivoa kokea rakkaus, jossa kelpaa pelkästään omana itsenään, kesällä avioitunut Marttala kuvaa uuden biisinsä sanomaa Auraviihteen tiedotteessa.

Ajopuu on rockimpaa kuin mikään aikaisemmista Ilkan tuotannoista. Iskelmiä tähän saakka laulanut mies vakuuttaa, että muutos ei ole niin dramaattinen, etteikö kappale olisi vielä tanssittavissakin.
– Ajopuu on niin melodinen ja tarttuva biisi, että uskon sen uppoavan tanssikansaan siinä missä radionkuuntelijoihinkin.


Keminmaassa asuva laulava autokauppias on keikkaillut vuodesta 1989 lähtien ja julkaissut useita sinkkuja. Vuonna 2012 julkaistu Luota en enää kohtaloon -kappale oli Suomen kaikkien radiokanavien 33. soitetuin ja Radio Suomessa se kipusi koko vuoden 40 soitetuimman joukkoon.
Myös edellisenä vuonna julkaistu Tumma Joki oli Radio Suomen 50 soitetuimman joukossa ja parhaimmillaan Vexi Salmen sanoittama ja Jukka Rasinkankaan säveltämä kappale nousi listakakkoseksi.

Säkenöivä! näytti kuorolaulannan mallia

20.5.2017
Hieno, lämminhenkinen, koskettava, energinen, tasokas, viihdyttävä.
Kaikkea tätä oli Säkenöivä -kuoron Kevätkonsertti, joka lauantai-iltapäivällä täytti Kemin Sauvotalon. Onnistumisesta kertoo jo se, että viimeisen kappaleen jälkeen yleisö nousi osoittamaan suosiotaan seisaaltaan taputtaen.

Nelikymmenpäinen viihdekuoro - kai Säkenöivää sellaiseksi voi kutsua - oli koonnut konserttiin kappaleita, joiden kanssa he itse ovat kasvaneet. Mikä ei sinänsä ole lainkaan hassumpi peruste kappalevalinnoille.


Erityislaatuisia kappaleista teki niiden uskomattomat sovitukset, joista vastasi kuoron johtaja Mia Rantamo-Erkkilä. Itse asiassa voisi sanoa, että jokainen kappale oli illan kohokohta. Ja tässä tapauksessa kohokohtien kohokohta oli "Säkkärien" versio Nirvanan superhitistä Smells Like Teen Spirit. Raivokas biisi oli sovitettu alkuosaltaan upeaksi balladiksi, joka nosti ihokarvat pystyyn ja sai selkäpiin kihelmöimään. Biisin loppuosa oli puolestaan kiihkeää, kun pitkän, nautinnollisen rakastelutuokion eläimellinen loppuhekuma. Siinä bändi pääsi irroittelemaan tosissaan, jota kuoro hyminällään tuki. Ai että!

Kauaksi siitä ei jäänyt myöskään kuoron upea versio No Doubt -yhtyeen Don´t Speak -biisistä. Myös se sai kuulijatkin säkenöimään.


Konsertin ensimmäinen jakso oli omistettu 1990-luvun kappaleille ja toinen osa sitä edelliseltä vuosikymmeneltä poimituille kappaleille. Niistä jokainen toi muistoja mieleen ja himpun verran muiden yläpuolelle nousi Skädäm -yhtyeen Katujen kuningatar, joka on Suomirockin yksi unohdetuimpia loistobiisejä. Mutta kylmiä väreitä nostattivat myös Blondie -yhtyeen Call Me kappaleen versio Soita mulle ja Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma.Säkenöivä -kuoro on löytänyt riveihinsä toinen toistaan loistavampia laulajia. Moista äänenkäyttöä ei voi kuin ihailla - ja olla siitä kateellinen.

Laulajien ja konsertin bändin yhteistyö oli saumatonta. Yhtyeessä soittivat timanttisella ammattitaidollaan kitaristi Jarno Tiihonen, koskentinsoitonvelho Kari Hautalampi, basisti Mikko Raappana, rumpali Jiri Holpainen sekä sellisti Olli-Pekka Kajasviita, jonka osuus juuri Smells Like Teen Spirit -kappaleessa oli se kuuluisa viimeinen piste iin päälle.

Oma tärkeä osansa onnistuneessa konsertissa oli eloisallla koreografialla sekä maltillisesti toteutetulla äänentoistolla, josta huolehti Kemi Factorin nuoret työkokeilijat saaden mitä parhainta työssäoppimista. Kemi Factori teki myös livetallenteen keikasta ja valaistuksesta huolehti Mika Lumpus. Iso rooli oli myös leppoisasti konsertin juontaneella Tatja Hirvenmäellä.


Jos Suomessa olisi viihdekuoroille olemassa kilpailu, olisi Säkenöivä vahvoilla. Vastaavista kuoroista en ole tosin kuullut. Ainoa vertailukohta, joka tulee mieleen, on takavuosien tv-ohjelma Kuorosota, joskin sillä erolla, että niissä kuorot oli koottu vain ja ainoastaan tv-ohjelmaa varten.

Konsertissa kuultiin seuraavat kappaleet:

Ysäri:
Kaikki Nuoret Tyypit (Tehosekoitin)
Bailando (Enrique Iglesias)
Jos sulla (Jossulla) on toinen (Taikapeili), solistit Henna Järvi ja Sanna Kotajärvi
Don´t Speak (No Doubt), solistit Essi Sainio ja Sanna Stark
Smells Like Teen Spirit (Nirvana)
Nti Groove (Aikakone)
Rakastuin mä looseriin (Nylon Beat)

Kasari:
Like a Virgin (Madonna)
Soita Mulle (Call me - Blondie)
Beat It (Michael Jackson), solisti Mia Kakko.
Katujen Kuningatar (Skädäm)
Moottoritie on kuuma (Pelle Miljoona)
Africa (Toto)
Odota! (Aikakone)