Keltainen sukellusvene sukelsi suosioon Kuivaniemellä

2.10.2016
Keltainen sukellusvene -yhtye soitti perjantaina Kuivaniemen Kievarissa historiansa kolmannen keikan. Sitä ei olisi uskonut, sillä yhtye vaikutti paljon kokeneemmalta - siitäkin huolimatta, että bändi muodostuu 19-24 -vuotiaista nuorukaisista.

Harva bändi nimittäin kykenee uransa tässä vaiheessa vetämään kolme täysipainoista settiä, encoreineen kaikkiaan 34 biisiä. Jo pelkästään se on kympin arvoinen suoritus.  Puhumattakaan siitä, että yhtye sai yleisön mukaansa jo avauskappaleen Matkalla Alabamaan aikana. Heti ensimmäisten sointujen kajahtaessa ilmoille päät kääntyvät baaritiskillä ja ensimmäisen kertosäkeen kohdalla kaikkien rintamasuunta on bändiä kohti. Toisen kertosäkeen aikana nähdään ensimmäiset tanssimuuvit ja biisin jälkeiset aplodit ovat huumaavat. Salista kuuluu jee- ja hyvä jätkät -huutoja.

Ilta on selvästi pohjustettu onnistuneelle matkalle yleisön sydämiin. Kun kakkosbiisi Rappiolla alkaa, ensimmäinen naiskolmikko säntää tanssimaan, saaden pian seuraa toisesta triosta, ensimmäinen mieskin näyttää joraajan taitojaan. Tunnelma on välitön, ihmiset laulavat tutun biisin mukana.


Keltainen sukellusvene oli rakentanut ohjelmistonsa mallikkaasti. Eka setti sisälsi pitkälti takuuvarmaa menomusaa, toinen oli sisällöltään hieman rauhallisempaa ja kolmas räväkämpi, katon ilmaan nostattavaa meininkiä.

Soittopuoli yhtyeellä on hanskassa. Kaikki ei - tietenkään - ihan virheittä sujunut, mutta nekin kuuluvat asiaan, eikä yleisö niistä pulttia ottanut - bändistä puhumattakaan. Yhtyeen yksi ehdottomista eduista on lauluvoima. Nelikosta kolme, kaikki rumpali Olli Roivasta lukuunottamatta - laulaa. Jokaisen omia lauluvahvuuksia hyödynnettiin hyvin ja kukin pääsi vetämään omia bravuureitaan, mikä toi ohjelmistoon leveyttä. Samuli Roivas ja Tero Kemppainen hoitivat pääosin karheammat biisit ja Ville Haapaniemi rauhallisemmat tunnelmapalat.

Soitinvalikoimakin yhtyeellä on perusbändiä laajempi, mikä tuo oman säväyksensä. Tero Kemppainen soitti kitaran lisäksi koskettimia ja Samuli Roivas rytmitti kakkossetin neljää ensimmäistä biisiä kontrabassolla, joiden aikana basisti Ville Haapaniemi tarttui puolestaan kitaraan.


Vaikka ohjelmisto koostuikin coverkappaleista, yhtye toi useampaankin biisiin myös omaa näkemystään. Esimerkiksi Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki -kappale oli sovitettu täysin uusiksi. Vekkuli, erittäin toimiva versio. - Hei, täähän on mun lempparibiisi, kuuluu naisääni yleisön joukosta hoksattuaan mikä biisi on kyseessä. Lisäksi yhtye teki muun muassa Juice Leskisen Viidestoista Yö -laulusta omanlaisensa tempoa lisäämällä.

Ohjelmistossa oli myös kivoja yllätyksiä, vähemmän kuultuja klassikkobiisejä, kuten Sanna ja lapset -yhtyeen Pieni murhapolttaja, Klamydian Pienen pojan elämää ja harvemmin kuultu Hurriganes -veto Find a lady. Kaikki sopivat settiin kuin nakutettuna.

Hurriganes oli keskeisesti esillä - kahdellakin tapaa. Bändin biiseistä kuultiin Find a ladyn lisäksi Bourbon street, Awful crime ja I will stay. Lisäksi Ville Haapaniemen mikkiständiä koristi Cisse Häkkisen aikanaan käyttämä nimellään varustettu pyyhe.

Rohkeuden eikä tyylitajunkaan puute Keltaista sukellusvenettä vaivaa. Sen todistivat pelkästään jo toisen setin päätöskappaleiksi valitut herkät Simon & Garfunkel -hitit Mrs. Robinson ja Sound of Silence, joita ennen kuultiin mainio Beatles -biisien ketju All my loving, Help ja I want to hold your hand.

Viimeinen setti oli silkkaa paahtoa, biisien väleissä ei isoja taukoja pidetty. Setin päätösbiisinä kuultiin ZZ Topin Sharp dressed man, mutta yleisön vaatimuksesta yhtye soitti vielä kolme encorea, Kings Of Leonin Sex on firen sekä Deep Purplen Black Nightin. Siihen keikka olisi ollut hyvä päättää, sillä kolmantena encorena ja illan aikana jo aiemmin soitettu Johnny B. Goode oli hieman turhanoloinen jatkovedätys.

Pääsylipun Kuivaniemen Kievariin osti 58 ihmistä. Määrä on varsin hyvä kohtuullisen pieneen ravintolaan. Niin bändi kuin talon väkikin oli tyytyväinen yleisömäärään, etenkin kun yleisön keski-ikä olo selvästi normi-iltoja nuorempi. Rock-iltoja enemmänkin tanssi- ja karaoke-illoistaan tunnetussa Kievarissa on ollut harvemmin. Ehkä niitä tulee tämän jälkeen useammin. Sitä sopii toivoa. Hieman satsausta valaistukseen tosinvoisi toivoa - jos joskus toistekin joku haluaa kuvata bändiä.

Tuhansia keikkoja kokeneelle Rokkineuvokselle ihka uusia keikkapaikkoja tulee nykyään vastaan harvemmin. Kuivaniemen Kievari oli kuitenkin sellainen. Kokemus oli kaikkiaan hyvin myönteinen, vaikka kotiinpaluu venyikin yli kolmen aamuyöllä. Ei vain malttanut lähteä kesken keikan pois. Hyvän keikan merkki sekin.

Keltainen sukellusvene -yhtyettä on helppo suositella seutukunnan keikkapaikoille. Napatkaahan bändi iltojenne viihdyttäjäksi - tuskin tulette pettymään.

Keltainen sukellusvene -yhtyeen biisilista Kuivaniemen kievarissa 30.9.

Ensimmäinen setti

Matkalla Alabamaan
Rappiolla
Proud Mary
Eight days a week
Sukset
Kaasua komissario Peppone
Bourbon street
My only one
Lasten mehuhetki
Luonas kai olla saan
Viidestoista yö

Toinen setti

That's allright mama
Burning love
Awful Crime
Johnny be goode
Have you ever seen the rain
All my loving
Help
I wanna hold your hand
Mrs. Robinson
Sound of silence

Kolmas setti

Suomi-ilmiö
Pienen pojan elämää
Tahroja paperilla
Pieni murhapolttaja
Paint it black
Likaiset legendat
I will stay
Travelin' band
Find a lady
Sharp dressed man

Encoret

Sex on fire
Black Night
Johnny B. Goode