Hienot ja monipuoliset metalli-iltamat Torniossa

10.7.2017
Perjantaina 8.7. toteutettu Lapparin Syke -tapahtuma toi todellakin uutta sykettä Meri-Lapin tapahtumakulttuuriin. Ihan uudella konseptilla toteutettu ilta oli järjestelyjen ja esiintyjien puolesta erinomainen, ainoastaan yleisöä olisi saanut olla enemmän. Se oli varmasti järjestäjille pettymys.

Kovatasoisesta esiintyjäkaartista avaajan aina enemmän tai vähemmän epäkiitollinen osa lankesi Tornion Club Teatrialla aiemminkin esiintyneelle oululaiselle Tuohimaa -yhtyeelle, josta taatusti kuullaan jatkossa enemmänkin, kunhan yhtye jaksaa potkia eteenpäin valitsemallaan tiellä. Rouheaa, omalaistaan suomirockia soittava Lauri Tuohimaan, Olli-Pekka Karvosen ja Antti Liimataisen muodostama yhtye osaa asiansa ja biiseissä on ideaa pidempääkin taipaleeseen bändimaailmassa.


Illan kätsyin idea oli soitattaa muun muassa Raskasta joulua -kokoonpanosta tutun Erkka Korhosen yhtyettä ravintola Pirttihirmun tiloissa muiden illan bändien väleissä. Homma toimikin loistavasti, Korhonen ja bändin muuta taitavat muusikot pääsivät hyvin esiin eturivin solisteista huolimatta.

Solistit, siis Marco Hietala, JP Leppäluoto ja Timo Kotipelto vetivät pääasiassa classic rock -genreen lukeutuvia omia suosikkejaan vuosikymmenten varrella. Niitä oli enemmänkin mukavaa kuulla, etenkin kun useimmat ovat omiakin suosikkibiisejä ja osa vieläpä harvemmin  - jos koskaan - livenä kuultuja.

Kaikkia biisejä on mahdoton luetella, mutta illan aikana kuultiin muun muassa Freen Wishing Well, Thin Lizzyn Jailbreak, Black Sabbathin Paranoid ja Neon Lights, Gary Mooren Out of the fields, Deep Purplen Perfect Strangers ja Burn, Blue Öyster Cultin (Don´t fear) The Reaper, Steppenwolfin Born To Be Wild sekä pitkä versio The Doorsin Roadhouse Bluesista. Ja monia monia muita. Nightwishiä ei kuultu, mutta Timo Kotipellon soolobiisejä kylläkin.

Jokainen kolmesta solistista oli menossa mukana hyvällä ja rennolla fiiliksellä, jonka näki, kuuli ja aisti. Jäpikät vetivät biisejä niin yhdessä kuin erikseenkin.


Viikate-yhtyeen ja comebackin tehneen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen setit eivät tarjonneet yllätyksiä, enemmänkin perusvarmaa ja tuttua jyystöä mitä yhtyeiltä varmaan valtaosa halusikin kuulla. Sekä tietysti ne tietyt biisit, kuten Viikatteen Leimu ja Ah Ahtaita aikoja ja Trio Niskalaukauksen Surupuku ja Lumessakahlaajat.  Volyymisodan vei nimiinsä Viikate, mutta Trio Niskalaukauksella oli selvästi paremmat soundit.

Illan varsinainen säväyttäjä oli kuitenkin Battle Beast, joka oli hemmetin hyvässä vedossa. Kovakuntoisen vokalisti Noora Louhimon johdolla yhtye piti yleisön pihdeissään settinsä alusta loppuun ja antoi osaamisestaan vakuuttavan kuvan. Bändillä on selvästikin hyvä tie edessään raskaan rockin saralla.

Jos jotakin Battle Beastilta saisi toivoa, niin hieman lisää vaihteluvuutta biiseihin. Yksittäin ne toimivat paremmin kuin se kuuluisa junan vessa, mutta kun niitä jytyyttää tunnin putkeen, niitä alkaa olla vaikea erottaa toisistaan. Tämä on mielestäni seikka, joka Battle Beastin erottaa edelleen edellään viuhtovista Nightwishistä, Sonata Arcticasta ja Stratovariuksesta. Nyt Torniossa vaihtelua Taistelupedon setissä tarjosi vain yksi slovari.

Näin Battle Beastin edellisen kerran livenä vuosi sitten Oulun Jalometalli-festareilla ja bändi on sen jälkeen kehittynyt selvästi ja on noussut ykköskategorian kotimaisten metallibändien ykköshaastajaksi.

Ja Lapparin Syke -tapahtumalle toivon ehdottomasti jatkoa. Kyllä se suurempi yleisömassakin sinne vielä tiensä löytää.