Kotiteollisuus ei pettänyt fanejaan tälläkään kertaa

Kotiteollisuus. Corner Inn, Kemi 4.11.2016

Kotiteollisuus -yhtyeellä on Kemissä vankka fanijoukkonsa, joka uskollisesti raahaa itsensä bändin liki joka syksyiselle Meri-Lapin Monacon keikalle. Niin oli tälläkin kertaa. Corner Inn ei ollut ihan täyteen pakattu, mutta väkeä oli kuitenkin hyvin liikkeellä.

Kunnon fanit tunnistaa siitä, että viisut lauletaan yhtyeen mukana. Näin tapahtui tälläkin kertaa. Varsinaisten fanien - luokiteltakoon heidät vaikka bändin symppaajiksi -  lisäksi kukaan vähänkään enempää musiikkia kuunteleva ei ole voinut välttyä kuulemasta yhtyeen ikihittejä, joiden kertosäkeet painuvat mieleen jo parin kuulemisen jälkeen.

Niinpä kappaleiden Helvetistä itään, Jos sanon, Minä olen ja Tämän taivaan alla aikana useimmat suut Cornerissakin tapailivat sanoja, osa ujommin, osa täysin palkein.


Kotiteollisuuden kunniaksi on sanottava, että yhtye osaa rakentaa biisilistansa varsin mallikkaasti, pitää mukana ne kaikkein rakastetuimmat kappaleensa nivoen ne uusien biisien kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi. Joku vääräleuka voi tietenkin heittäytyä ilkeäksi ja väittää, että samasta muotistahan ne kaikki Kotiteollisuuden biisit on valettu. Osin totta, mutta löytyyhän niistä aivan hemmetisti sävyeroja. Ja jokaisessa nuotit on kuitenkin heitetty vähän uuteen asentoon.

Bändin vire Kemissä oli varsin hyvä, vaikka keikan alkamisaika venyikin puolisen tuntia puolen yön jälkeen. Jouni Hynynen lauloi pää tutusti hieman etukenossa, pitkä letti osin kasvoilla hapsottaen. Välillä silmät kiinni, välillä pistävästi yleisöä toljottaen. Spiikeissään tuore kirjailija vittuili niin yleisölle kuin bändikavereilleenkin - erityisesti vieressään bassotelleelle Janne Hongistolle - mutta lempeäsävyisesti, ilkikurinen, poikamainen pilke silmäkulmassaan. Juuri kuten parhaille kavereille vittuillaan.


Hongisto puolestaan patsasteli viimeisten encoreiden aikana aivan matalan lavan etuosassa liki tappituntumalla eturivin kanssa ja kätteli innokkaimmat yleisön edustajat soitannan loputtua. Rumpali Jari Sinkkonen jäi taustalle - kuten rumpalit yleensäkin tapaavat jäädä - mutta sen mitä lavan peräosaan näki, niin hyvällä asenteella mies hommiaan hoiti. Melko tarkalleen kaksi vuotta yhtyeen täysivaltaisena jäsenä ollut kitaristi Miitri Aaltonen on sopeutunut ryhmään hyvin. Mieheltä irtosi tarpeen tullen nasevia vastapiikkejä Hynysellekin.

Kolme viikkoa sitten ilmestyneen Kotiteollisuuden 15. albumin Vieraan vallan aurinko materiaali on meikäläiselle vielä outoa, mutta näin ensi kuulemalta kappale varsinkin Mariaanien hauta jäi kerralla mieleen. Siitä voi kehkeytyä seuraava Kotiteollisuuden ikihitti.


Kotiteollisuus olisi muuten kiva nähdä Kemissä joskus kesälläkin, ihan ulkolavalla. Ottaisiko vaikkapa Satama Open Air tästä vinkistä kiinni. Joka tapauksessa on suotavaa että bändi pitää kiinni vuosittaisen Kemin keikan perinteestään, joka alkoi jo Bar Koodin aikaan.