Lahjakkuutta ja vahvoja biisejä

Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Bandin ensiesiintyminen oli lupauksia herättävä.

12.11.2016
Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band liittyi onnistuneesti kemiläisbändien legioonaan heti ensimmäisellä keikallaan. Teemu Ylinikan biisejä - täydennettynä hyvin valikoiduilla covereilla - esittävän yhtyeen ensiesiintyminen oli vähintäänkin lupauksia herättävä.

Tietysti debyyttikeikalla lavalla sattui ja tapahtui, eikä kaikki ihan nappiin mennyt. Oli hieman kohellusta, äänen kiertoa ynnä muuta, mutta sillä ei kuitenkaan ollut juurikaan merkitystä. Mutta sillä oli, että kappaleet ja kokonaisuus toimi ja on vain ajan kysymys milloin kuusikko saa kaikki yksityiskohdatkin toimimaan. Muutama keikka ja se on siinä.


Teemu Ylinikalla on totisesti biisintekijän lahja. Jos se jollekulle oli epäselvää, niin viimeistään tämä keikka todisti sen jokaiselle paikalle luunsa raahanneelle. Ylinikan biiseissä riittää monipuolisuutta, mielenkiintoa ylläpitäviä koukkuja vailla muille jaettavaksi sekä sisältöä.

Ylinikan biisien sanat eivät ole diibadaaba-höttöä, vaan mies purkaa niissä tuntojaan niin omasta elämästään kuin maailmanmenostakin. Osa biiseistä on todella henkilökohtaisia, kuten keikan päättänyt vaikeasta isä-poika -suhteesta kertova First Born Son. Hieno biisi, joka toimii hyvin niin bändi- kuin mies ja kitara -versionakin. Aivan yhtä väkevä on Together but Alone -kappale, joka pureutuu parisuhteen kiemuroihin. Muita biisejä vähättelemättä.


Useimmille lienee selvää, että bändin nimi on väännös Bruce Springsteenin E-Street Bandistä. Se ei kuitenkaan ole ainoa kytky Ylinikan yhteen esikuvaan. Ajoittain bändi soundasikin hyvin samankaltaisesti, ehkä eniten avausbiisissä So Much to Lose. Joku voi miettiä haittaako esikuvan näin läpinäkyvä vaikutus, mutta voin vakuuttaa, ettei haittaa.

Lisäksi yksi Ylinikan ominaispiirteistä on vahva raastava ääni - toki aivan omalaisensa - mutta silti siinäkin on jotain samankaltaisuutta kuin Springsteenillä. Ja laulusuoritukset Ylinikka teki pieteetillä, laulaen paljolti silmät kiinni, keskittyneesti. Mies selvästi rakastaa sitä mitä tekee, vaikka soittaminen ja biisienteko ei vielä leipäammatti olekaan.


Hillevi Street Bandin yksi voimatekijä on kolmen kitaristin yhteispeli. Oululainen Ismo Tähtinen ja Tuomas Julku vuorottelivat soolokitaristeina ja Ylinikka itse soitti laulamisen ohella akustista kitaraa. Myös vankka taustalauluosaaminen toi keikkaan lisää sävyjä, jopa tietynlaista ryhtiä. Hieman treeniä silläkin saralla, niin stemmalaulusta tulee yksi bändin ehdottomista vahvuuksista. Kuusikosta jokainen rumpali Erno Jekkosta lukuunottamatta osallistuvat myös laulantaan.

Myöskään soittopuoleen bändi ei haksahda. Mikko Raappana on todellinen bassotaiteilija, joka taitaa genren kuin genren ja piti Jekkosen kanssa paketin hyvin kasassa. Taneli Knuutinen koskettimien takana on bändin todellinen ilopilleri, hymy oli herkässä läpi keikan, myös haitariin tarttuessaan. Kitaristien työnjaossa oli pientä hakemista, mutta se ei kokonaisuutta häirinnyt. Osaavia nuoria kavereita.

Bändillä on myös oivallisesti esteettistä silmää. Yhtye oli loihtinut illan työpaikastaan sinänsä pienillä asioilla hyvin kotoisen tunnelman. Muutama lamppu varjostimineen, pari näyttävää roll up-ständiä ja lattialle levitetty matto tekivät lavasta ikäänkuin bändin oman olohuoneen, jossa kelpasi tarjoilla rock´n rollia vastaanottavaiselle yleisölle.

Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band
Café Chillout, Kemi 11.11.2016

Biisilista

1. So Much to Lose
2. Only One
3. Reach for the Sky
4. Together but Alone
5. We Found Love
6. Drunk not Dead
7. The Song
8. Something Left to Save
9. Deadtime Stories
10. My Life
11. Try
12. First Born Son