Tämän päivän tarinoita

Roisto -yhtyeeltä ensimmäinen singlelohkaisu pian ilmestyvältä uudelta studioalbumilta.

14.10.2019
Kemiläinen kulttiyhtye Roisto on julkaissut ensimmäisen singlelohkaisun loppukuusta ilmestyvältä uudelta albumiltaan. Kappaleen nimi on Tämän päivän tarinat ja sen on säveltänyt ja sanoittanut yhtyeen laulajakitaristi Teemu Sainio. Sovituksesta on vastannut koko yhtye, jossa soittavat Sainion ohella rumpali Erno Jekkonen, basisti Henri Tuomivaara ja kitaristi Teemu Ylinikka. Oheisen kappaleen musiikkivideon on kuvannut ja leikannut Outlines.fi:n Pauli Maronen.

13-vuotias Roisto -yhtye kuvailee musiikillista linjaansa powerpoprockiksi. Bändi juhlistaa viidennen pitkäsoittonsa ilmestymistä perjantaina 25. lokakuuta vetämällä pitkän, runsaasti myös vanhoja hittejä sisältävän keikan Kemin RockBar & Grill 82:ssa levyn ilmestymispäivänä perjantaina 25.10. Levynjulkkarikeikalla juhlakansaa lämmittelee vuonna 2018 perustettu oululainen, kahdesta keminmaalaisesta papasta ja kahdesta kemiläisestä koulupojasta koostuva, menevää ysärityylistä rokkia soittava Harha -yhtye. Harha nousee lauteille klo 22 ja Roisto klo 23.

Roiston uutukainen julkaistaan digijakelujen lisäksi sekä vinyylinä että CD:nä. Levyjen lisäksi keikalla myös t-paitoja myytävänä käteisellä tai mobilepayllä.


Kaikki alkoi Onnellisesta perheestä

Vuonna 2006 Kemissä perustetulla Roistolla on takanaan hyvin monivaiheinen historia. Yhtye toimi aluksi nimellä Onnellinen perhe, joka soitti lähinnä suomipunkcovereita. Yhtyeen nimi muutettiin Roistoksi ensimmäisen omakustanteen ilmestyttyä. Ennen varsinaista Roistoa bändi teki omaa tuotantoa myös nimellä Vk&v.

Vk&v:n ja Onnellisen perheen aikoihin kokoonpanot vaihtelivat usein. Ensimmäisien Vk&v:n kellaridemotusten aikoihin kokoonpanossa vaikuttivat Lasse Jauhola, Teemu Sainio ja Jaakko Pimperi. Osa näiden demojen kappaleista päätyi myöhemmin Roiston ensimmäiselle omakustannealbumille. Onnellinen Perhe toimi aktiivisimpina aikoina kokoonpanolla Lasse Jauhola (kitara), Teemu Sainio (kitara), Jaakko Pimperi (basso & laulu), Jan "Bansku" Knihtilä (rummut), Joke Mikkonen (kitara) ja Pasi "Palle" Rauta (laulu).

Instrumentit vaihtelivat jäsenten läsnäolon mukaan. Toisinaan Teemu saattoi olla rummuissa ja Joke ja Lasse vaihtelivat bassojen ja kitaroiden välillä. Onnellinen perhe toimi myös Pelle Miljoonan taustabändinä. Yhteistyö Pellen kanssa jatkui myös Roiston aikana. Roisto soitti Pelle Miljoonan taustayhtyeenä sekä toimi lämmittelijäbändinä ympäri Suomea pääasiassa Pelle Miljoona & Unabomber-yhtyeelle.

Nelikosta trio-muotoon

Onnellinen perhe kutistui trioksi (Teemu Sainio -laulu/kitara), Lasse Jauhola -basso, taustalaulu, Bansku -rummut) vuonna 2006 muiden jäsenten muuttaessa eri paikkakunnille tai ulkomaille.
- Olin kirjoitellut pitkään omaksi ilokseni suomenkielisiä kappaleita, joita sitten Onnellisen perheen rippeiden kanssa alettiin treeniksellä työstämään. Osa kappaleista otettiin Vk&v-yhtyeen demolta. Kappaleet saatiin hyvässä hengessä ja tiiviissä yhteistyössä kasattua kymmenen biisin mittaiseksi albumiksi, Sainio muistelee Roiston Faacebook-sivujen bändihistoriikissa.

- Studioksi valittiin kemiläinen Plounge -studio, jota pyöritti nuori kaveri nimeltä Ville Pietarila. Ensimmäisellä levyllä ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Äänitykset ja jälkituotanto sujuivat ilman minkäänlaisia ongelmia ja levystä tuli hyvä, Sainio jatkaa.

Levy huomioitiin hyvin varsinkin bändin jäsenten lähipiirissä ja keikkapaikoilla alkoi kuulua kummia, kun yleisö lauloi biisien kertosäkeitä mukana. Bändi keikkaili ympäri Suomea muun muassa Pelle Miljoonaa lämmittellen tai kaveriyhtyeiden, kuten George Double Usen ja Jaakko & Jayn kanssa.


Suosikkibiisejä sisältänyt kakkoslevy Pimeäni

Kun uutta materiaalia kertyi, innokas yhtye marssi samaiseen Plounge -studioon Villen kanssa työstämään toista albumiaan. Joke Mikkonen oli liittynyt yhtyeeseen komppikitaristiksi ennen toisen albumin nauhoituksia. Toinen omakustannealbumi Pimeäni valmistui 2008.
- Levystä tuli huomattavasti synkempi kuin edeltäjästä ja valitettavasti kiireellä tekeminen kuuluu levyllä. Albumilta löytyy kuitenkin muutamia keikkayleisön suosikkikappaleita kuten Juoni, Onnelan portit, Jäätynyt tie ja Voima, Sainio taustoittaa.

Roisto teki albumijulkaisun jälkeen keikkoja samoissa määrin kuin ensimmäisen levyn jälkeen. Etelän keikoilla Banskua kävi tuurailemassa välillä nuori rumpalipoika Erno Jekkonen.
- Bändi kasvoi yhteen tuuraajarumpalin kanssa. Kolmatta levyä tehtäessä kokoonpano oli jälleen kutistunut trioksi. Lassen ja minun lisäkseni levyllä soitti uusi rumpali Erno. Kolmas levy Jotain, joka pitää pystyssä valmistui vuonna 2010. Levy nauhoitettiin Vihannissa Pasi Sipilän kanssa. Levy tehtiin todella tiiviissä aikataulussa kahdessa viikossa maaseudun rauhassa. Päivät nauhoitettiin ja illat saunottiin ja parannettiin maailmaa nuotiolla.


Hanskat tiskiin 2014, seuraavana vuonna taas studioon

Kolmannen levyn jälkeen yhtye kasvoi nelimiehiseksi, kun komppikitaristiksi liittyi Teemu Ylinikka. Bändi keikkaili jonkin verran ja  treenasi uutta materiaalia.
- Kappalemateriaali seikkaili progressiivisen rockin ja suomirokin välimaastossa sisältäen pianoballadeja ja muuta paskaa. Materiaali ei ottanut uomaa uidakseen ja niinpä nakattiin hanskat tiskiin, jätettiin materiaali pöytälaatikkoon ja soitettiin jäähyväiskeikka Kemissä kesällä vuonna 2014.

Kesällä 2015 Teemu Sainion 8-raiturille alkoi jälleen tallentua demoja. Kappalemateriaalista ei voinut erehtyä. Se oli ilmiselvää Roistoa. Ilman sen kummempia jahkailuita bändi löysi itsensä treenikseltä uusien kappaleiden kanssa, joista levylle valittiin kymmenen kappaletta.
- Biisit treenattiin kuosiin ja studioksi varattiin Antti Lindholmin luotsaama Boat island studios Ruotsin Vojakkalasta. Nauhoitukset tehtiin useassa eri osioissa 2015 vuoden loppupuolella ja 2016 vuoden alkupuolella, Sainio kertoo. Nauhoitusten jälkeen toinen alkuperäisbasisti Lasse Jauhola jäi pois yhtyeestä.

- Vuonna 2016 ilmestynyt IV -levy nauhoitetettiin kolmestaan. Minä vaihdoin kitaran bassoon. Ylinikan Teemu soitti levylle kaikki kitarat. Äänittäjä Antti Lindholm osallistui myös kitaroiden tekoon ja Erno soitti rummut.

Viimeisin vaihe Roiston historiassa käynnistyi keväällä 2017, kun Henri Tuomivaara liittyi yhtyeeseen basistin virkaan. Samalla alkoi viidennen studioalbumin treenaus. Ja pian koko tuotos on jälleen kuultavissa.

Roiston diskografia:

Roisto (2007)
Pimeäni (2008)
Jotain joka pitää pystyssä (2010)
IV (2016)
Kokoelma 06-10 Vol. 1 (2017)

Arwid W. & Arabian Kuu -yhtyeen muodostavat Kari Korkala, Ari Viitala ja Tepa Lukkarinen.

”Uudenlaisen musiikin soittaminen on erittäin virkistävää”

17.11.2018 julkaistavan singlen kansikuva on Elmo Salmen käsialaa.

* Arwid W. & Arabian Kuu uskoo musiikkinsa toimivuuteen. Debyyttisingle julkaistaan 16. marraskuuta.
* Katso musavideo kappaleesta Kaikki Järjestyy tämän jutun alta.

4.11.2018
Tänä vuonna Meri-Lapin bändikuvioihin on ilmestynyt bändi, joka tuo pitkästä aikaa jotakin aivan uutta alalle. Pumppu tottelee nimeä Arwid W. & Arabian Kuu ja sen muodostavat pitkään musiikin parissa työtä tehneet Ari Viitala (kontrabasso), Kari Korkala (lyömäsoittimet) ja Tepa Lukkarinen (kitarat).
Kuten bändin soitinvalikoimastakin käy ilmi, kyse ei ole ihan perinteisimmästä triosta. Silti sana perinne voidaan huoletta iskeä bändin kylkeen. Yhtye nimittäin kertoo Facebook-sivuillaan tarjoavansa vanhan ajan vintage- eli vuosikertameininkiä reippaalla otteella. On siis syytä kysäistä miekkosilta, mikä on homman nimi.
– Ari Sai herätyksen, että pitäisi keksiä jotain uutta, kasata ryhmä, joka erottuu joukosta. Asiasta on puhuttu vuosia ja sitten vain naksahti kohdalleen tämä kokoonpano, jossa soitetaan vispilällä, kontrabassolla ja akustisella kitaralla, Korkala ja Lukkarinen selostavat.
Kolmikon mukaan heidän musiikkiaan voi kuvailla moderniksi, jossa on kosolti 1940- ja 50-lukujen henkeä, ripaus mustalaissävyjä ja kansanmusiikkia sekä arabilaista poljentoa soiton sävyissä.
– Genre on erittäin vaikeasti määriteltävä, mikä sekin kiehtoo, Lukkarinen tuumii.
Arwid W:n & Arabian Kuun musiikissa on myös sävyjä, joita löytää helposti vaikkapa Tuomari Nurmion ja Tuure Kilpeläisen tuotannosta, vaikka genre onkin eri. Yhteys Tuomari Nurmioon toki tulee jo legendan tekemästä Arabian Kuu -kappaleesta.
– Uudenlaisen musiikin soittaminen on soittajalle myös erittäin virkistävää, kolmikko vakuuuttaa.

17. marraskuuta ensimmäisen singlensä julkaiseva yhtye soittaa niin omia kappaleitaan kuin tarkkaan valikoituja covereitakin.
– Omia on ohjelmistosta noin puolet, eli Arin biisejä. Kaikki kuulostaa omilta sovituksellisten ratkaisujen myötä. Omia kappaleita tulee koko ajan lisää, Korkala mainitsee.
– Hittejä hitin perään, Lukkarinen virnistää jatkoksi.
Kolmikko uskoo, että heidän musiikillaan on myös kaupallista potentiaalia.
– Jo pelkästään se, että erotumme massasta, tekee sen, kolmikko arvioi jättäen kuitenkin mainitsematta soiton tasokkuuden. Omaa osaamistaanhan toimittajille ei passaa liikaa korostaa, vaikka se olisi tottakin; kuten tässä tapauksessa ehdottomasti on.

Uuden bändin perustamisen taustalta löytyy toki paljon muutakin.
– Esimerkiksi se, että tehtiin samalla ryhmällä 15 vuotta Baarikärpänen-nimellä coverkeikkoja ja se puoli hiipui, ja nyt mennään omat biisit edellä. Ja toisekseen itselleni on satojen trubakeikkojen jälkeen on piristävää paneutua johonki uuteen ja omaan, , Lukkarinen sanoo.
59-vuotias konkari teki ensimmäiset julkiset esiintymisensä jo 1970-luvun puolivälissä. Parhaiten mies tunnetaan perustamastaan De Soto -bluesbändistä, mutta toki monesta muustakin kokoonpanosta. Monipuolisuutensa mies on todistanut omien bändiensä lisäksi soittamalla muun muassa Jope Ruonansuun, Taiskan ja Maya Paakkarin kanssa.
Parhaiten Lukkarinen tunnetaan sähkökitaroinnistaan, mutta varsinkin viime vuosina hänen käsissään on nähty yhä useammin akustinen kitara.
– Akkarin kanssa on tosiaan tullut seikkailtua nykyään paljon, se on ihan oma maailmansa, Lukkarinen vahvistaa.

Kari Korkalan taustalta löytyy muun muassa tanssiorkesteri Steelsin jäsenyys ja Ari Viitala on soittanut muun muassa bändeissä Vaiettu Vimma, Tassuvaivat, Sharp Crone sekä Arasti. Vuonna 2015 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Tähän Asti, jolla hän lopullisesti todisti biisintekijän kykynsä ja Arwid W. & Arabian Kuun kappaleet ovat jatkumoa sille. Viitala tekee myös biisien sanat.
– Ne eivät ole mitään diibadaabaa, vaan asiaa monelta kannalta, niissä käsitellään esimerkiksi jokaiselle tuttuja arkipäivän murheita, Viitala toteaa.

Kolmikon mukaan bändin saama vastaanotto keikoilla on ollut hämmentävän hyvä.
– Varsinkin ihmisiltä, jotka yleensä eivät käy keikoilla.
Kappaleista on moneksi, niin kuunteluun kuin tanssimiseenkin.
– Ehdottomasti, jos haluaa tanssia, niin poljento toimii kyllä, Korkala sanoo.
Bändillä on toiveena päästä soittamaan myös isommalla soundilla, esimerkiksi kokoonpanolla, jossa mukana olisi myös puhaltimia. Debyyttisinkulla studiossa oli mukana myös Jani-Petteri Häggin soittama saksofoni
ja Kari Hautalammen koskettimet.
Singleen, jolta löytyvät kappaleet Kaikki järjestyy ja Tuntematon, trio on varsin tyytyväinen.
– Se tuo hyvin ilmi mikä meidän bändin henki on, kaverukset painottavat.
Biisien sävellykset ja sanoitukset ovat siis Ari Viitalan, sovitukset koko bändin. Miksauksen ja äänityksen hoiti Great Sounds ky-studion Kime Klemettinen. Kannen kuvista ja layoutista on vastannut Elmo Salmi. Levyn tekemisestä on tukenut Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000.
– Jos meidän musiikki ja single ei kiinnostaisi ketään, hämmästyisin kyllä, Lukkarinen huomauttaa.
Yhtye on toimittanut sinkusta radioille 80 kopiota ja 30 muulle medialle.
–Uskoisin, että kyllä se sieltä pinosta soittoon nousee, Lukkarinen lisää.

Bändin toiveena on saada keikka-aluetta laajennettua nykyiseltä Kemi – Oulu -akselita etelän suuntaan. Sitä silmällä pitäen yhtye on ulkoistanut myynnin keikkamyyjä Marjo Sihvolalle.
– Etunamme on se, että bändimme on kevyt roudata vaikkapa olohuoneeseen, jos joku niin haluaa. Ja musiikkihan taipuu moneen tilaisuuteen, Viitala pohtii.
Lisäjulkaisujakin on jo suunnitelmissa, mutta niiden suhteen bändi toivoo löytävänsä yhteistyökumppanin.

Debyyttisinglensä julkaisujuhlaa Arwid W:n & Arabian Kuu viettää Kemin Ankkurissa perjantaina 16. marraskuuta klo 23 alkaen. Keikalla on mukana myös Jani-Petteri Hägg saksofoneineen.

Mika & Pullasormet juhlii 40 vuotista taivaltaan

Pohjolan Sanomissa 1978 julkaistu juttu yhtyeestä. Klikkaa kuvaa, niin saat sen isommaksi.


* Juhlakeikka lokakuussa Kemin Ankkurissa paraatikokoonpanolla, mukana myös Puntti Valtonen ja Jari "Heinä" Nieminen.

* Syksyn aikana on tulossa myös bändin ensimmäinen levyjulkaisu.

12.9.2018
Kemiläisiin bändilegendoihin lukeutuva Mika & Pullasormet juhlistaa bändin perustamisen 40-vuotisjuhlavuotta asiaan kuuluvalla juhlakeikalla Kemin Ankkurissa lauantaina 13. lokakuuta.

Yhtyeen ensimmäisen kokoonpanon muodostivat Hannu Tervaharju (kitara ja laulu), Jari "Heinä" Nieminen (kitara) sekä Mika Puro (rummut ja laulu). Ankkurin lavalle nousevat Niemisen ja Puron ohella Pekka Adolfsen (basso & laulu), Simo Salminen (kitara & laulu) sekä Matti Adolfsen (koskettimet).


Mika & Pullasormet perustettiin Kemin Tervaharjulla kesäkuussa 1978, kun Hannu Tervaharju oli kesälomalla Juice Leskisen bändistä ja kasasi jamikokoonpanon naapuripiirin nuorista soittajista. Poppoo päätti osallistua Kemin bändimestaruuskilpailuihin biiseillä Pulla ja Sormet.

Tuomaristo ei bändin esityksille juuri lämmennyt, mutta Ohjelmatoimisto Paul Karppinen tarjosi keikkaa seuraavaksi viikonlopuksi. Koska Tervaharjulla oli sovittuna Juicen keikka etelässä, bassoon tuli sijaiseksi Pekka Adolfsen. Koska jammailun lisäksi piti esittää laulettuakin musiikkia, tuli Simo Salminen keikalle laulamaan muutaman biisin, ja liittyi bändiin laulaja/kitaristiksi. Syksyllä yhtye täydentyi kosketinsoittaja Matti Adolfsenilla. Kokoonpano aloitti kovan treenaamisen ja siirtyi alun progevirityksistä kohti melodista rockia.

Lokakuussa 1978 yhtye voitti Kemissä pidetyt Pohjois-Suomen pop-yhtyeiden mestaruuskisat, joka oli kemiläisbändien juhlaa, jotka veivät kaikki mitalisijat. Toiseksi tuli Quo Vadis ja kolmanneksi Rostok Rockabilly Orc. Mukana oli kaikkiaan 11 bändiä, pohjoisin Kemijärveltä.
MIka ja Pullasormien eduksi mainittiin muun muassa se, että yhtye on kyennyt luomaan omapräisen soittotyylin varsin lyhyessä ajassa. Yhtyeen sävellyksiä kehuttiin herkän melodisiksi, vähän jatsahtaviksi ja ulosantia helpoksi ja vaivattomaksi.


Tuolloin 16-19-vuotiaista nuorista muodostetun yhtyeen keikkakalenteri alkoi täyttyä vinhaa vauhtia. Kahden vuoden aikana yhtyeellä yli sata keikkaa ympäri Pohjois-Suomea. Eteläisin keikkapaikka oli Nivala, pohjoisin Inari. Kitaristi vaihtui, kun Jari Nieminen lähti opiskelemaan pop-jazzkonservatorioon ja tilalle tuli Hannu "Puntti" Valtonen. Bändin settilista sisälsi yli 50 cover-biisiä 12 oman sävellyksen lisäksi.

Opiskelut ja Puntti Valtosen pääsy Juicen bändiin vei miehet eri paikkakunnille, ja bändin toiminta jäi tauolle pariksikymmeneksi vuodeksi.  Kaikki yhtyeen jäsenet jatkoivat kuitenkin soittamista eri kokoonpanoissa. Tasaisin väliajoin, vaikkakin välillä harvakseltaan, yhtye on kokoontunut juhlimaan muun muassa yhtyeen merkkipäiviä vuosina 1998 ja 2008) sekä projektityyppisesti, kuten Kemin Juice-rockit vuosina 2013 ja 2014.

Keväällä 2016 yhtye toteutetti pitkään haaveilemansa Procol Harum -tribuutin Hotelli Merihovissa. Myöhemmin samana keväänä yhtye vieraili Saariselän Tunturihotellissa Juicerock- teemalla.


Juhlavuosi saa jatkoa yhtyeen ensimmäisellä äänitejulkaisulla. Se, miksi se tapahtuu vasta nyt, johtuu Matti Adolfsenin mukaan siitä, että kun yhtye keikkaili aktiivisesti, äänitteillä ei ollut merkitystä keikkamyynnin kannalta.

Syksyn aikana ilmestyvän levyn materiaali pohjautuu keväällä 1979 YLE:lle tehtyyn kantanauhaan. Tämän jutun pääkuva on peräisin tuosta sessiosta YLE:n Kemin Pirtin studiolta.


Juhlakeikan Kemin Ankkurissa lauantaina 13.10 aloittaa Erkki Huru Band klo 22. Mika & Pullasormet nousee lavalle klo 23. Liput juhlahumuun maksavat 15 €.