Raskasta Joulua toimii yhä, vaikka wow-efekti jäi puuttumaan

Raskasta joulua -kiertue. Tervahalli, Kemi 19.11.2017

Vuonna 2004 perustettu - kyllä, siitä on jo niin kauan - Raskasta joulua musiikkiproduktio on vuosien saatossa kehittynyt Suomen mittakaavassa varsin suureksi vuosittaiseksi tuotannoksi, joka kiertää laajasti ympäri maata. On hienoa, että moinen kokonaisuus tuodaan myös pienemmille paikkakunnille.

Tuotannon idea on yksinkertainen, esittää joululauluja heavyversioina lajityypin ykkössolistien laulamina. Kitaristi Erkka Korhosen idea on pikkuhiljaa ottanut enemmän ja enemmän tuulta alleen - jopa niin paljon, että Tasavallan Presidenttikin on äitynyt sitä kehumaan.

Eikä turhaan, sillä ovathan joululaulut raskainakin versioina äärimmäisen hienoja. Ja onpa joku sanonut, että silloin ne ovat jopa parhaimmillaan. Joka tapauksessa, tämäkin todistaa sen, että kappale kuin kappale voidaan sovittaa melkeinpa millaiseksi tahansa.


Myös yleisön kiinnostus on kasvanut vuosi vuodelta ja moni kiertueen keikoista on myyty loppuun jo ennakkoon. Sunnuntaina Kemissä Tervahalli ei ollut ihan loppuunmyyty, mutta melkein. Paikalla oli arviolta 900 - 1000 ihmistä ja yllättävän moni tuttu oli RJ-tapahtumassa ihan ensimmäistä kertaa. Veikkaanpa, ettei myöskään viimeistä, sillä onhan parituntinen pläjäys sellainen paketti, että sen seurassa viihtyy. Ja samalla raskaan rockin ilosanoma saa uusia kuulijoita.

Raskasta Joulua vieraili Kemin Tervahallissa nyt toisena vuotena perättäin. Sitä ennen RJ -keikka koettiin kahdesti Torniossa, ensin musiikkitalolla ja sitten Torandassa. Kemin ja Tornion lisäksi RJ-tuotanto on nähty Lapissa vain Rovaniemellä. Nyt Kemissä järjestelyt toimivat uuden kiertuetuottajan näpeissä viime vuotta paremmin. Lava oli sijoitettu salin länsipäätyyn, eikä pitkittäisivulle kuten viime vuonna. Tämä oli hyvä ratkaisu, kuten istuintuolien asettelukin permannolle. Ainoastaan salin takaosa oli varattu seisoskelijoille - ja virvokkeiden nauttijoille.


Tervahalli ei silti ole ideaali - ei tiloiltaan, eikä akustiikaltaan - mutta se on kuitenkin toistaiseksi paras paikka Kemissä isoille konserteille musiikkitaloa odotellessa. Kunpa joku ottaisi kopin ja ryhtyisi sellaista toden teolla puuhaamaan. Olen aiemminkin heittänyt ilmoille ajatuksen, että näppärimmin sen voisi toteuttaa entisen Pohjolan Sanomien (RIP) toimitilan painohalliin, jossa tilaa ja korkeutta on käsittääkseni riittävästi.

Kaikki kolme edellistäkin Meri-Lapissa pidettyä RJ-keikkaa nähneenä ilta oli kuitenkin kokonaisanniltaan aiempia vaisumpi. Ensinnäkin keikan ensimmäinen osuus sisälsi lähinnä kappaleita uusimmalta RJ-albumilta ja joukossa oli sellaisia joululauluja, joita en muista aiemmin kuulleeni. Toki myönnettävä on, että uusituminen on usein jatkuvuuden elinehto, mutta ei välttämättä joululaulujen kohdalla. Uskoisin, että valtaosa yleisöstä tulee kuulemaan tuttuja joululauluja.

Toki nytkin niitä oli ohjelmistossa kosolti, eikä Marco Hietalan esittämää Varpunen jouluaamuna -laulua voi kuivin silmin kuunnela. Ja saman miehen vetämä keikan päätöskappale Ave Maria on niin ikään herkistävä veto.


Ei konserttia voi tylsäksi moittia, mutta vaikka valoja oli lisätty hitosti, samoin savuja ja myös taustaprojisointeihin oli satsattu aiempaa enemmän, illasta puuttui ns. wow-efekti. Vai olisiko niin, että neljännellä kerralla sitä ei kannattaisi enää odottaakaan.

Iltaan olisi tuonut hyvää vaihtelua edes yhden naissolistin mukanaolo. Tällä kertaa Kemissä lavalle nousivat Hietalan ohella Tony Kakko, Tommi Salmela ja JP Leppäluoto. Kaikki hienon hienon äänen ja sen käytön omaavia miessolisteja, mutta silti yksi naisääni olisi tehnyt todellakin terää.

Mieluiten olisin nähnyt Tarja Turusen, mutta myös Floor Jensen tai Elize Ryd olisivat kelvanneet paremmin kuin hyvin. Toki ymmärrän, etteivät hekään voi olla joka keikalla mukana, mutta silti. Jotain jäi puuttumaan, kuten esimerkiksi Tony Kakon ja Elize Rydin taannoin esittämä huikea Julen är här -duetto.

Anyway, on kuitenkin hienoa, että RJ-konsepti elää ja voi hyvin. Siitä hatunnosto koko RJ-joukkueelle taustavoimineen. Toivottavasti ensi vuonna nähdään taas.