Rantapenger julkaisi kakkossinglensä Lauluniekka

Samuli Paldanius. Kuva: Matias Haataja.


"Kappale kertoo kaikkialla kauneutta näkevästä Lauluniekasta, jonka laulut voittavat positiivisuudellaan sotien pahuudet"


24.11.2020
Maisemallista ja elämää romantisoivaa pop-musiikkia tekevä Rantapenger -yhtye on julkaissut toisen singlensä. Kappale Lauluniekka edustaa tämän päivän moderni folk-iskelmää.
– Lauluniekka on trumpetteineen ja kymmenpäisine kuoroineen mahtipontinen, kansallislaulujen tasolle paisuva folk-julistus. Siinä missä minä sanelin ensisinglellä kaiken tarkasti bassolinjoja myöten, nyt on annettu tilaa myös yhtyetovereiden luovuudelle, kertoo kappaleen säveltänyt ja sanoittanut Samuli Paldanius.

Lauluniekka -kappaleen biisi-idean Paldanius kertoo saaneensa lokakuussa 2018 sain J. Karjalaisen keikalla. Perusajatus oli Lauluniekka, joka näkee kaikkialla kauneutta ja kirjoittaa lauluja, jotka positiivisuudellaan voittavat sotien pahuudet.
– Ajatus perustuu kliseiseen ”kynä on miekkaa mahtavampi” -sanontaan ja se sopii Lauluniekan kaltaiselle, kirkasotsaiselle sentimentaalikolle, Paldanius jatkaa.


Paldanius kertoo tehneensä kappaleesta ensimmäisen demon maaliskuussa 2019, vaikka teksti vaati vielä hiomista.
– Lisäksi päässäni pyöri melodiantynkä, jota en saanut päästäni ulos. Tuosta melodiasta olisi tuleva kappaleen C-osa. Kului kuukausia, kunnes eräänä yönä unen rajamailla tuo melodia saapui päähäni kristallinkirkkaana ja ponkaisin ylös poimimaan sen talteen.

Työstö eteni siten, että tämän vuoden koronakeväällä Paldanius matkusti soittimien ja äänityskamojen kanssa lapsuudenkotiinsa Simoon, missä hän kirjoitti uusia lauluja ja työsti keskeneräisiä valmiiksi.
– Työjärjestyksessä ensimmäisenä oli visiotani vastaava demo Lauluniekasta. Jättääkseni yhtyetovereille tilaa, en tällä kertaa soittanut bassoja, enkä ohjelmoinut midi-rumpuja lainkaan. Voin sanoa, että kyllä kannatti. Rumpali Tomi Krutsinin ehdotuksesta C-osan melodiasta tehtiin myös intro, jolloin biisi nousi täysin uusiin sfääreihin ja siitä tuli koko laulun ydin.

Lopulta Lauluniekka äänitettiin syyskuussa 2020.
– Biisi kasvoi isommaksi kun osasin toivoakaan ja tästä on pitkälti kiittäminen Tomin visiota biisin introsta. Tämä innosti minua kirjoittamaan kappaleeseen ensimmäisen puhallinsovitukseni ja haalin hyvistä ystävistäni kuoron, jotka hoilaavat kanssani tuota folk-anthemia.

Rantapenger -yhtye julkaisi ensisinglensä Taas on tullut syys lokakuussa 2019 ja valmistelee parhaillaan esikoisalbumiaan, joka sisältää muun muassa molemmat julkaistut singlet.

Samuli Paldanius on vuonna 1992 syntynyt ammattimuusikko, joka tunnetaan discokuningatar Einin live-yhtyeestä vuodesta 2017 alkaen. Paldanius on kotoisin Lapin eteläisimmästä kunnasta Simosta, viettänyt nuoruutensa Oulussa ja helsinkiläistynyt vuonna 2016. Rantapenger -yhtyeessä hänen vastuullaan ovat sanoitus, sävellys, laulu, kitara, koskettimet ja huuliharppu.

Yhtyeen basisti Mikko Kanniala vaikuttaa myös mm. kokoonpanoissa Neiti Olga, Rohkeat Kuvat ja Sepikka.

Rummuista ja muista lyömäsoittimista vastaava Tomi Krutsin tunnetaan yhtyeistä Absoluuttinen Nollapiste ja Tulenkantajat.

Lauluniekka single:

* San./säv. Paldanius sov. Paldanius, Krutsin, Kanniala)
* Samuli Paldanius – laulu, akustinen kitara, sähkökitara, baritonikitara, Mellotron, taustalaulu, puhallinsovitus
* Mikko Kanniala –basso
* Tomi Krutsin – rummut, lyömäsoittimet
* Trumpetti Joona Kilponen
* Kuoro: Samuli Paldanius, Tomi Krutsin, Mikko Kanniala, Joni Seppänen, Jere Lilja, Matias Ahtinen, Aki Saarela, Eetu Heikkinen, Pentti Väisänen ja JP Suomalainen
* Tamburiini Väinö Karjalainen
* Äänitys: Väinö Karjalainen / Kvark Studios & Samuli Paldanius
* Miksaus: Väinö Karjalainen
* Masterointi: Matias Kiiveri / Hollywood House
* Kannen valokuva: Maritta Paldanius (1995)
* Kansitaide: Samuli Paldanius

Mikko Nuorala julkaisi albumillisen omaa musiikkia

Mikko Nuorala. Kuva: Tuomo Jakku.


"Matka ideasta valmistumiseen oli pidempi kuin kuvittelin "


22.11.2020
Muun muassa bilebändi Grooving High Allstarsista tuttu kitaristi Mikko Nuorala on saanut valmiiksi ensimmäisen sooloalbuminsa. Pakko painaa -albumi julkaistiin digialustoilla perjantaina 20. marraskuuta.
- Matka ideasta toteutuksen valmistumiseen oli pidempi kuin alunperin kuvittelin mutta nyt olen tässä ja erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että peli on avattu, olen virallisesti levyttänyt omaa musiikkia omalla nimelläni, Nuorala kertoo.

Levyltä löytyy Nuoralan aiempien singlejulkaisujen lisäksi neljä uutta kappaletta.
- Bluesia, folkia ja jonkinmoista vanhahtavaa iskelmää, innolla levynsä julkaisua odottanut Nuorala luonnehtii.

Levyllä on kappaleet Johdanto, Vanha Kettu (Der alte), nimikappale Pakko painaa, Sotilaan haave, Kuka se on?, Tyylikkäästi kännissä, Pekka sekä Laulakaa Tanssikaa.

Nuoralan tuoreen albumin voit kuunnella jutun yläpuolelta. Miehen musiikkiin eri digialustoilla pääsee kätevästi käsiksi Nuoralan itsensä koostaman linkin https://ffm.to/jj16dyr kautta.

Nuoralalla on ollut levynteossa tukenaan joukko taitavia muusikoita, Tuomas Laajoki (sähkökitara), Joonas Karjalainen (pianot), Mikko Raappana (basso) ja Jeremia Kangas (rummut).
- Loistavia soittajia, joilta onnistui kaikki, mitä vain tajusi pyytää. Lisäksi renesanssimies Tuomo Jakku otti kaikki valokuvat ja soitti siinä sivussa vielä Sotilaan haave-biisiin rummutkin, Nuorala kiittelee.
Äänityksestä, miksauksesta ja hyvistä soundeista on vastannut Lasse Tapio Junnila ja masteroinnista Jarno Alho (Alho Audio Mastering).


Mikko Nuorala on tällä viikolla neljä vuotta täyttäneen rovaniemeläisen Musiikkikoulu Pop Upin kitara- ja bändisoiton opettaja sekä toinen yrittäjä puolisonsa, sodankyläläislähtöisen Heli Kaltiokummun ohella. Nuorala opettaa myös ukulelea, mandoliinin soittoa ja biisintekoa.

Ennen oman musiikkikoulun perustamista simolaislähtöinen Nuorala on tehnyt pitkään muusikon töitä kitaristina, basistina ja laulusolistina. Koulutukseltaan hän on musiikkipedagogi (AMK).

Bilebändi Grooving High Allstarsin riveissä Nuorala teki 12 vuoden ajan keikkoja ympäri Suomen jopa 120 keikan vuositahtia, yökerhoista televisioesiintymisiin. Yhtyeen tunnettavuutta lisäsi televisiossa nähty Bilebändi 2012 -kilpailu, jossa yhtye sijoittui toiseksi. Vuosien varrella yhtye teki toistatuhatta keikkaa.


Keikkakilometrejä on kertynyt monen muunkin yhtyeen kanssa. Näitä ovat muun muassa tanssiorkesteri Ketola & Witikainen ja bilebändi Kopla X, jonka riveissä Nuorala on esiintynyt tuuraajana silloin tällöin. Muuten Nuorala keikkailee nykyään opetustyönsä ohella niin soolona, duona kuin freelancemuusikkonakin. Duokeikoista nostettakoon esille kupletteihin erikoistunut mainio duo Maitopojat, jonka toinen osakas on kemiläislähtöinen Tommi E. Virtanen, monipuolinen muusikko, toimittaja, kirjailija ja ohjaaja.

Ensimmäisen kerran Nuorala nousi julkisuuteen torniolaisyhtye Strange Fruitin kitaristilaulajana. Yhtye julkaisi myös kaksi  levyä; Cold blusion (2004) ja Strange Fruit (2005), joiden kappaleiden teosta Nuorala vastasi yhdessä yhtyeen toisen kitaristin Oula Mommon kanssa.


Jalat tukevasti maassa ja tavoitteet tapissa


Three Star Riot julkaisee joulukuussa kaksi ensimmäistä sinkkuaan.

18.11.2020
Three Star Riot on bändi, jolla jalat on tukevasti maassa ja tavoitteet tapissa.
- Ikuinen haave ja tavoite on olla bändi, jota voi ylpeästi kutsua Suomen parhaaksi livebändiksi, paaluttaa yhtyeen laulusolisti ja kitaristi Tuomas Julku.
Hiukan vajaat kaksi vuotta olemassa olleen yhtyeen filosofiakaan ei kuvia kumarra.
- Yleisölle tarjoamme sitä, mitä he eivät tienneet haluavansa. Suomen parasta punkabillyä, Julku alleviivaa.


Kolmen Tähden Mellakka sai alkunsa joulukuussa 2018, kun Julku ja bändin kontrabasisti Jere Peurasaari päättivät toteuttaa molempien pitkäaikaisen haaveen punkabillybändistä, joka kulkisi australialaisen The Living End -yhtyeen jalanjäljissä. Samalla se tiesi myös sitä, että pitkäaikaisten kaverusten edellinen bändi, yhden pitkäsoitonkin (Dead City Dreams, 2015) julkaissut TimeKillers lyödään telakalle.
- Totesimme, että aika on tälle kohtuukypsä, Julku perustelee.
Entäpä mistä nimi bändille?
- Se on otettu suoraan Jaloviina -pullon kyljestä, Julku nauraa.


Keminmaasta lähtöisin olevat Julku ja Peurasaari pestasivat rumpuihin Tuomaksen "konservatorio-ottopoika” Oscar Suovaniemen. Espoosta lähtöisin oleva Suovaniemi opiskelee siis Lappian Pop & Jazz konservatoriossa Torniossa, joka on myös Julkun nykyinen kotipaikka. Peurasaaren kotipaikka on Oulu.
- Alkuvuodesta 2019 aloitettiin varovaisesti kokeilemaan siipiä yhteissoiton suhteen. Lopulta kuitenkin vuosi 2019 valui töiden, opiskelujen ja muiden bändikuvioiden takia kohtalaisesti sormien läpi, Julku kertoo.

Todellinen herääminen trion suhteen tapahtui alkuvuodesta 2020, kun bändi buukattiin keikalle Kemin Rock Bar & Grill 82:een.
- No, sitten tuli korona ja lopputuloksen musiikkikentän suhteen kaikki varmasti tietääkin, Julku puuskahtaa.
Three Star Riot on kuitenkin käyttänyt korona-ajan varsin tehokkaasti hyväkseen.
- Olemme hioneet yhteissoittoa ja omaa materiaalia live- ja julkaisukuntoiseksi. Loppuvuosi 2020 onkin ollut tosi päämäärätietoista kulkua kohti julkaisuja, bändin brändäämistä ja ulkoasun luomista. Työtä ei tehdä enää nuoruuden innolla, vaan ihan oikeasti kokemuksella, Julku painottaa.


Ja joulukuussa se tapahtuu. Three Star Riotin kaksi ensimmäistä sinkkujulkaisua mäjähtävät rokkikansan ihmeteltäväksi. Singlet Sorry ja Where Have You Gone julkaistaan 4.12. ja 11.12, kahtena perättäisenä perjantaina. Molemmat biisit on äänitetty Kemin Epätoivolassa Teemu Ylinikan (Slap Betty, Teemu Ylinikka & The Hillevi Street Band) kanssa. Miksauksesta ja masteroinnista vastaa Harvola Musicin Henri Arvola.

Julku on säveltänyt ja sanoittanut molemmat biisit ja sovitukset ovat syntyneet koko yhtyeen yhteistyön tuloksena.

Bändin taivalta voi seurata myös Facebookissa ja tykkäyksetkin varmasti kelpaavat: https://www.facebook.com/threestarriotofficial/?ref=page_internal ja Instagramissa https://www.instagram.com/3xriot/





Ville Liimatainen ja Ajomiehet -yhtye laittaa isomman vaihteen päälle

Ville Liimatainen ja Ajomiehet. Kuva: Antti Hämeenkorpi.


Debyyttisinkku Tuhlaajapoika julki 27.11. Samana päivänä julkaistaan Keminmaan Käpylässä kuvattu kappaleen musiikkivideo.


8.11.2020
Kemiläisille ja muillekin pohjoissuomalaisille jo tutuksi tullut, kovaa nousua tähtitaivaalle tekevä Ville Liimatainen & Ajomiehet -yhtye ottaa ison stepin urallaan julkaisemalla debyyttisinglensä Tuhlaajapoika perjantaina 27.11.

Yhtyeen keulamies Ville Liimatainen on kotimaisesta musiikkielämästä tutun Liimataisen veljeskolmikon nuorin. Ajomiehet -yhtyeensä kera hän esittää ja tuottaa Agents-henkistä musiikkia. Yhtyeen jäsenten tiet osuivat yksiin Kemissä vuonna 2017.

- Olin Kemissä töissä baarissa, jossa orkesteri jamitteli. Työpäivän päätteeksi hyppäsin baaritiskin takaa lavalle laulamaan Paratiisin. Homma toimi täydellisesti ja niin soittajat kuin yleisökin näyttivät yllättyvän topisorsakoskimaisesta äänestäni ja esiintymistyylistäni – jotka ovat varsin luontainen osa minua, ei opeteltuja maneereita. Päätimme tehdä yhden juhannuskeikan. Sitä on vedetty nyt kolme vuotta, Liimatainen kertoo.


Sittemmin bändi on nähty lukuisilla täysillä lavoilla Pohjois-Suomessa ja matka jatkuu nyt myös kohti etelää. Livenä kuulijansa vakuuttanut kokoonpano esittää koko kansalle tuttuja suomi-iskelmän klassikoita ja käännösbiisejä, mutta myös omaa materiaalia. Kokonaisuus tarjoaa beatmusiikkia, rautalankaa ja rock’n’rollia.

Yhtyeen kokoopano vokalistina toimivan Liimataisen takana muodostuu kemiläisen muusikkokaartin eturivin taitureista. Kitaroinnista vastaavat Henry Hiltunen ja Tuomas Laajoki, bassoa soittaa Michael Czech, rumpuja Jari Keinänen ja koskettimia Kari Hautalampi.


Debyyttisinkku Tuhlaajapoika on Villen veljen Jonne Aaronin käsialaa
 - Kun kuulin Villen ja Ajomiesten meininkiä, innostuin valtavasti ja halusin ehdottomasti tarjota heille biisiä. Hienoa, että juuri tämä kappale valikoitui yhtyeen debyyttisinkuksi. Toivon menestystä Villelle niin veljenä kuin kollegana, Jonne Aaron intoilee.

Kappaleen sanoituksesta vastaa Artturi Ketola ja tuotannosta säveltäjä- ja muusikkolegenda Esa Nieminen.
- Yhtyeen jäsenten kanssa oli äärettömän helppo toimia. Arvostan heidän nöyrää asennetta tekemiseen. Ja mikä hienointa, bändillä on oma suomisaundi niin Villen laulussa kuin kitaroinnissakin. Olen todella ylpeä lopputuloksesta, Nieminen kehaisee.

Tuhlaajapoika julkaistaan perjantaina 27.11.2020, jolloin se löytyy Spotifysta ja muista digipalveluista. Biisi on nauhoitettu syyskuussa Helsingin Finnvoxilla, joka on Suomen suurin ja legendaarisin äänitysstudio. Kappaleesta julkaistaan myös musiikkivideo, joka on kuvattu Keminmaassa motelli-ravintola Käpylässä.

Bändin keikkamyynnistä vastaa Hype Productions Oy ja siellä Liimataisen veljessarjan vanhin eli Tommi Liimatainen. Mediatiedotuksesta puolestaan vastaa ProPromotion Oy:n Taija Holm, joka on palkittu viidesti alan parhaana PR-/markkinointihenkilönä.

ProPromotion Oy:n asiakkaita ovat muun muassa Eppu Normaali, Jonne Aaron, Katri Helena ja Juice Originals sekä lukuisat festivaalit. Lisäksi yritys tuottaa viestintä- ja PR-palveluja tv-, teatteri- ja elokuvatuotannoille sekä kirjakustantamoille.  

Flesh Roxonin nykyisessä kokoonpanossa soittavat Nicky Rothen (kitara ja laulu), Thomas Roxon (rummut), Tuomo "Muumio" Kaarakainen (basso) ja Tony Narrows (kitara).

Let´s Fuckin Die

Sinkun kansitaide on kemiläisen Pauli Marosen käsialaa.


Flesh Roxon pureutuu uudella singellään masennukseen ja mielenterveysongelmiin. Taustalla on bändin jäsenten omakohtaiset kokemukset.


30.10.2020
Kemiläislähtöisen Nicky Rothenin luotsaama Flesh Roxon iskee tänään julkaisemallaan uudella singlellä Let´s Fuckin Die varsin ajankohtaiseen aiheeseen, jota kotimaisessa rocktematiikassa on käsitelty vähemmän, masennukseen ja mielenterveysongelmiin. Taustalta löytyy niin Nickin kuin muidenkin bändin jäsenten omakohtaiset kokemukset.
– Biisi kehkeytyi Siilinjärvellä ollessani automatkalla kohti Lapinlahtea kaverin luo. Perillä piti ottaa heti kitara käteen ja tehdä biisin runko valmiiksi. Sanatkin tuli kuin itsestään. Ja biisi toi juurikin sen hetkisen fiiliksen hyvin itseensä. Pohjalla siinä on pitkä masennusjakso, joka toi epätoivoisen olon ja halusin tehdä siitä kappaleen, Rothen kertoo.

Mt-ongelmia nuoresta saakka

Mies kertoo kamppaileensa masennuksen ja mielenterveysongelmien kanssa nuoresta saakka.
– Myös viinan kanssa on tullut läträttyä aika monia vuosia. Taiteilijan elämä on välillä semmosta ja tämmöstä. Mutta nyt ollaan vähän parempaan suuntaan matkalla.

- Masennus ja mielenterveysongelmat ovat olleet läsnä mun elämässä siitä asti kuin isä kuoli Kemissä ollessani 17-vuotias. Siitä alkoi alamäki ja mieli järkkyi aika rajusti. Ja sitten tuli päihteet kuvioihin, mikä sotki pakkaa entisestäänkin.  Olen ollut todella syvässä päädyssä näiden mielenongelmien kanssa. Osa niistä on itseaiheutettuja, osa ei, Rothen paljastaa.

Biisijulkaisun myötä Flesh Roxon asettuu tiukasti taisteluun masennus- ja mielenterveysongelmia vastaan.
– Elämme maailmassa, jossa mielenterveysongelmien annetaan liian usein mennä aivan liian pitkälle, ennen kuin apua saa. Yhtyeemme jäsenet ovat kokeneet masennuksen ja muita mielenterveysongelmia, ja tämä on meidän virallinen lausuntomme aiheesta. Me kaikki täällä taistelemme. Meillä kaikilla on oikeus tulla kuulluiksi. Sinä olet tärkeä. Minäkin olen. Ja olen tukena, kun sitä tarvitaan. Stay safe – stay positive, yhtye julistaa.

Pitkäsoitto luvassa helmikuussa

Let´s Fuckin Die on ensimmäinen lohkaisu näillä näkymin helmikuussa julkaistavalta Flesh Roxonin kolmannelta pitkäsoitolta Songs of Darkness. Julkaisijana on saksalainen Dark Wings -levy-yhtiö. Tuottajana toimii Simo Pussinen.
– Sitä ennen julkaisemme vielä kaksi sinkkua. Kaikkiaan levylle tulee 11-12 biisiä. Levyltä löytyy aika paljon melankolisia sävellyksiä ja goottihenkisiä lyriikoita. Mun oma lemppari levyltä on Sorry -niminen anteeksipyyntökappale minkä kirjoitin mun läheisille.

Sinkun kansitaiteesta on vastannut kemiläinen Pauli Maronen.
- Pale on tehny vuodesta 2007 meille kansitaidetta. Hän on Kemin luottopakki niissä hommissa, Rothen kiittelee.
Let´s Fuckin Die -biisistä tulee 13. marraskuuta myös musavideo, joka on tehty Helsingissä Horror Shopin omistajan Sami Haaviston ohjaamana.

Vaikka aroista, rankoista ja hyvin omakohtaisista aiheista biisejä tekeekin, Rothen ei pelkää hörhöksi leimautumista, mikä tietysti on riskinä.
– Uskoisin et ihmisillä on jo sellainen kuva minusta, että meno on välillä epävakaata. Ainakin sen lähipiiri sen tietää. Ja onhan se, tunnistan itseni kyllä tuosta, Rothen tunnustaa.
– Minähän olen riski koko jätkä, mies hörähtää perään ja jatkaa:
– Mut aina on selviydytty ja se onkin tärkeää kun pohja on vastassa. Eteenpäin meneminen on todella tärkeää, rokkari painottaa.

Rockyhtye, ei psychobillybändi

Flesh Roxonin edellisestä albumista Darker Side of Life (2015) on jo viisi vuotta aikaa, ja debyyttilevy Flesh to the Bonesta (2013) pari vuotta enemmän.
– Uskoisin että Flesh Roxon fanit ovat kauan odottaneet meiltä uutta musiikkia. Nyt sitä viimein on tarjolla, Rothen muistuttaa ja lisää, että Flesh Roxon on rockyhtye, ei psychobillybändi.
– Sen haluan alleviivata tässä ja nyt.

Flesh Roxonin nykyisessä kokoonpanossa soittavat Nicky Rothenin (kitara ja laulu) lisäksi Thomas Roxon (rummut), Tuomo "Muumio" Kaarakainen (basso) ja Tony Narrows (kitara).

Uudella sinkulla ja tulevalla albumilla vierailee lisäksi turkulaistunut Matthew Janaitis, joka tunnetaan CKY- ja Bam Margera FFU –bändeistä sekä yhteistyöstään Andy McCoyn kanssa. Myös Rothen teki takavuosina duokeikkoja McCoyn kanssa, joka myös oli vieraileva kitaristi Darker Side of Lifen kolmella biisiraidalla.
– Tapasin Matthewin eka kerran Tampereella vuonna 2014, kun meidän piti lämpätä Bam Margeran bändiä Tullikamarin Klubilla. Bam oli loukannut itsensä jossain stuntissa Islannissa, eikä päässyt paikalle lainkaan. No, me saatiin silti soittaa ja pyysin Mattia kitaraan ja hän tulikin mukaan  pariin biisiin. Siitä asti on tunnettu ja pidetään nykyään aika paljonkin yhteyttä. Mies asuu Turussa, jossa käyn säännöllisesti kyläilemässä, Rothen kertoo.

Korona riesana monellakin tavalla

Tulevan albumin biisejä Rothen on päässyt rustaamaan korona-aikana, kun keikkaa on ollut vähemmän. Korona on vaikuttanut niin Rotheniin kuin bändinkin kuvioihin turhankin laajasti.
– Ensinnäkin korona pilasi viime kevättalvella meidän isoimman rundin tähän mennessä, Rothen muistuttaa, viitaten Lordin Euroopan Killectourin keskeytymiseen. Flesh Roxon oli kiertueella siis Lordin lämmittelijänä.
– Onneksi kuitenkin kerettiin 4,5 viikkoa kiertää ja saatiin isompia ovia auki ens vuodelle. Nyt ollaan sitten käytetty aikaa uuden musiikin tekemiseen ja muun muassa levyn nauhotuksiin.

Killectourin loppuosa on siirretty helmikuulle, ja rundia on määrä jatkaa 6.2.2021–28.2.2021. Keikkapaikat ovat kuitenkin vaihtuneet, joten rundia ei varsinaisesti jatketa siitä, mihin se kevättalvella keskeytyi.
Rothen tiedostaa, että koronanperkele vaanii edelleen ja kiertueen peruuntumisen uhka on edelleen olemassa.
– Voihan olla, että korona lyö taas kapuloita rattaisiin. Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Mää ja bändi haluttas kovasti kyllä lähteä rundille ja meidän porukka pystyi hienosti hoitamaan isommatkin lavat. Saa nähä miten käy, Rothen puntaroi.

Rothen sairasti itsekin koronan

Rothen sairasti myös itse koronaviruksen aiheuttaman Covid19 -taudin.
– En tiedä mistä sen onnistuin haalimaan. Sitten sairastutin myös tyttöystäväni. 2,5 viikkoa oltiin himassa karanteenissa. Päästiin kuitenkin aika helpolla, kun kummallakaan ei ollut liiemmin oireita. Normaali flunssaa kovempana näyttäytyi meille.
– Mun positiivisen näytteen takia meni iso Flesh Roxon -keikka Logomossa sivu suun ja samoin kävi akkarikeikoille, Rothen lisää.
Eikä keikkakalenteri järin muhkea ole vieläkään.
– Tällä hetkellä kalenterissa yksi keikka Leppävirralla Cosy Casket -rock n roll tapahtumassa 12. joulukuuta.

Keikkoja saisi siis olla enemmänkin ja Rothen uskoo, että tilanne korjaantuu, kunha korona poistuu kuvioista takaoikealle. Mutta ihan jatkuvasti hänkään ei halua olla tien päällä.
– Normaalisti teen noin sata keikkaa vuodessa. Se tahti on mulle riittävä, enempää en haluaisikaan tehdä.

Kemiin keikalle, kun virus hellittää

Kotiseutujaan Rothen ei ole unohtanut.
– Kemissä tullaan käymään keikalla, kunhan virus hellittää ja rajotukset puretaan. Terveiset Kemiin kaikille tutuille multa ja meän bändiltä. Mä rakastan kemiläisiä ruokapaikkoja, enkä malta odottaa, että pääsen joulukuussa taas käymään siellä. Kemistä oon kehtaan sanoa. Pysykää terveinä siellä.
Myös Rokkineuvos saa Rothenilta palautetta.
– Kiitos sulle, kiva kun aina jeesaat näissä, että saa biisiä ja bändiä taas maailmankartalle.

Kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta Rothen katselee luottavaisesti tulevaisuuteen, eikä kadu menneitäkään.
– Mä rakastan rock n rollia, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Asiat on tällä hetkellä ihan hyvin ja mulla on tukena mahtavat jätkät bändissä. Kotona rakas tyttöystävä ja Kemissä äiti, kenelle voi aina soittaa jos masentaa, Rothen tiivistää.
 

Melmbrosian jäsenet vasemmalta oikealle: rumpali Ilari Taipalus, kitaristi Roope Jokela, laulaja Ina Myller, kosketinsoittaja Topi Lepojärvi sekä basisti Vesa Virtanen - kuvasta puuttuu viulisti Sanni Kauppinen.

Virkistävän raikas Melymbrosia julkaisi ensisinglensä

Melymbrosian kansitaide on Veera Kähkösen käsialaa.

Kelttiläisvaikutteista ja elokuvallista indierockia soittavan yhtyeen biisintekijä on keminmaalaislähtöinen Topi Lepojärvi.

20.8.2020
Yhtye nimeltä Melymbrosia kannattaa laittaa korvan taakse. Vast´ikään ensimmäisen singlensä julkaisseesta bändistä kuullaan vielä. Bändin erinomainen debyyttisingle Wind in Your Hair on juuri sitä, mitä kuusijäseninen Melymbrosia lupaa; tunnelmallisista, kelttiläisvaikutteista ja elokuvamusiikillista englanninkielistä indierokkia.
– Kappaleen sanat syntyivät kelttiläishenkisen musiikin innoittamana kertomuksena menetyksestä ja kaipuusta. Biisissä myös viittaillaan kirjoihin ja kansanlauluihin kuten Erämaan kutsu ja Scarborough Fair. Minulla on yhä tallessa vihko, jonka yhdellä sivulla on lyriikoiden ”first draft” ja heti seuraavalla sivulla lopullinen, nykyäänkin kuultavissa oleva versio, kertoo yhtyeen biisintekijä Topi Lepojärvi.

Biisi on levytetty Jyväskylässä, missä Lepojärvi on opiskellut pop/jazz-pianonsoittoa vuodesta 2015. Itse asiassa koko kuusihenkinen bändi opiskelee samassa opintoahjossa Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradiassa. Biisin säveltäjäparina Lepojärvellä oli kitaristi Henri Nilsén, sanoitus on Lepojärven käsialaa.

Kotikutoisia biisejä ilman tavoitteita

Lepojärvi ja Nilsén myös perustivat Melymbroiian. Tämä tapahtui vuonna 2017.
– Vuonna 2017 päätimme Henrin kanssa alkaa äänittää akustisia biisejä kotikutoisesti. Alkujaan tarkoitus oli tehdä kirjallisuudesta teemoja nappailevaa musiikkia kahdelle laulaja-kitaristille, ilman sen kummempia tavoitteita. Lopulta kiinnostus kokeilulliseen ja monipuolisempaan musiikkiin voitti. Keskityin kosketinsoittimiin ja muut yhtyeen soittajat löytyivät Jyväskylästä., Lepojärvi kertaa.
Sittemmin Nilsén on jäänyt pois yhtyeen riveistä muiden bändikiireidensä vuoksi.
Lepojärven mukaan singlellä soittava kokoonpano soitti yhdessä ensimmäistä kertaa syystalvella 2019.
– Mutta studioajan saimme vasta kesällä koronan viivästytettyä tilannetta, mies huomauttaa.

Biisi voi syntyä yhdellä istumalla

Vaikka Nilsén ei enää ole mukana yhtyeessä, hänen panoksensa on edelleen vahvasti mukana bändin biiseissä.
– Kappaleista vanhimmat ovat lähteneet ideoistani, joiden pohjalta olemme rakenteen ja dynamiikan päättäneet Henrin kanssa, joskaan uudelleensovitusten myötä monia niistä ei kyllä enää tunnista samoiksi biiseiksi. Uudemmissa kappaleissa minulla on usein ollut kaikki hahmoteltuna heti alkuun, ennen kuin olemme katsoneet sovituksia yhdessä bändin kanssa, Lepojärvi kertoo.

Biisien syntyprosessia Lepojärvi sanoo tuskalliseksi, mutta naurahtaa heti perään.
– Ei silti niinkään. Kunhan on käsitys teemoista ja tunnelmista, joita haluan kehitellä ja tiedän millaista biisiä ne kaipaavat, biisi saattaa syntyä yhdellä istumalla. Yleensä kuitenkin ideat ovat irrallisia ja löytävät oikean kontekstin vasta ajan kuluessa.
– Äänitän demot mielellään kokonaisuudessaan koskettimilla ja tietokoneella ja tuon ne sitten bändikokoonpanolle. Osin tästä syystä biisejä tulee kirjoitettua huomattavasti vähemmän kuin musiikkia syntyy, koska ideat eivät välttämättä ole suoraan käännettävissä pop-yhtyeelle. Yritän käydä jokaisen soittajan kanssa yhdessä läpi millaisia heidän osuuksiensa tulisi olla ja kuunnella heidän ideoitaan, Lepojärvi taustoittaa.

Tulossa Loisto -näyttökonsertti

Sinkkubiisi ennakoi myös Lepojärven elokuvamusiikillista muusikonkoulutuksen Loisto -näyttökonserttia, jonka vuoro on piakkoin alkavan syksyn aikana.
– Valmistuessani Gradialta tarkoituksenani on esittää näyttökonsertissa instrumentaalipainotteisempaa, elokuvamusiikillisempaa ja soitannollisesti haastavampaa kappalemateriaalia, jota emme ole keikoillamme esittäneet. Konsertissa kuullaan myös toki myös Wind in Your Hair sekä muita Melymbrosian kappaleita, mies valaisee.
– Toki konsertin toteutuminen riippuu täysin koronatilanteesta. Mikäli live-esiintymiseen tai treenaamiseen ilmaantuu taas rajoituksia niin konserttini luultavasti siirtyy ensi keväälle, Lepojärvi lisää.

Lepojärven lisäksi yhtyeessä vaikuttavat laulaja Ina Myller, viulisti Sanni Kauppinen, kitaristi Roope Jokela, rumpali Ilari Taipalus ja basisti Vesa Virtanen. Debyyttisinkun kansitaiteesta on vastannut Veera Kähkönen. Nimen yhtyeelle keksi Henri Nilsén Virginia Woolfin samannimisestä kirjasta, joka on julkaistu jo vuonna 1915.
- Nimen olemme yhdistäneet sanan mytologiseen jumalten ruokaan, ambrosiaan sekä melankolian ja melodisuuden merkitykseen musiikissamme, Lepojärvi toteaa.


Sittenkin ehkä powerfolkia?

Melymbrosia edustaa musiikillisesti tyylisuuntaa, jolla ei hirvittävän paljon vertailukohtia löydy. Tämän kirjoittajalla mielessä välähtää varsinkin Blackmores Night, etäisesti myös brittiläinenfolkrockyhtye Steelye Span sekä sekä sinfonista progressiivista rockia soittanut, niin´ikään englantilainen Renaissance, ja niiden komeaääniset laulusolistit Candice Night, Maddy Prior ja Annie Haslam ja elokuvallisilta osin myös varsinkin Anette Olzonin aikainen Nightwish. Tekisi kuitenkin mieleni väittää, että Melymbrosia on luonut itselleen oman genrensä.
– No, erilaiset musiikkityylit itsessään inspiroivat. Biisit syntyvät tyylejä sekä soundeja yhdistellen. Pakon edessä luonnehtisin soundiamme elokuvamusiikilliseksi ja kelttiläisvaikutteiseksi indieksi tai tummasävyiseksi ja melodiseksi moderniksi musiikiksi. Bändin tyypit tosin vitsailivat meidän soittavan power folkia, Lepojärvi naurahtaa.
– Mutta mitä esikuviin tulee, musiikista ja kosketinsoittimista minut saivat alkujaan innostumaan Nightwish ja Sonata Arctica. Kappaleissa kuulunee myös, että ne on kirjoitettu Hans Zimmer -tyyliseksi orkesterimusiikiksi tai Nine Inch Nails -henkiseksi elektroniseksi musiikiksi ja vasta sitten tuotu bändille, Lepojärvi mainitsee.
–  Hauskaa että mainitsit Blackmore's Nightin, koska siihen meitä on muuallakin verrattu. Joskus olen myös luonnehtinut Melymbrosiaa Mike Oldfieldin, Eluveitien, Florence + the Machinen ja jopa Arctic Monkeysin kautta, mutta tämä lähinnä kertoo siitä, etten itsekään osaa sanoa, Lepojärvi lisää.

Melymbrosian laulusolisti Ina Myllerillä on muuten mielenkiintoiset musiikilliset juuret. Hän on nimittäin viime vuonna poisnukkuneen iskelmätähti Reijo Taipaileen tyttärentytär. Myös Inan pikkusisko Senja Myller on laulajan uralla ja hänet on nähty mm. vuoden 2018 Idolsissa.

Tulossa lisää lauluharmonioita ja viulutsemmoja

Lepojärvi sanoo, että jatkossa tarkoitus olisi kirjoittaa kappaleisiin lisää lauluharmonioita ja viulustemmoja sekä yhtenäistää biisien tyyliä soundien ja tunnelman osalta.
– On myös uusia kappaleita, joita emme vielä ole ehtineet edes treenaamaan, Lepojärvi huokaa.
– Mutta ainakin näyttökonserttini yhteydessä on tarkoitus myös lisätä kokoonpanoon toinen kosketinsoittaja sekä perkussioita. Olen miettinyt myös selloa tai ruotsalaista avainviulua. Minkä tahansa uuden instrumentin tuomat mahdollisuudet kiinnostavat.

Lepojärvi sanoo olevansa tyytyväisimmillään voidessaan kehitellä yhteen punoutuvia melodioita ja teemoja, jopa biisistä toiseen.
– Toiveissa onkin mahdollisuus työskennellä elokuva- tai pelimusiikin parissa sekä opiskella musiikkia tai musiikkiteknologiaa ulkomailla.


Vain omaa materiaalia

Keikoillaan Melymbrosia soittaa lähes pelkästään omaa materiaalia.
– Settimme ainoa cover on alusta saakka mukana pyörinyt skotlantilainen kansanlaulu nimeltä House Carpenter tai raflaavammin The Daemon Lover. Jos esittäisimme yleisemmin covereita, niin luultavasti ne olisivat jotain täysin odottamatonta, Lepojärvi painottaa.

Keikkoja Melymbrosia on soittanut Jyväskylässä muutamaan otteeseen ja esiintynyt puoliakustisesti Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Duona Melymbrosia esiintyi viime lokakuussa Kemin Taiteiden Yössä, takana on myös trio-keikkoja.
– Korona-aikana ei keikkoja tietenkään ole ollut ja nyt esiintymislavoille riittää jonoa, keminmaalaislähtöinen 25-vuotias muusikko toteaa keikkatilanteesta.

Lepojärvi on syntynyt vuonna 1995 Kontiolahdella, mutta muuttanut Keminmaahan viisivuotiaana.
Lepojärvi harrastaa elokuvia, kirjoja, liikkumista ja luontodokumentteja. Musiikin puolelta palettiin mahtuu kitaran ja rumpujen soittoa sekä laulua. On tehnyt pyydettäessä musiikkia myös peleihin. Musiikin tekemiseensä Lepojärvi on saanut – kuten myös Henri Nilsén – pienen apurahan Tiede- ja kulttuurisäätiö Kemi 2000:lta vuonna 2018.