Rokkineuvos

Uutisia ja ajankohtaistietoa populaarimusiikin maailmasta Meri-Lapin näkökulmasta

Konkarin osaamisen kaari on hämmentävän laaja

Tepa Lukkarisen Rocky Road puhuttelee kuulijaa aitoudella ja rehellisyydellä.

11.3.2020
Teuvo "Tepa" Lukkarinen on muusikko, jonka osaamisen skaala on hämmentävän laaja. Sen hän myös todistaa uusimmalla, viime syksynä ilmestyneellä Rocky Road -albumillaan. 15 biisiä sisältävällä levyllä hän esittelee koko osaamisensa kaaren rytmibluesista rockabillyyn ja reippaasta countrystä herkempään tunnelmointiin moninaisine sävyineen. Liki tunnin mittaisella albumilla kokemus todellakin kuuluu.


Rocky Roadin kappaleet ovat hyvin elämänmakuisia ja niistä aistii hyvin Lukkarisen takana olevan hurjan kilometrimäärän tarinoineen. Esimerkiksi kappale Under The Red Lights on peräisin vuosien takaa yhdeltä Lukkarisen ulkomaan matkalta 1970-luvulta.
– Eksyin baariin, jossa oli topless-tarjoilija. Kun hänelle tuli aika pitää tauko töistään, hän veti vaatteet päälleen, ja lähti pihalle tupakalle. Menin perässä ja porisimme tovin niitä näitä. Pian istuimme vieretysten käsi kädessä ja lopulta hän väsyneenä nukahti minua vasten. Mitään muuta välillämme ei tapahtunut, hänen havahduttuaan kiittelimme toisiamme kivasta juttutuokiosta. Se oli tunnelmallinen hetki, jossa oli hetken aikaa läsnä vahva läheisyys, Lukkarinen kertoo.
– Tuo hetki painui syvälle muistiin ja tiesin jo silloin, että tulen tekemään biisin tästä kohtaamisesta. Sen jälkeen vuosien varrella olen useammankin kerran yrittänyt tehdä tätä, mutta en vain saanut valmista aikaiseksi ennenkuin nyt, jolloin se tuli ulos nikottelematta. Ilmeisesti se vaati sen yli 30 vuoden hautomisen kypsyäkseen.
– Tuo mystinen, vähän herkkäkin kohtaaminen on edelleen tuoreena mielessä ja palaan mielessäni tuohon hetkeen aina silloin tällöin. Olen miettinyt monesti, että mitenkähän hänen elämänsä on mennyt siitä eteenpäin, vaikka tapahtuneesta on jo niin kauan. Eli vanhan miehen unelmointia, viime syksynä 60 vuoden ikäpyykin saavuttanut ikinuori konkari virnistää.


Rocky Road on enemmänkin Lukkarisen sooloalbumi, vaikka tekijäksi on otsikoitu De Soto feat. Tepa Lukkarinen. Mies myöntääkin tämän.
– Onhan siinä ollut paljon enemmän vapautta toteuttaa omia päähänpistojaan kuin varsinaisella bändilevyllä, Lukkarinen perustelee.
Levyllä soittavista muusikoista viisi eli Pasi Hautalampi (rummut), Kari Hautalampi (koskettimet), Mikko Raappana (basso) ja Miku Kulmala (rummut) ovat soittaneet De Soton keikkakokoonpanossa, kuten ajoittain myös Mikko Mustapirtti (kontrabasso), mutta hän ei ole aiemmin soittanut De Soton levyillä. Vain Ilkka Jolmaa (lap steel ja pedal steel -kitarat) ei ole lavalla nähty. Yhtä kaikki, laatumuusikoita, joiden työn jälkeen voi luottaa.

Myös tämä muusikoiden keskinäinen yhteisymmärrys kuuluu levyllä. Riitasointuja ei löydä hakemallakaan. Lukkarinen on säveltänyt sekä sanoittanut kaikki albumin kappaleet lukuun ottamatta kahta biisiä. Heat is on -kappaleen sanoituksen on tehnyt Mikko Mustapirtti ja albumin ainoan coverbiisi, Doobie Brothersin Long Train Running on Tom Johnstonen käsialaa.


Rocky Road on albumi, joka palkitsee kuulijansa takuuvarmalla ja vaivattoman oloisella kitaroinnilla ja Lukkariselle luontevalla materiaalilla. Lukkarinen on levylläkin sitä mitä on, kaikin puolin vain ja ainoastaan oma itsensä, ei sen enempää eikä vähempää. Eikä artistilta enempää voi pyytääkään. Lukkarinen on kannuksensa hankkinut jo niin kauan sitten, että hänellä on yksinkertaisesti varaa olla läpeensä rehellinen tekemistensa suhteen niin lavalla kuin studiossakin.


Rocky Road on julkaistu niin vinyyli- kuin cd-painoksenakin, vaikka fyysisten levyjen teko on Lukkarisen mukaan nykyään lähinnä hullujen hommaa.
– Mutta eipä kukaan mua ole täyspäiseksi sanonutkaan, oman tiensä kulkijana tunnettu mies murjaisee.
Lukkarinen sanookin, että fyysisen levyn julkaiseminen on häneltä myös tietoinen vastaisku musiikkibisneksen murroksen keskellä, halu uida valtavirtaa vastaan. Levyjä ostetaan yhä vähemmän ja nykysysteemissä digitaalialustoilla hyödyn keräävät muut kuin artistit, joille heltiää vain murusia. Tulot napsivat esimerkiksi Youtubea ja muita digitaalisia julkaisukanavia hallitsevat suuryritykset.
– Kaiken tämän keskellä fyysisten levyjen merkitys on nykyään olematon. Levytuloilla saa nykyään vain paikattua osan niiden tekemiseen käytetystä rahasta. Leipä irtoaa nykyään lähinnä trubaduurikeikoista, Lukkarinen kertoo.
Mutta Tepa ei olisi Tepa, ellei hän löytäisi myös positiivista puolta keikkailevan artistin arjestaan.
– Kaverit ovat juoneet monta taloa, minä ostin talon ja se on maksettukin, absolutistina tunnettu, nykyään Ruotsin puolella Kalixissa asuva Lukkarinen nauraa.


Lukkarinen tunnetaan parhaiten siis De Soton - joka on yksi Kemin pitkäikäisimmistä bändeistä - laulajakitaristina ja biisintekijänä. De Soton ensimmäisen albumin My Thang julkaisemisesta on jo 30 vuotta, joten todella pitkään Lukkarinen on rytmimusiikin polkuja tallaillut.

Lukkarisen osaaminen on todellisuudessa vieläkin paljon laajempaa kuin mitä Rocky Road kertoo. Sen näkee esimerkiksi miehen trubakeikoilla, joilla mies pystyy poimimaan kappaleita soitettavaksi noin 300 biisin valikoimasta. Kaikki eivät tiedä myöskään sitä, että soittajan uransa alkupuolella ensimmäisissä julkisesti esittämissään omissa biiseissä oli vahvasti läsnä Black Sabbathin fanitus. Siis rankempikin soitto Kemin Stevie Ray Vaughanilta irtoaa.


Musiikin parissa Lukkarinen on muutenkin varsin monipuolinen – muutenkin kuin säveltäjänä, sanoittajana, kitaristina ja laulajana. Hän toiminut myös musiikkipuodin ja levy-yhtiön Black Dog Records pyörittäjänä sekä keikkamiksaajana. Livenä hän viihdyttänyt kuulijoitaan 70-luvun puolivälistä saakka, teini-ikäisestä pojankollista lähtien ja matka jatkuu edelleen.

Kitaristina hän on vieraillut Jope Ruonansuun Matkiva kulkuri (1988) -albumilla sekä CMX:n Kolmikärki -albumilla (1990). Ensimmäisen kerran Lukkarinen esiintyi levyllä kuitenkin jo vuonna 1982 kemiläisen Ryhmä 22:n LP:lla On jotain mikä yhdistää. De Soton kanssa Lukkarinen on tehnyt My Thangin lisäksi myös levyt Friday Night (1994), Party Time (1998) ja Goes Upright & Frozen Alive (2009). Nykyään hän keikkailee myös -yhtyeen riveissä.

Lukkarisen kohdalla ei pidä unohtaa myöskään hänen mukanaoloaan hulvattomassa kemiläisessä Delffarit -ryhmässä, joka oli ennen telakoitumistaan pitkäaikaisin kemiläinen toiminnassa ollut yhtye. Lisäksi hän on vaikuttanut myös Juha Kaunis ja Pelkkää Nollaa, Pig Mill, Maya Paakkari & Grand Men, EHB ja Arwid W. & Arabian Kuu -yhtyeissä ja tehnyt duokeikkoja Sira Moksin kanssa.

Hurja on siis miehen ura jo nyt ja nähtäväksi jää mihin kaikkeen hän tulevaisuudessa vielä ehtiikään. Seuraavia steppejä odotellessa, kannattaa hankkia Rocky Road ja panna se aktiivikuunteluun. Levyjen ostaminen ja keikoilla käyminen kun on paras tapa pitää artistit leivän syrjässä kiinni ja elävä musiikki elossa.

EDIT 1 11.3.2020 Korjattu Mikko Mustapirtin osallisuus De Sotoon. Myös hän on ollut mukana ajoittain keikkakokoonpanossa.

EDIT II 11.3.2020 Korjattu Tepa Lukkarisen asuinpaikka Kalixiksi, ei Boden, kuten jutussa alunperin mainittiin.

Uusimmat kommentit

05.12 | 16:48

Jartse Tuominen & Hannu Leiden keikalla Sataman Krouvissa 16.12 klo 21.00 alkaen.

10.08 | 19:59

Mahtava asu Tuurella

09.08 | 13:38

Suvi, aivan ihabs

22.05 | 19:55

Upeaa

Jaa tämä sivu

Pakkasukko Blues N`Jazz järjestetään Kemissä kahden koronavuoden tauon jälkeen. 8.-12. helmikuuta pidettävään kansainväliseen rytmimusiikkifestivaaliin on kiinnitetty kaikkiaan 22 esiintyjää. Tapahtuma järjestetään nyt 16. kerran.

– Fiilis on totta kai innostunut, kun päästään taas tuomaan tapahtuma kaupunkiin täysimittaisena ja suurempana kuin koskaan, kuvailee promoottori Antti Pasanen, joka on vastannut artistikiinnityksistä Tuomas Laajoen kanssa.
Pasasen mukaan luvassa on monipuolinen kokonaisuus, jossa eri rytmimusiikin lajit lyövät kättä toisilleen. Tapahtuman koosta kertoo paljon se, että mukana on lähemmäs sata soittajaa. Pelkästään perjantain ja lauantain tapahtumissa esiintyy 60 muusikkoa.
– Tällä kertaa uutena juttuna on ska-henkinen rhythm'n blues, jota edustaa tukholmalainen The Beat from Palookaville. Kovan menon aikaan saa varmasti myös eteläsuomalainen kahdeksanhenkinen rhythm and blues- ja rock and roll -yhtye Million Dollar Tones. Mr. Breathless trio tuo mukanaan Jerry Lee Lewisin pianoboogiewoogieklassikot ja on luvannut vetää myös viime Pakkasukon päätähden, syksyllä menehtyneen Robert Gordonin biisejä. Helsinkiläinen Constantine & Call Operators on mielenkiintoinen tuttavuus, joka vastikään julkaisi erittäin kovan uuden 50's -henkisen soul ja rhythm & blueslevyn.

Modernia irish folkia

Pasanen nostaaa esiin myös englantilaisen The Trials of Cato -yhtyeen.
– He soittavat modernia irish folkia, jota meillä ei ole ennen ollut. Bändin edellinen levy valittiin vuoden folklevyksi Englannissa, jota voi pitää aika isona meriittinä. Heitä on kutsuttu folkin uudistajiksi ja siksi heistä on käytetty luonnehdintaa folkin Sex Pistols. Bändin löytäminen festareille oli jo sinänsä niin monen sattuman summa, että olin vähän pakkoraossa pyytää heidät mukaan, kun löysin heidän keikalleen Leedsissä marraskuussa. Uskon, että moni yllättyy heistä positiivisesti, Pasanen kertoo.

22-Pistepirkko ensimmäistä kertaa Kemissä

Ensimmäisenä esiintyjänä julkistettiin 22-Pistepirkko, joka tekee Pakkasukossa pitkän uransa ensimmäisen Kemin keikan.
– Legendaarinen, kulttimainetta nauttiva 22-Pistepirkko sopii meidän ohjelmaan kuin nenä päähän, sillä haluamme hiukan erottua massasta ja tarjota yleisölle erilaisia elämyksiä, Pasanen luonnehtii.
Pasanen painottaa, että muutaman vuoden keikkatauolta palannut kovaa suosiota myös Suomen ulkopuolella nauttiva 22-Pistepirkko oli siksi helppo valinta.
– Odotukset heidän suhteensa ovat kovat ja uskon, että heitä saavutaan katsomaan varmasti myös kauempaakin ja paikalle tulee ehkä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät blues & jazz festareilla muuten käyneet.

Hollantilaista karismaa

Bluesin nälkään on tällä kertaa tarjolla hollantilainen Little Boogie Boy and his Blues Band.
– Hän ei nimestään huolimatta ole mikään pieni mies, ei myöskään taidoiltaan. Rytmikkään bluesin erikoismies, kitaristilaulaja Hein ”Little Boogie Boy” Meijer on karismaattinen lavaesiintyjä, joka vauhdikkaalla lavashowllaan ja iloisella asenteellaan tempaa yleisönsä mukaan ilonpitoon. Pasanen tietää ja lisää, että Euroopan ehdottomaan blueseliittiin kuuluva Hein innostui mustan musiikin rytmeistä jo lapsena ja liidasi ensimmäistä blues-yhtyettään jo varhaisessa teini-iässä.
Kokemusta siis on.
Lauantain illan Ankkurissa päättää Jo' Buddy and The Downhome Kings Pakkasukko All Star Band.
– Bändin runkona on Jo' Buddyn (kitara), Jaska Prepulan (basso) ja Tyko Haapalan (rummut) muodostama kolmikko, jonka ympärilleen Jo' Buddy kokoaa festarin artistivieraista jamikokoonpanon, jonka voi kuvitella olevan kova luokkaa ja näkemisen arvoinen, Pasanen mainitsee.
Ensimmäistä kertaa yhtenä festaripaikkana mukana olevassa Ramonassa on luvassa lauantaina keskiyön aikaan 60's -henkistä Beatles-surfing meininkiä The Jarnos -yhtyeen toimesta.
– Omaan rautalankasettinsä jälkeen kemiläislähtöinen muusikko Pekka Tiilikainen liittyy joukkoon ja ilta jatkuu The Renegadesin hengessä ja kuullaanpa setissä myös Pekan omaa tuotantoa.
Ramonan illan päättää karismaattinen laulaja ja kitaravirtuoosi Dimitri Keiski, joka saa taustalleen paikallisen kovan luokan The Stumble Boys -bändin. Remun rock'n roll prinssiksi nimeämältä Keiskiltä kuullaan rokkiklassikoita, bluesrockia ja Keiskin omaa tuotantoa.


Lumilinna kuin tehty festaripaikaksi


Ramonan ohella toinen Pakkasukon uusi esiintymismesta on Lumilinna, jonka lavalle lauantaina 11.2. klo 19 nousee muun muassa Johanna Iivanainen, jonka taituruutta ja kuulasta lauluääntä moni on varmasti odottanut pääsevänsä kuulemaan livenä. IIvanaisen ohella Lumilinnassa esiintyvät Constantine & the Call Operators, The Beat from Palookaville (SWE) ja The Trials of Cato (UK), joka esiintyy myös perjantaina Merihovissa.
Idea levittää tapahtumaa kaupunkifestarimaisesti uusiin paikkoihin eri puolille kaupungin keskustaa lähti Pasasen mukaan siitä, että järjestäjät ovat todenneet, että se toimii pienten etäisyyksien Kemissä hyvin.
– Näin myös kuluja saadaan jaettua ja lisää yleisökapasiteettia, Pasanen painottaa. Hänen mukaansa molemmissa uusissa esiintymispaikoissa on hyvät ja ja isot fasiliteetit.
– Esimerkiksi Lumilinna on kuin tehty tämän tyyppiseen tapahtumaan. Ideana on, että ihmiset tulisivat lauantaina ensin Lumilinnaan, jonka jälkeen ihmiset pääsevät valitsemaan haluamansa ohjelman tai voivat seikkailla paikkojen välillä, sillä samalla lipulla pääsee kaikkiin paikkoihin. Ihan
kaikkea loppu-illan ohjelmaa ei ehdi ilman aikakonetta näkemään, mutta halutessaan kaikkia ehtii kokemaan, Pasanen mainitsee.
Lumilinnalle on tulossa oma taksitolppa, joka helpottaa kyydin saantia.
– Tutkimme myös mahdollisuutta shuttle-bussiin, jotta välien siirtyminen olisi jouhevaa, Pasanen lisää.


Jamit mahtavia elämyksiä

Pasanen uskoo, että kaikkien aiempien Pakkasukko-festivaalien kävijät tietää, että tapahtumassa yhdistyvät hyvä musiikki, mukavat ihmiset ja lämminhenkinen ilmapiiri, jota tullaan katsomaan kauempaakin Kemin ulkopuolelta.
– Haluan muistuttaa vielä, että myös Pakkasukon monet jamit ovat aina mahtavia elämyksiä. Esimerkiksi lauantai-iltapäivän iltapäivän After Blues -tapahtuma Sataman Krouwissa oli viimeksikin lähes uskonnollinen kokemus.
Järjestäjät nostavat vielä ohjelmasta esille muutaman herkkupalan osanottosuosituksin. Ne ovat:
- Pakkasukko goes Kulttuurikeskus keskiviikkona klo 18.00-20.30. Esiintymässä pop- & jazzkonservatorio Lappian yhtyeet Soul Fantasy, Blues Otters sekä Soul Seals.
- Pakkasukon avausklubi Sataman Krouwissa 9.2. Esiintymässä Vietnam Twist tribute to Laika & the Cosmonauts, Vies Vignette sekä Mind busters klo 19-22.
- Pakkasukon Karonkka ja päätösjamit 12.2. CafeBarKinossa klo 19.-22.

Pakkasukko Blues N`Jazzin kahden päivän lippu maksaa 70 €, joka on varsin edullinen. Päivälippu ennakkoon ostettuna maksaa 39 € ja ovelta 45 €. Lippuja myy ennakkoon Tiketti. Tapahtuman järjestää entiseen tapaan Kemin Rytmimusiikin Ystävät ry.

16. Pakkasukko Blues N`Jazzin esiintyjät:


22 Pistepirkko, The Beat from Palookaville (SWE), The Trials of Cato (UK), Little Boogie Boy & his Blues Band (NED), Mr. Breathless Trio, Dimitri Keiski, Jo’Buddy & The Down Home Kings Pakkasukko All Stars, Funk Capital, The Blue Eye Factor, Constantine & the Call Operators, Johanna Iivanainen, Million Dollar Tones, The Jarnos, Pekka Tiilikainen, The Stumble Boys, The Good Stuff, Vies Vignette, Soul Fantasy, Blues Otters, Soul Seals, Vietnam Twist, Mind busters ja De Soto.

Lisätietoja esiintyjistä löytyy Pakkasukko Blues N`Jazzin ja Kemin Rytmimusiikin Ystävät ry:n
Facebook-sivuilta sekä tapahtuman nettisivuilta osoitteesta https://pakkasukkobluesnjazz.com/