Uutisia ja ajankohtaistietoa populaarimusiikin maailmasta Meri-Lapin näkökulmasta
Kuuntele koko albumi tästä.
27.11.2021
Tämän viikon lauantaina 27.11. tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta The Sweet -yhtyeen ensimmäisen varsinaisen studioalbumin Funny How Sweet Co-Co Can Be julkaisusta. Vaikka albumi sisälsi
sinkkuhitit Co-Co ja Funny Funny - yllättävää kyllä - se ei noussut listoille lainkaan bändin kotimaassa Britanniassa.
Suomessa sen sijaan se nousi aina listaykköseksi saakka, vieläpä
kolmen viikon ajaksi ja pysyikin listalla yhteensä 39 viikkoa. Suomi olikin ainoa maa, jossa platta kärkisijalle pääsi. Muualla ei listasijoituksia herunutkaan, paitsi Tanskassa, jossa se piipahti sijalla 15.
Albumi sisälsi
Co-Con ja Funny Funnyn lisäksi neljä muutakin bändin (ja monen muunkin artistin) Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin eli hittitehdas ChinniChapin biisiä. Ne olivat kappaleet Chop Chop, Santa Monica Sunshine,
Tom Tom Turnaround ja Sunny Sleeps Late.
Yhtyeen omia, käytännössä Andy Scottin säveltämiä, mutta koko nelikon nimiin (Connolly/Priest/Scott/Tucker) laitettuja kappaleita levyllä
ovat Honeysuckle Love, Jeanie, Spolight sekä vain Manner-Euroopan painoksesta löytyvä Done Me Wrong Alright. Covereita levyltä löytyy kaksi, Holland/Dozier/Hollandin Reflections sekä
John Sebastianin Daydream. Mainittakoon, että Jeanien väsäämiseen on osaallistunut myös Deep Purple-basisti Roger Glover, vaikkei hänen nimeään tekijätiedoissa
olekaan. Kappale julkaistiin seuraavana vuonna myös Poppa Joe -singlen b-puolella.
Sinkuista Co-Co menestyi Britanniassa paremmin ollen parhaimmillaan listakakkonen. Ykköseksi se nousi Sveitsissä, Tanskassa,
Saksassa sekä Etelä-Afrikassa, kakkoseksi Norjassa, Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa, kolmoseksi Hollannissa ja Irlannissa. Suomessa sen sijaan se oli parhaimmillaan vasta sijalla 13, USA:ssa 99:s.
Funny Funny puolestaan nousi meillä
listalla viidenneksi, Britanniassa se taas oli vasta 13:s. Ykkössijat se napsi Tanskasta, Hollannista, Ruotsista ja Etelä-Afrikasta. Norjassa sijaluku oli parhaimmillaan toinen.
Albumin erikoisuuksiin kuuluu se, että se julkaistiin
kahdella eri kannella varustettuna. Vain Britanniassa julkaistussa versiossa kannen kuvituksena on karkki, jonka keskellä on kuva bändistä. Manner-Euroopan ja Skandinavian versiossa on mustavalkoinen kuva yhtyeestä, jonka päällä
on piirretty purkki, josta valuu hunajaa.
Albumista puhutaan varsinaisena studioalbumina siksi, koska joissakin yhteyksissä Sweetin ensimmäiseksi albumiksi on ilmoitettu split -albumi Gimme Dat Ding -LP,
jonka A-puolella on kuusi Sweetin biisiä ja B-puolella viisi The Pipkins -huumoriduon kappaletta. Sweetin levytykset on tehty 1-2 vuotta aiemmin, jolloin kitaristina toimii vielä Mick Stewart.
Vanha levy-yhtiö
julkaisi ne Sweetin lyötyä läpi vuonna 1971. Albumin tuottivat Phil Wainman, John Burgess ja Roger Easterby. Wainman - by the way - tuli tunnetuksi paitsi Sweetin, myös XTC:n, Dollarin,
Mudin ja Bay City Rollersin tuottajana. Miehen uran ehdoton huippuhetki oli kuitenkin Bob Geldoffin johtaman The Boomtown Rats -yhtyeen I Don't Like Mondays -superhitin tuottaminen.
Gimme Dat Ding -levyllä on Sweetiltä sinkkuinakin julkaistut The Lollipop Man (1969) ja sen b-puoli Time, All You'll Ever Get From Me (1970) ja sen b-puoli The Juicer, Get On The Line (1970) ja sen b-puoli Mr.
McGallagher. Ne eivät kuitenkaan ihmeemmin saaneet mielenkiintoa osakseen, kuten kävi muidenkin yhtyeen varhaisvaiheen sinkkujulkaisuille
Slow Motion (1968) ja I'm on My Way (1969).
Myöhemmät
julkaisut nostivat kuitenkin The Sweetin yhdeksi 1970-luvun menestyneimmistä yhtyeistä. Se on myynyt 55 miljoonaa äänitettä ja sillä on tilillään maailmanlaajuisesti 34 listojen ykköshittiä. Kotimaassaan
Britanniassa seitsemäntoista se saavutti top 50 -hittiä, joista yhteensä kymmenen nousi top 10:een. Yhdysvalloissa Sweet saavutti vuosina 1973–1978 neljä top 10 -hittisingleä.
Suurinta suosiota Sweet nautti Manner-Euroopassa,
etenkin Länsi-Saksassa, missä yhtyeellä oli kahdeksan ykköshittiä vuosina 1971–1975. Sweet menestyi hyvin myös Suomessa 1970-luvulla, sillä se oli vuosikymmenen kolmanneksi suurin menestyjä single- ja albumimyynnissä
edellään ainoastaan ABBA ja Boney M.
Bändi kiertää ja esiintyy edelleen myös Iso-Britannian ulkopuolella. Yhtyeessä on klassisen kokoonpanon muusikoista mukana enää kitaristi
Andy Scott. Muut, vokalisti Brian Connolly, rumpali Mick Tucker ja basisti Steve Priest ovat jo siirtyneet yläkerran orkestereihin.
Manittakoon vielä, että Funny
How Sweet Co-Co Can Be -albumi on Rokkineuvoksen ensimmäinen ostama albumi. Siitä se kokoelma alkoi karttua.
9.11.2021
Vieläkö muistat The Sweetin? Bändin, joka hurmasi suomalaiset jo 1970-luvulla, on edelleen olemassa, keikkailee ja tekee myös uutta musiikkia. Ja tuoreimmasta singlejulkaisusta päätellen
on edelleen hyvässä vedossa. 15. lokakuuta julkaistu uusi virallinen single Everything nimittäin kuulostaa vanhalta kunnon Sweetiltä, mukana on selkeitä kaikuja bändin 70-luvun hiteistä.
Biisijulkaisu
tapahtui kappaleen 24 tunnin maailmanlaajuisena ensiesityksenä; joka on taltioitu myös Youtube-palveluun. Se on kerännyt tähän mennessä jo 332 076 katselukertaa.
- Tämä on valtava tunnustus meille ja kiitämme
teitä kaikesta (everything), yhtye kiittelee fanejaan virallisilla nettisivuillaan osoitteessa https://www.thesweet.com/
Everything ei kuitenkaan ole ihka uusi biisi, vaan vuonna
2002 Andy Scott's Sweet -yhtyeen albumilla Sweetlife julkaiseman kappaleen uudelleenlevytys nykyisellä kokoonpanolla, jonka muodostavat Andy Scott, kitara, Paul Manzi, laulu, Lee Small,
basso ja Bruce Bisland, rummut. Julkaisun perusteella kokoonpano vaikuttaa varsin toimivalta – parhaalta pitkään aikaan.
Bändin legendaarisesta kokoonpanosta jäljellä on siis enää Andy Scott,
72. Vokalisti Brian Connelly siirtyi yläkerran orkesteriin jo vuonna 1997 vain 51-vuotiaana, rumpali Mick Tucker vuonna 2002, hänkin vain 54-vuotiaana. Viime vuoden kesäkuussa poisnukkunut basisti Steve
Priest oli kuollessaan 72-vuotias.
Everything -single on saanut varsin positiivisen vastaanoton, josta kertoo muun muassa hyvät sijoitukset erilaisilla listoilla. Biisi komeili muun muassa Radio FAB Top 30 listan ykkösenä
pari viikkoa. Myös arvostelut ovat olleet kehuvia.
- Kappale sisältää yhtä paljon intohimoa ja intohimoa kuin mikä tahansa, mitä he ovat aiemmin julkaisseet, kirjoittaa Metalplanetmusic.com ja jatkaa:
- Hyvä
musiikki ei koskaan mene pois muodista, ja harvat artistit ovat osoittaneet tämän niin tyylillä tai vakaumuksella kuin Sweet. Andy Scottin mahtavasti soivan riffin ja Paul Manzin hunajaisten sävyjen ansiosta olet heti koukussa, kolmiosaiset
harmoniat Lee Smallin kanssa sekä vastustamaton kuoro, joissa on kaikki klassisen Sweetin tunnusmerkit, jotka ovat tehneet heistä legendoja. Tämä on siivu ajatonta ja vertaansa vailla olevaa kovaa rokkaavaa glamia, tämän parempaa
se ei voi olla.
Muutenkin parhaillaan 25. marraskuuta alkavalle Iso-Britannian kiertueelle valmistautuva The Sweet on ollut aktiivinen. Bändi on nimittäin viivähtänyt studiossa vähän pitempäänkin.
Yhtye nimittäin julkaisi tämän vuoden tammikuussa Isolation Boulevard -albumin, jolle yhtye äänitti uusiksi 12 keskeistä biisiä bändin uran varrelta. Äänitykset tehtiin korona-sulun aikana syys-lokakuussa
2020.
Albumin nimi viittaa yhtyeen vuonna 1974 julkaisemaan Desolation Boulevardiin, joka oli yhtyeen kolmas studioalbumi. Kyse ei ole kuitenkaan vain sen uudelleen lämmityksestä. Tämän vuoden tammikuussa tuli nimittäin
kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Sweet nousi ensimmäisen kerran listalle Isossa-Britanniassa. Tämä tapahtui Funny Funny -singlen myötä.
Ja pian tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta yhtyeen ensimmäinen virallisen
albumin Funny How Sweet Co-Co Can Be julkaisusta, joka tapahtui 27. marraskuuta 1971.
Ja vielä on nostettava esiin The Sweetiin liittyvä ikävä muisto. 3. marraskuuta tuli kuluneeksi 49 vuotta siitä,
kun The Sweetin piti tulla keikalle Tervolan kaarihallille. Mutta eipä brittipopparit sinne koskaan ilmaantuneet, eivät ainakaan lavalle asti, jossa pettynyttä ja sen ajan hintatasoon nähden kalliin 10 markan lipun ostaneita tuhansia nuoria
viihdyttivät pitkälle aamuyöhön Battaglia Nobility- ja Express- yhtyeet.
Anyway, The Sweet on yksi 1970-luvun menestyneimmistä yhtyeistä. Se on myynyt jo 55 miljoonaa äänitettä ja sillä on tilillään maailmanlaajuisesti 34 listojen ykköshittiä. Bändi kiertää ja esiintyy edelleen myös Iso-Britannian ulkopuolella.
Pakkasukko Blues N`Jazz järjestetään Kemissä kahden koronavuoden tauon jälkeen. 8.-12. helmikuuta pidettävään kansainväliseen rytmimusiikkifestivaaliin on kiinnitetty kaikkiaan 22 esiintyjää. Tapahtuma järjestetään nyt 16. kerran.
– Fiilis on totta kai innostunut, kun päästään taas tuomaan tapahtuma kaupunkiin täysimittaisena ja suurempana kuin koskaan, kuvailee promoottori Antti Pasanen, joka on vastannut artistikiinnityksistä Tuomas Laajoen kanssa.
Pasasen mukaan luvassa on monipuolinen kokonaisuus, jossa eri rytmimusiikin lajit lyövät kättä toisilleen. Tapahtuman koosta kertoo paljon se, että mukana on lähemmäs sata soittajaa. Pelkästään perjantain ja lauantain tapahtumissa esiintyy 60 muusikkoa.
– Tällä kertaa uutena juttuna on ska-henkinen rhythm'n blues, jota edustaa tukholmalainen The Beat from Palookaville. Kovan menon aikaan saa varmasti myös eteläsuomalainen kahdeksanhenkinen rhythm and blues- ja rock and roll -yhtye Million Dollar Tones. Mr. Breathless trio tuo mukanaan Jerry Lee Lewisin pianoboogiewoogieklassikot ja on luvannut vetää myös viime Pakkasukon päätähden, syksyllä menehtyneen Robert Gordonin biisejä. Helsinkiläinen Constantine & Call Operators on mielenkiintoinen tuttavuus, joka vastikään julkaisi erittäin kovan uuden 50's -henkisen soul ja rhythm & blueslevyn.
Modernia irish folkia
Pasanen nostaaa esiin myös englantilaisen The Trials of Cato -yhtyeen.
– He soittavat modernia irish folkia, jota meillä ei ole ennen ollut. Bändin edellinen levy valittiin vuoden folklevyksi Englannissa, jota voi pitää aika isona meriittinä. Heitä on kutsuttu folkin uudistajiksi ja siksi heistä on käytetty luonnehdintaa folkin Sex Pistols. Bändin löytäminen festareille oli jo sinänsä niin monen sattuman summa, että olin vähän pakkoraossa pyytää heidät mukaan, kun löysin heidän keikalleen Leedsissä marraskuussa. Uskon, että moni yllättyy heistä positiivisesti, Pasanen kertoo.
22-Pistepirkko ensimmäistä kertaa Kemissä
Ensimmäisenä esiintyjänä julkistettiin 22-Pistepirkko, joka tekee Pakkasukossa pitkän uransa ensimmäisen Kemin keikan.
– Legendaarinen, kulttimainetta nauttiva 22-Pistepirkko sopii meidän ohjelmaan kuin nenä päähän, sillä haluamme hiukan erottua massasta ja tarjota yleisölle erilaisia elämyksiä, Pasanen luonnehtii.
Pasanen painottaa, että muutaman vuoden keikkatauolta palannut kovaa suosiota myös Suomen ulkopuolella nauttiva 22-Pistepirkko oli siksi helppo valinta.
– Odotukset heidän suhteensa ovat kovat ja uskon, että heitä saavutaan katsomaan varmasti myös kauempaakin ja paikalle tulee ehkä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät blues & jazz festareilla muuten käyneet.
Hollantilaista karismaa
Bluesin nälkään on tällä kertaa tarjolla hollantilainen Little Boogie Boy and his Blues Band.
– Hän ei nimestään huolimatta ole mikään pieni mies, ei myöskään taidoiltaan. Rytmikkään bluesin erikoismies, kitaristilaulaja Hein ”Little Boogie Boy” Meijer on karismaattinen lavaesiintyjä, joka vauhdikkaalla lavashowllaan ja iloisella asenteellaan tempaa yleisönsä mukaan ilonpitoon. Pasanen tietää ja lisää, että Euroopan ehdottomaan blueseliittiin kuuluva Hein innostui mustan musiikin rytmeistä jo lapsena ja liidasi ensimmäistä blues-yhtyettään jo varhaisessa teini-iässä.
Kokemusta siis on.
Lauantain illan Ankkurissa päättää Jo' Buddy and The Downhome Kings Pakkasukko All Star Band.
– Bändin runkona on Jo' Buddyn (kitara), Jaska Prepulan (basso) ja Tyko Haapalan (rummut) muodostama kolmikko, jonka ympärilleen Jo' Buddy kokoaa festarin artistivieraista jamikokoonpanon, jonka voi kuvitella olevan kova luokkaa ja näkemisen arvoinen, Pasanen mainitsee.
Ensimmäistä kertaa yhtenä festaripaikkana mukana olevassa Ramonassa on luvassa lauantaina keskiyön aikaan 60's -henkistä Beatles-surfing meininkiä The Jarnos -yhtyeen toimesta.
– Omaan rautalankasettinsä jälkeen kemiläislähtöinen muusikko Pekka Tiilikainen liittyy joukkoon ja ilta jatkuu The Renegadesin hengessä ja kuullaanpa setissä myös Pekan omaa tuotantoa.
Ramonan illan päättää karismaattinen laulaja ja kitaravirtuoosi Dimitri Keiski, joka saa taustalleen paikallisen kovan luokan The Stumble Boys -bändin. Remun rock'n roll prinssiksi nimeämältä Keiskiltä kuullaan rokkiklassikoita, bluesrockia ja Keiskin omaa tuotantoa.
Lumilinna kuin tehty festaripaikaksi
Ramonan ohella toinen Pakkasukon uusi esiintymismesta on Lumilinna, jonka lavalle lauantaina 11.2. klo 19 nousee muun muassa Johanna Iivanainen, jonka taituruutta ja kuulasta lauluääntä moni on varmasti odottanut pääsevänsä kuulemaan livenä. IIvanaisen ohella Lumilinnassa esiintyvät Constantine & the Call Operators, The Beat from Palookaville (SWE) ja The Trials of Cato (UK), joka esiintyy myös perjantaina Merihovissa.
Idea levittää tapahtumaa kaupunkifestarimaisesti uusiin paikkoihin eri puolille kaupungin keskustaa lähti Pasasen mukaan siitä, että järjestäjät ovat todenneet, että se toimii pienten etäisyyksien Kemissä hyvin.
– Näin myös kuluja saadaan jaettua ja lisää yleisökapasiteettia, Pasanen painottaa. Hänen mukaansa molemmissa uusissa esiintymispaikoissa on hyvät ja ja isot fasiliteetit.
– Esimerkiksi Lumilinna on kuin tehty tämän tyyppiseen tapahtumaan. Ideana on, että ihmiset tulisivat lauantaina ensin Lumilinnaan, jonka jälkeen ihmiset pääsevät valitsemaan haluamansa ohjelman tai voivat seikkailla paikkojen välillä, sillä samalla lipulla pääsee kaikkiin paikkoihin. Ihan
kaikkea loppu-illan ohjelmaa ei ehdi ilman aikakonetta näkemään, mutta halutessaan kaikkia ehtii kokemaan, Pasanen mainitsee.
Lumilinnalle on tulossa oma taksitolppa, joka helpottaa kyydin saantia.
– Tutkimme myös mahdollisuutta shuttle-bussiin, jotta välien siirtyminen olisi jouhevaa, Pasanen lisää.
Jamit mahtavia elämyksiä
Pasanen uskoo, että kaikkien aiempien Pakkasukko-festivaalien kävijät tietää, että tapahtumassa yhdistyvät hyvä musiikki, mukavat ihmiset ja lämminhenkinen ilmapiiri, jota tullaan katsomaan kauempaakin Kemin ulkopuolelta.
– Haluan muistuttaa vielä, että myös Pakkasukon monet jamit ovat aina mahtavia elämyksiä. Esimerkiksi lauantai-iltapäivän iltapäivän After Blues -tapahtuma Sataman Krouwissa oli viimeksikin lähes uskonnollinen kokemus.
Järjestäjät nostavat vielä ohjelmasta esille muutaman herkkupalan osanottosuosituksin. Ne ovat:
- Pakkasukko goes Kulttuurikeskus keskiviikkona klo 18.00-20.30. Esiintymässä pop- & jazzkonservatorio Lappian yhtyeet Soul Fantasy, Blues Otters sekä Soul Seals.
- Pakkasukon avausklubi Sataman Krouwissa 9.2. Esiintymässä Vietnam Twist tribute to Laika & the Cosmonauts, Vies Vignette sekä Mind busters klo 19-22.
- Pakkasukon Karonkka ja päätösjamit 12.2. CafeBarKinossa klo 19.-22.
Pakkasukko Blues N`Jazzin kahden päivän lippu maksaa 70 €, joka on varsin edullinen. Päivälippu ennakkoon ostettuna maksaa 39 € ja ovelta 45 €. Lippuja myy ennakkoon Tiketti. Tapahtuman järjestää entiseen tapaan Kemin Rytmimusiikin Ystävät ry.
16. Pakkasukko Blues N`Jazzin esiintyjät:
22 Pistepirkko, The Beat from Palookaville (SWE), The Trials of Cato (UK), Little Boogie Boy & his Blues Band (NED), Mr. Breathless Trio, Dimitri Keiski, Jo’Buddy & The Down Home Kings Pakkasukko All Stars, Funk Capital, The Blue Eye Factor, Constantine & the Call Operators, Johanna Iivanainen, Million Dollar Tones, The Jarnos, Pekka Tiilikainen, The Stumble Boys, The Good Stuff, Vies Vignette, Soul Fantasy, Blues Otters, Soul Seals, Vietnam Twist, Mind busters ja De Soto.
Lisätietoja esiintyjistä löytyy Pakkasukko Blues N`Jazzin ja Kemin Rytmimusiikin Ystävät ry:n
Facebook-sivuilta sekä tapahtuman nettisivuilta osoitteesta https://pakkasukkobluesnjazz.com/